Ikimuistoisia kesähetkiä

On kuin talvi olisi yksi väsynyt maanantai, päivä toisensa perään. Auringon lapsena minusta tuntuu kuin pimeys olisi ottanut minusta osan pois. Jättänyt vajavaisena odottamaan kevättä.

Kirjoitetaan tähän ketjuun ikimuistoisimmat kesähetkemme ja palataan hetkeksi ikuisuuden kestäviin öihin ja auringon lämmittämiin katseisiin.

Minä muistan, kun juhannuksena kolme vuotta sitten, istuin viimeisiä henkäyksiään hohkaavan kokon lämmössä ja katselin takaisin mökeilleen lähteviä veneitä. Kello oli varmasti paljon, mutta sillon ei tullut mieleenikään huolehtia siitä edes ajatuksen vertaa. Kuulin, kuinka joku lähestyi takaani ja kääntyessäni katsomaan näin ikäiseni miehen kahden oluen kanssa. Hän kysyi, sallisinko olutta vastaan, että hän tulisi viettämään kanssani kesäöisen hetken. Suostuttuani hän istui viereeni nurmelle ja sanoi, että näitä hetkiä tarvitsee kerätä talven varalle, muuten ei jaksa.
Ne sanat, se hetki ja siitä seurannut yö kannattelivat minut seuraavan talven halki ja lämmittävät mieltäni pakkasen keskellä tänäkin iltana ja varmasti jokainen talvi koko loppuelämäni ajan.