Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Millaista on elää alkoholistiperheen lapsena?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki mielenterveysongelmat sun muut uralla epäonnistumiset johdu vanhempien juomisesta. Aikuinen ihminen on itse vastuussa.omasta elämästään. Ei täällä kenelläkään ole välttämättä sen paremmat lähtökohdat elämään. Monet vanhemmat ovat vajaavaisia, kukin omalla tavallaan. On niin helppoa omasta epäonnistumisestaan elämäsaä syyttää esim. lapsuuttaan, tai sitten kiittää sitä. On pakko vain hieman puolustaa alkoa käyttäviä vanhempia, että eivät hekään nyt niin huonoja kaikessa ole.
Ei se olekaan katsos mikään ONGELMA, jos vanhempi on vajavainen, niinhän HYVÄT VANHEMMAT OVATKIN, mutta kun vanhempi on HAITALLINEN, niin se on lasta todellakin haittaava asia, tajuatko? Miksi meillä muuten tarvittaisiin lastensuojelua, joe ei olisi HAITALLISIA vanhempia????
t.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja on naurettavaa, lapsellista ja turha kuvitella, että lastensuojelu auttaisi kaikkia haitallisista vanhemmista KÄRSIVIÄ LAPSIA KOSKAAN.
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ajattelette, miten on vaikuttanut teihin aikuisena?
En luota ihmisiin, en kiinny helposti keneenkään. Olen jatkuvasti varautunut, pelkään sitoutumista, petaan itselleni pettymystä koko ajan. Säikyn humalaisia, ja ihmisiä jotka kiivastuvat ja korottavat ääntään.
Lapsuudenkodissani ei koskettu viinaan lainkaan.
Silti en luota ihmisiin, en kiinny ja minulla on ongelmia. Niitä on ratkottu terapiaa myöten.
Eli ei alkoholi aina se selittävä tekijä ole todellakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ajattelette, miten on vaikuttanut teihin aikuisena?
En luota ihmisiin, en kiinny helposti keneenkään. Olen jatkuvasti varautunut, pelkään sitoutumista, petaan itselleni pettymystä koko ajan. Säikyn humalaisia, ja ihmisiä jotka kiivastuvat ja korottavat ääntään.
Lapsuudenkodissani ei koskettu viinaan lainkaan.
Silti en luota ihmisiin, en kiinny ja minulla on ongelmia. Niitä on ratkottu terapiaa myöten.
Eli ei alkoholi aina se selittävä tekijä ole todellakaan.
Missä niin väitettiin että se ainoa tekijä olisi? Tietysti voi olla ongelmia vaikkei alkoholi olisikaan kuvioissa.
Isä joi itsensä hengiltä kun olin 8. Sama ryyppääminen jatkui myös äidillä ja uudella miehellään. Ahdistavaahan se oli, ja suututtaa, kun ei saanut normaalia lapsuutta. Mutta minkäs teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki mielenterveysongelmat sun muut uralla epäonnistumiset johdu vanhempien juomisesta. Aikuinen ihminen on itse vastuussa.omasta elämästään. Ei täällä kenelläkään ole välttämättä sen paremmat lähtökohdat elämään. Monet vanhemmat ovat vajaavaisia, kukin omalla tavallaan. On niin helppoa omasta epäonnistumisestaan elämäsaä syyttää esim. lapsuuttaan, tai sitten kiittää sitä. On pakko vain hieman puolustaa alkoa käyttäviä vanhempia, että eivät hekään nyt niin huonoja kaikessa ole.
Se on ihan tyhjänpäiväinen klise että ongelmat jotenkin vahvistaisivat. Jos olet vahva alkoholin tärvelemän lapsuuden jäljiltä, olet sitä siitä huolimatta, et sen ansiosta. Jos sinua olisi tuettu lapsuudessa ja nuoruudessa oikein, olisit todennäköisesti jotain vielä enemmän. Fiksut pärjää aina, mutta fiksut vois pärjätä vieläkin paremmin.
Eniten ärsyttää se, että en saanut lapsena ja nuorena minkäänlaista kannustusta tai tukea mihinkään, esimerkiksi opiskeluun. Tämän lisäksi tietysti ne perinteiset, että ei ikinä voinut kutsua kavereita kun hävetti jne.
t. 26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiheesta ilmestyi kirjakin hetki sitten :
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaan nyt sulle tähän kysymykseen.
Minulla ei ole tarvetta käsitellä tätä asiaa. Ei kukaan täysijärkinen aikuinen jaksa velloa jossain lapsuusajan elämässä. Ne asiat on menneitä. Ei kukaan jaksa niitä koko elämää vatvoa. Käsitätkö?
Elämässä mennään yleensä eteenpäin. Se on normaalia. Jos joku tahtoo niissä velloa niin voi vapaasti niin tehdä. Kaikille se ei ole mieluista. En tunne ketään joka tahtoo puhua niistä asioista vielä vanhempana. Sitten voi mennä terapiaan jos on tarve.
Minä en omista alkoholistiperheen lapsen identiteettiä. Sen ovat minulle antaneet toiset ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En käsitä sellaista, että jos minun nyt täytyy tällaista asiaa vielä vatvoa. Ei ole tarvetta.
Tarve on mennä eteenpäin.
Terveisiä myös Hakoniemen Nooralle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen verran kerkeän nyt ottaa kantaa, että kyllä muuten todellakin tiesin jo 5-8-vuotiaana, mitä aikuisen "huppelissa olo" tarkoittaa. Vaikka käyttö oli silloin vielä satunnaista.
En nyt kotioloista jaksa kirjoittaa, mutta kodin ulkopuolella oli ihan oma maailmansa! Asuttiin lähiössä missä juoppoja riitti ja heidän lapsiaan. Me alkoholistien lapset löydettiin toisemme ja leikittiin yhdessä yömyöhään pihalla kun kukaan ei meitä kaivannut kotiin. Eikä kukaan edes halunnut olla kotona. Leikittiin yhdessä pihaleikkejä ja saatettiin lähteä seikkailulle monen kilometrin päähän kotoa. Voi niitä aikoja. Onko muilla samoja kokemuksia?
Vierailija kirjoitti:
En nyt kotioloista jaksa kirjoittaa, mutta kodin ulkopuolella oli ihan oma maailmansa! Asuttiin lähiössä missä juoppoja riitti ja heidän lapsiaan. Me alkoholistien lapset löydettiin toisemme ja leikittiin yhdessä yömyöhään pihalla kun kukaan ei meitä kaivannut kotiin. Eikä kukaan edes halunnut olla kotona. Leikittiin yhdessä pihaleikkejä ja saatettiin lähteä seikkailulle monen kilometrin päähän kotoa. Voi niitä aikoja. Onko muilla samoja kokemuksia?
Muistan sen, kun aina kysyin vanhemmiltani mihin aikaan minun pitää tulla kotiin, ja aina vastaus oli että "tuut sitten kun tuut". Olisin halunnut edes kotiintuloajat, mutta ei.
Kaljapullot ovat lapseni ja vaimoni. En ole pilannut kyin oman elämäni
Vierailija kirjoitti:
Juoppoisäni on vaikuttanut minuun vain positiivisesti. Kun teen nyt myyntityötä itse, niin olen hyvä huomaamaan ihmisten tunnetilat ja osaan myötäelää heidän mukana. Olen myös hyvä kuuntelija ja anteeksi annan paljon, mikä jättää ihmisille tilaa kehittyä. En kritisoi ihmisiä. Näen köyhistä taustoista tulevat menestyjät aika nopeaan ja myös tunnistan piilo- sekä ihan oikeat alkoholistit, eli ongelmat. Lisäksi en kumarra auktoriteettejä, kun juoppoisäni haukkui ne aina kännissä, joten en kumartele turhaan mihinkään suuntaan. Lisäksi kun isäni omi juoppo, niin en koe alemmuutta miehiin nähden, vaan ajan hyvällä itseluottamuksella monia miehiä paremmin esim. autoa. Huomasin siis jo joskus 5 vuotiaana, että olen miehistä sukupuolta fiksumpi, vaikka en itseasiassa aina olisikaan, mitä nyt vanhemmalla iällä olen huomannut.
Minäkin näen helpolla päässeet, tavallaan olen varuillani että he tosipaikan tullen saattavat hajota. Ikään kuin eivät pääse sen yli miten epäreilusti asiat menevät, ja heillä olisi oikeus parempaan. Tyypit jotka ovat selviytyneet rankasta taustasta ja silti menestyneet, vain sitkistyvät ja purevat hammasta kun ajat menee tiukemmaksi. Ovat aikaa sitten sisäistäneet että heillä ei ole oikeus mihinkään mitä itse ei ole tapeltu.
Alue: Aihe vapaa
Miten se VASTUU mihinkään tässä asiassa liittyy? Oletko vähän kusipää kuvitellessasi niin? Kyllä vain niitä, joista on ollut itselle HAITTAA, KUULUU TAI AINAKIN SAA SYYTTÄÄ.
t.kristallikissa