Mitä erityislapsille tapahtuu murrosiässä? Voiko normalisoitua?

Voiko adhd lapsilla tulla äänenmurrosta?

Vierailija kirjoitti:

Usein pahenee

Mutta murrosiän jälkeen saattaa parantua, varsinkin ADHD:n osalta

Eiköhän nepsynuoretkin ole yksilöitä tuossa suhteessa aivan kuten neurotyypillisetkin. Joillain murrosikä on helpompi, toisilla vaikeampi.

Sinänsä synnynnäinen neurologinen sairaus tai "piirre" ei mihinkään kyllä häviä. Mutta sen puitteissa ja ohella kyllä tapahtuu kasvua ja kehitystä.

Jos nuori joutuu kiusatuksi, voi tulla takapakkiakin, masennusta ja ahdistusta. Riski on keskivertojantteria isompi. Myös oman alan löytäminen ja itsenäisen elämän aloittaminen voi olla hyvin haasteellista, jos oman toiminnan ohjaus on surkeaa ja sosiaaliset taidot oikein huonot.

Assin sekä add-nuoren äiti

Vierailija kirjoitti:

Voiko adhd lapsilla tulla äänenmurrosta?

Mitä ihmettä?? Ei adhd millään tavalla liity hormoneihin ja murrosiän etenemiseen, kyllä ne tulevat aivan normaalisti.

Valitettavasti nämä eivät koskaan normalisoidu autistit se on keskushermoston häiriö ovat koko elämänsä ajan autisteja on synnynnäinen vamma.

Tämä on kiinnostava kysymys, ja siinä on monta tasoa.

Se itse erityisyyshän ei katoa, mutta se, miten se ilmenee ja onko siitä haittaa onkin sitten toinen juttu.

Toinen ääripää on ihannetila; nuori on jo löytänyt omat vahvuutensa ja niiden mukaista toimintaa ja sen puitteissa on muodostunut sosiaalista verkostoa. Esimerkiksi asperger-nuori on etevä suunnistamaan tai pelaamaan shakkia ja on saanut vakiintuneen osan harrastusporukassa. Tai adhd-diagnoosin omaava on solahtanut vaikka teatteriryhmään ja on siellä mukana tasaveroisena ryhmäläisenä. Tämä vapaa-ajan tuki voi kantaa ihan tosi pitkälle. Oma paikka voi löytyä muuallakin kuin harrastuksessa, tämä vain esimerkkinä.

Huono ääripää on sitten se, että tilanne kriisiytyy koulussa, kotona ja psyykkisesti, kaverisuhteita ei ole ja nuoren vointi heikkenee jyrkästi eikä seudulla ole toimivia palveluja. Pahimmillaan päädytään hautaan itsetuhoisuuden, päihteiden tai riskikäyttäytymisen kautta.

Onneksi yleensä mennään kuitenkin läpi murkkuajan, ei ehkä ihannekaavalla mutta mennään kumminkin. 

Meillä ainakin käytös paheni, kun alko murrosikä. Vuodet 14-16 karseita

Ei ne mene ohi vaikka kasvaa. Lapsi on muita ikäisiään jäljessä kehityksessä, jos ei muilta taidoiltaan niin ainakin henkisesti. Murrosikä on raskasta aikaa jokaiselle. Mutta nää lapset voivat tarvita aikuisen tukea paljon ja pitkään.

Itsenäistyminen voi kestää huomattavasti pidemmän aikaa kuin muilla nuorilla..

Mielenkiintoista on että nämä superrikkaat Gates ja Musk ovat kumpikin aspergereita. Myös ADHD on monella yrittäjällä. Tiedän useita tapauksia ja pärjäävät hyvin.

Riippuu ihan lapsesta.

Meidän assipojasta tuli murrosiän myötä huumorintajuisempi, avoimempi ja rohkeampi. Samalla tosin on entistä enemmän jumissa omassa huoneessaan mielenkiinnonkohteidensa parissa, ja ärsyyntyy selkeästi helpommin kuin ennen. 

Meillä 18v poika jolla ADHD. Sen jälkeen kun diagnoosi saatiin ala-asteikäisenä, on elämä koko ajan helpottunut. Murrosikä meni helposti ja adhd-lääkkeen jätti pois muistaakseni 8. luokalla. On oppinut pärjäämään hankalissa tilanteissa ja käsittelemään omia tunteitaan, on erittäin fiksu ja tasapainoinen nuori jolla opiskelutkin sujuvat hyvin. Tarkkaavaisuushäiriö on ja pysyy mutta ei rajoita elämää.