Vierailija

Olisi kiva kuulla kokemuksianne aiheesta. Oma esikoiseni sai totta kai esikoisena ihan hurjasti katsekontaktia ja huomiota, ja hän koetti kovasti hymyillä ja jutella pehmoleluilleen ja muun muassa tissille (!). Hymyili kyllä ihmisillekin, tutuille ja vieraille.

Kaksi nuorempaa sisarusta ovat saaneet tosi paljon vähemmän höpöttelyä minulta, toki sitten heillä on ollut isosisarukset viihdyttämässä. He eivät ole ollenkaan jutelleet leluille, ainoastaan ihmisille. Hymyileväisiä vauvoja hekin.

Kaverini ainokainen taas hymyili aluksi ainoastaan tietylle pehmolelulle, ei edes vanhemmilleen.

Olette huomanneet esikoisten/ainoiden lasten kommunikoivan enemmän lelujen kanssa? Vai onko enemmän luonnekysymys?

  • ylös 0
  • alas 0

Kommentit (1)

Vierailija

Taitaa olla luonnekysymys. Meidän esikoinen ei ollut lainkaan kiinnostunut leluista tosi pitkään aikaan, kuopus taas katseli niitä mielellään heti, kun vain näki niin kauas ja otti käteensä, kun sen oppi. En nyt muista tarkkaan, missä vaiheessa esikoinen alkoi oikeastaan leikkiä leluilla, olisko hän ollut jopa neljän vanha. Oli meillä leluja ja hän leikki paljon mielikuvitusleikkejä, mutta leikin välineeksi kelpasi mikä tahansa esine, tosin yleensä jokin muu kuin lelu. Nyt kuuden vanhana leikkii aktiivisemmin lempileluilla ja ne ovat tärkeitä, samoin legot.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla