Parisuhteessa vaikea alku, mutta onnellinen loppu

Liian paljon saa kuulla siitä, kuinka suhteet lopahtaa ja läsähtää syystä tai toisesta. Sitten rupesin miettimään omaa suhdetta, kuinka alussa näytti lähes toivottamalta ja varmaan kaikki, jotka olisivat tienneet nämä meidän suhteen sisäiset asiat olisivat sanoneet, että kannattaa erota. Yhdessä kuitenkin jatkettiin ja nyt tuntuisi kaikki palaset olevan kohdallaan. Kerron tähän oman tarinan, mutta kaipaisin muilta vastaavia tarinoita :)

Minulla ja miehellä on molemmilla 2 omaa lasta eli uusperhekuvio tämäkin. Rakastuttiin miehen kanssa nopeasti ja meidän välillä oli tosi suurta intohimoa. Mutta heti alkuun suhdetta varjosti aika rankasti miehen ex, joka oli minusta todella mustasukkainen ja näytti sen niin miehelleni kuin lapsilleenkin. Parin vuoden ajan yritti puuttua meidän kodin asioihin, soitteli miehelle itku- ja raivopuheluita. Minulle tuo oli todella raskasta aikaa, mies taas patosi kaiken vihan tuosta sisälleen ja purki sitten minuun ihan jostain pienestä syystä (väärä sanavalinta tai äänenpaino).

Meidän välisessä suhteessa taas alussa varjosti mustasukkaisuus molemmin puolin, minulla miehen exästä lähinnä ja miehellä se oli semmoista yleistä mustasukkaisuutta, kun esim. näki että muutkin miehet minua katselee. Muutaman kerran mies valehteli minulle mielestäni aika isoissa asioissa, joten oli myös yleistä luottamuspulaa. Toisekseen olimme lapsia kasvattaneet useammassa asiassa hyvin eri tavalla ja näistä syntyi kiistaa ja toisen arvostelua.

Näitä kun ylös kirjoittaa, ihmettelee itsekin, kuinka me edes on jatkettu yhdessä, mutta kai se on vaan niin vahva rakkaus ollut, että on halunnut ratkaista asiat, eikä juosta karkuun. Nykyään molemmilla on luotto toiseen, mustasukkaisuuskin on mielestäni enää vain pientä, hyvin normaalia. Ollaan löydetty ne yhteiset säännöt, joista meidän perheessä pidetään kiinni. Meillä kaikilla on omat menot ja sitten myös perheen yhteistä aikaa. Ollaan naimisissa ja meillä on yhteinen omistusasunto. Täytyy sanoa, että tämän onnellisempi en voisi olla, kaikki on jotenkin niin hyvin tasapainossa, kannatti sinnitellä tuo pari vuotta :)