Mitä tulee niistä, jotka ei pääse ylioppilaiksi oman ikäistensä kanssa?

Esim. entisiä vaihto-oppilaita, lääkäreitä (kemma, fyssa, bilsa, pitkä matikka)=haluaa panostaa ja pidentää siksi lukiota, ettei mene liian raskaaksi, urheilijoita (treenit+lukio), osa käy lukion aikaan töissä, siksi pidentävät...

Fysiikan tohtori ja lääkäri. Kävin kolmessa ja puolessa vuodessa, koska halusin lukea mahdollisimman paljon valinnaisia kursseja.

En päässyt ylioppilaaksi kavereiden kanssa samaan aikaan, koska kotona oli täyttä helvettiä. En saanut öisin nukuttua, en jaksanut tehdä kaikkea, en muistanut oppimaani, rästisuorituksia kertyi ja kursseja jäi kesken.

Olihan se aika shokki tajuta, että minä en tule koskaan juhlimaan samaan aikaan kuin muut. En pääse perinteisesti ylioppilaaksi ja kuulu sillä tavalla porukkaan. Parin vuoden kuluttua sain räävittyä tarvittavat kurssit kasaan ja "pääsin ylioppilaaksi". Ylioppilaskirjoitukset olin suorittanut jo aikaisemmin. Ei lakitusta, ei juhlia, ei onnitteluja.

Itsetunto oli ihan pohjamudissa. Kaikki vähätkin kaverit oli lähteneet muualle opiskelemaan ja yhteydenpito oli jäänyt kokonaan. Olin ihan yksin.

Tästä on nyt aikaa jo useampi vuosi, mutta tulen silti aina surulliseksi, kun ajattelen sitä.

Vierailija kirjoitti:

Millaista heidän elämänsä on?

Opiskelua, työtä. Perhe-elämää niillä, joilla on perhe. Kaupassa käyntiä, viikkosiivouksia,  baari-iltoja kavereiden kanssa, ehkä joskus matkalle... Tällaisia tosi erikoisia asioita siitä seuraa, ettei kirjoita ylioppilaaksi ikäistensä kanssa. Minua ainakin pelottaisi. 

Jos olet ap itse lukiossa ja pitkittyy esim. sen tähden että hommat tuntuu raskaalta, nin mulla on sulle kerrottavaa. Se voi tuntua maailmanlopulta nyt, mutta lupaan sulle, ei merkkaa mitään. Kellekään ei oo mitään väliä valmistuitko tänä vuonna vai seuraavana, aikaa kun kuluu nin ei oo sullekaan.

Itse stressasin kirjotuksia ihan hirveästi ja nykyään 10v myöhemmin se tuntuu todella naurettavalta. On myös se ja sama jatkuuko matkasi siitä seuraavaan kouluun heti vai myöhemmin, vai töihin vai mitä, kunhan olet itse tyytyväinen. Ota iisisti, elämässä ehtii muutenkin murehtia.

Vierailija kirjoitti:

En päässyt ylioppilaaksi kavereiden kanssa samaan aikaan, koska kotona oli täyttä helvettiä. En saanut öisin nukuttua, en jaksanut tehdä kaikkea, en muistanut oppimaani, rästisuorituksia kertyi ja kursseja jäi kesken.

Olihan se aika shokki tajuta, että minä en tule koskaan juhlimaan samaan aikaan kuin muut. En pääse perinteisesti ylioppilaaksi ja kuulu sillä tavalla porukkaan. Parin vuoden kuluttua sain räävittyä tarvittavat kurssit kasaan ja "pääsin ylioppilaaksi". Ylioppilaskirjoitukset olin suorittanut jo aikaisemmin. Ei lakitusta, ei juhlia, ei onnitteluja.

Itsetunto oli ihan pohjamudissa. Kaikki vähätkin kaverit oli lähteneet muualle opiskelemaan ja yhteydenpito oli jäänyt kokonaan. Olin ihan yksin.

Tästä on nyt aikaa jo useampi vuosi, mutta tulen silti aina surulliseksi, kun ajattelen sitä.

Minulla meni 4v ja se oli oikeastaan ihan kivaa. Pääsin kavereiden juhliin, kun ei ollut omia ja vuotta myöhemmin kaverini pääsivät mun juhliin

Tiedän monta ylioppilasta, joista tuli vain lähihoitajia. Itse tein töitä viimeisen vuoden iltalukiosta käsin. Ja matkustin paljon tuolloin, kävin jo silloin niissä paikoissa joista nykyään fb:ssä postaillaan. Samoin mieheni, joka kirjoitti sittemmin 6 ällää, iltalukiosta töiden ohella alle parikymppisenä hänkin. Laaja matematiikka molemmilla. 13 000 e/kk/ hlö tulot nykyään, ei hassummin kahdelta iltalukioon siirtyneeltä.

Kaupan kassa.

Tuosta nyt ei oikein voi päätellä mitään. Itse tunnen 8 tapausta, jotka valmistuivat eri aikaan.

3 piti vaihtovuoden.

2 oli kerrannut esikoulun, molemmat joulukuun lopulla syntyneitä.

1 suoritti kaksoistutkinnon.

1 tarvitsi hoitoa mielenterveysongelmiin, mutta koska sai keskittyä niistä toipumiseen, elää nykyään aivan yhtä tasapainoista elämää kuin ikätovereistaankin useimmat.

1 sekaantui huumeisiin lukion aikana ja joutui jättämään abivuonna kirjoitukset kesken.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän monta ylioppilasta, joista tuli vain lähihoitajia. Itse tein töitä viimeisen vuoden iltalukiosta käsin. Ja matkustin paljon tuolloin, kävin jo silloin niissä paikoissa joista nykyään fb:ssä postaillaan. Samoin mieheni, joka kirjoitti sittemmin 6 ällää, iltalukiosta töiden ohella alle parikymppisenä hänkin. Laaja matematiikka molemmilla. 13 000 e/kk/ hlö tulot nykyään, ei hassummin kahdelta iltalukioon siirtyneeltä.

Iltalukiossa ei tarjottu "sydämen sivistys"- kurssia? Kukaan ammattiin valmistunut ei ole "vain". 

Terv. itsekin iltalukion puolelta kirjoittanut, tulin vahingossa raskaaksi lukioikäisenä, päätin lapsen pitää ja kirjoitin vasta kaksi vuotta ikäluokkaani myöhemmin. Tuo samainen lapsi kirjoitti viime vuonna. Ai niin, minusta tuli muuten kirjanpitäjä, meinasi alkuperäinen kysymys unohtua :)

Työttömiähän heistä kaikista valmistuu, minkäs sille voi.

up

Miusta tuli maisteri ja akateeminen työtön.

Meidän kaveri luokalta ei päässyt ylioppilaaksi. Se kuoli seuraavana keväänä, jättäytyi junan alle.

Varmaan heitä ahdistaa koko loppuelämän ajan ja vähintäänkin pitävät huolta siitä, että ovat töissä sellaisissa firmoissa, joissa kaikki ovat saman ikäisiä.

Meitä oli 12 poikaa ja 2 tyttöä lukion "nelosluokalla" vuonna 2005. Viime syksynä verotietojen tullessa löysin 5 heistä yli 100 000 tienaavista. Itsekin ihan hyvin menestynyt, ktm, päivääkään en ole ollut työttömänä. Eli ihan valoinen tulevaisuus voi olla, vaikka lukio venyy.