Mitä tulee niistä, jotka ei pääse ylioppilaiksi oman ikäistensä kanssa?

Varmaan alkaa strippaamaan.

Medän luokalta yksi tyttö teki itsemurhan.

No samanlaisia kuin muistakin? Neljään vuoteen voi venyttää esim. Kilpaurheilun, elämäntilanteen tai uran takia. Korkeakouluun pääatään harvoin suoraan lukiosta ja he ovat oikeastaan ihan samalla viivalla muiden kanssa taas valmistuttuaan.

Minusta tuli DI . 20 vuotta myöhemmin tosin

Aika monesta ei tule, kun ovat amilksessa.

Taksikuski, postinkantaja

Yhdestäkään ikäsestäni vaihto-oppilaana ollesta ei tullut samaan aikaan ylioppilasta kun muista.

Olin vaihto-oppilaana. Minusta tuli luokanope.

Minusta tuli biokemisti ja FT. (Olin vaihto-oppilaana.)

Ei mitään.

Jaa a, kävin kolmessa ja puolessa vuodessa, helposti olisi mennyt neljään. Heti seuraavana keväänä yliopistoon, tällä hetkellä ne opinnot kesken, kuitenkin ihan aikataulussa. Kolme ja puoli vuotta oli sikäli hyvä, että kevät jäi vapaaksi valmistautua pääsykokeisiin, oikein toimiva systeemi niin.

Varmaan, jos valmistuminen venyy vuosia voi se olla ongelma, mutta vaikka yksi vuosi sinne tai tänne, ei mitään väliä. Aika moni pitää muutenkin omasta tahdostaan tai tahtomattaan välivuosia lukion jälkeen.

Lähihoitaja yo pohjalla

Itselläni juuri tällainen historia. En ole ylpeä strippaamisestani mutta alkoholisoiduin ja aloin riisuutumaan.

Täh. Urheilijat käy yleensä neljässä vuodessa.

Kaksi laudaturia tuli, kun myöhemmin kävin suorittamassa lukion loppuun.

Yhdestä tuli poliisi. Hyvä ja pidetty työssään.

Minusta tulee lääkäri. Osa kavereistani jotka valmistuivat puoli vuotta aikaisemmin ovat edelleen ilman opiskelupaikkaa.

Mulla meni seitsemän vuotta lukion suorittamisessa, nyt lääkiksessä. Että kaipa meistäkin voi tulla ihan mitä vaan.

No voi herranjestas taas. Jopas oli asenteellinen aloitus, oletko ap kenties vähän vanhempaa sukupolvea? Kyllä niistäkin yleensä ihan aikuisia ihmisiä tulee, se ei tee kenestäkään huonompaa, ettei valmistu oman ikäluokkansa kanssa yhtä aikaa. Itse tiedän useita tapauksia, syitä esim. vaativat harrastukset, halu opiskella ja suorittaa paljon enemmän kursseja/aineita, kuin mitä lukion oppimäärään kuuluu, mielenterveysongelmat tai muut terveysongelmat, vaikea perhetilanne (läheisen kuolema tjms) tai joku näiden yhdistelmä. Monet näistä kirjoittivat hyvin ja opiskelevat nyt korkeakoulussa. Monet sitten taas valmistuivat ajallaan ja eivät päässeet mihinkään opiskelemaan... Tietysti tiedän myös pari, jotka keskeyttivät lukion ja vaihtoivat amikseen.  Että sellaista niistä tuli.

Eipä tuolla ole loppujen lopuksi merkitystä, kuinka kauan lukion suorittaminen kestää. Tuo ikävaihekin voi olla monella tavoin / monesta syystä haasteellinen, minkä vuoksi opiskelu ei tahdo sujua. Pääasia että tekee kuitenkin opinnot loppuun, vaikka sitten omassa tahdissa.

Itsellä hujahti lukiossa yhteensä 4,5 vuotta, minkä jälkeen melkein vuosi hanttihommissa keräämässä motivaatiota jatko-opintoihin. Kun aika oli valmis, jaksoin tsempata pääsykokeisiin ja pääsin jatkamaan opiskeluja yliopistossa.

Omalla alalla kertyneet ikävuodet eivät ole pahasta, päinvastoin. Nyt työvuosiakin jo yli 10 v takana.

Mikäli opiskelu tökkii, suosittelen lämpimästi kääntymistä opon, opintopsykologin tms. puoleen. Ei kannata jäädä yksin kärvistelemään, vaan hankkia käytännön tsemppariapua:)