Minä ymmärrän ihmistä joka harkitsee itsemurhaa.

se ei tarkoita sitä, että hyväksyisin teon itsessään. Mutta tämäkin on osoitus siitä että ihminen ei voi tietää millaista on todellinen tuska ellei ole itse kokenut.



Ennen ajattelin että se on maailman itsekkäin teko. Sitä se tavallaan kai onkin, mutta enpä olisi ikinä uskonut että itsekin joudun sellaisen tuskan kuormittamaksi että kuolema olisi ollut vain helpotus. Silloin millään ei ole mitään väliä eikä järkipuhe välttämättä auta. tajunnan tasolla ymmärtää kyllä, mutta se ahdistus on niin suuri että sen valtavan painon vain haluaisi päältään pois. Millään muulla ei ole väliä.



Itse selvisin jotenkin, mutta kauan siinä meni. Silti, vieläkin vuosien jälkeen hulahtaa joskus hetkellisesti sellainen tunne lävitse, että millään ei ole mitään väliä. Olen kuitenkin oppinut elämään sen ja suruni kanssa.



Se mitä tästä olen kuitenkin oppinut on, että minä en todellakaan ole mikään tuomitsemaan toista ihmistä joka näitä mietteitä käy läpi. Toivoisin toki että ihminen tällaisessa tuskassaan saisi apua tavalla tai toisella. Mutta samalla ymmärrän sitä suunnatonta tuskaa mistä vain haluaa päästä pois.