Miten suhtautuisit sellaiseen ihmiseen jolla ei ole mitään tavotteira, unelmia tai intohimoa?

Tavotteira on hyvä olla. Ainahan sitä voi sanoa toiselle, että sinua saa häveä, kun sinulla ei ole tavotteira - se jos mikä - kannustaa!

Jos hän on tyytyväinen elämäänsä.

Miksi pitäisi olla tavoitteita. Kaikki mitä ihminen tekee tällä planeetalla on turhaa.

Et voi tehdä kaikkea valmiiksi toisille, anna hänelle aikaa etsiä itseään...

Kuulostaa joltain munkilta joka on päässyt korkeille leveleille.

Kehottaisin ehkä tekemään itsemurhan. Sen aion itsekin tehdä.

Ei että miten suhtaudun masentuneisiin? 

No naista ei ainakaan saa se on varma.

T: Monk

Eli puhut suurimmasta osasta naisista? Tylsäähän se on kun pitää kaiken muun substanssin seksiä lukuunottamatta tuoda juttuun. Tarvii olla kova inspiraatio päällä että onnistuu.

No kerran tapasin yhden julmettoman komean pojan. Entinen jalkapalloilija, ammattiura katkesi loukkaantumiseen, ja puhui sillä tavalla hassusti. Sivistyneesti ja seksikkäästi. Mutta se asiasisältö oli jotain huuhaata. Jäbä oli hyllyttäjänä marketissa. Unelmahommassa. Kouluttautui siihen hommaan oppisopimuksella sillä mentaliteetillä että ehkä joskus ylenee kassaan asti, mutta näinkin on hyvä.

Tavallaan hienoa, mutta en itse voi olla miehen kanssa jonka kunnianhimo loppuu hyllyyn. Siitä miehestä ois kyllä ollut moneksi. Myyntimiehenä ois saanut kaikkien mummojen ja mammojen sukat pyörii.

Se meidän tarina loppui siihen. En tiedä mitä hänelle kävi. Ehkä oosin voinut saada hänestä enemmän irti, mutta ei ollut mun intresseissä.

Hän ei ehkä kehtaa kertoa unelmistaan.

Mulla ei kai ole mitään noista. Olen kyllä itse ihan tyytyväinen, mutta usein tuntuu että en saisi olla, koska en ole rikas ja menestynyt.

Niin miksi pitäisi olla? Kuka sen määrää? Itselleni riittää elämä sinänsä. Jokainen päivä on erilainen, vaikka ei tekisi mitään erikoista. Aina on uutta ihmeteltävää, jota miettiä. Antaa pyrkyreiden pyrkiä, minä olen tyytyväinen tähän elämääni. Toki jotain pieniä haaveitakin on, mutta en niitä kenellekään kerro. En ymmärrä, miksi se jotakin häiritsee, jos ei ole jotain tavoitteita. Olen löytänyt omanlaisen elämän ja sen myötä rauhan.

Vaikuttaa että tällä on paha masennus ja elämän suunta hukassa. Ei siis aita kuin vain antaa aikaa että tämä löytää taas elämän ja saa kasattua itsensä.

Ei sitä voi auttaa koska ei kannettu vesi kaivossa pysy. Kai sä sen itsekin tajuat ap?

Niin miksi ei saisi olla tyytyväinen, vaikka ei olisi millään mittarilla menestynyt? Miksi jonkun pitää yrittää "korjata" toisen tilannetta, jos hän on tyytyväinen elämäänsä sellaisenaan? Ettei vaan ärsyttäisi joitakin, että toisen onni ei ole kiinni siitä mistä pitäisi olla, kun kaikki muut toimii niin... on mahdotonta ymmärtää että elämän onni tulee muusta kuin yleisestä arvostuksesta, rahasta, materiasta jne. Joku on vaan löytänyt oman arvonsa ja lopettanut suorittamisen... Kyllä se on vaikea hyväksyä kun ei ole kokemusta elämästä laajemmin.

Miehen pitää olla lihaksikas (käydä salilla), statukseltaan korkea (ponnistellut mielellään julkisesti tunnettuihin saavutuksiin) ja rikas (tehdä paljon vaativaa työtä).

Yleensä nämä tosin naamioidaan toiveeksi "tavoitteista". Samalla tavalla kuin miehen pitää "pitää itsestään huolta" (käydä salilla) ja olla liikunnallinen (komea).

Auttaa? Oletko nyt varma, että hän kaipaa apuasi. Minä käyn mt-toimistossa, koska siellä on vähän pakko käydä. Joskus olen saanut apua asioiden käsittelyssä. Tuollaista apua taas en sieltä halua. Olen masentunut lääkärin mielestä, mutta eipä se haittaa. Olen oikein onnellinen tilanteestani, kun saan käyttää aikani kuten haluan. Ei suuria haaveita, ei tavoitteita ja siltikin elämä tuntuu juuri oikealta ja hyvältä. Kukaan muu ei voi tehdä tavoitteita puolestani. Se on jokaisen henkilökohtaista aluetta ja toivottavasti sellaisena pysyykin.

En pystyisi auttamaan mitenkään.

Olen kärsimätön ja tuollainen ihminen olisi kuin limapallo, emmää, emmää, ei jaksa, ei viitsi, ei pysty....

Niskaperseote elämästä ja tekisi itse sille jotain. Voin kyllä neuvoa ystävällisesti mutta jos ei 1-2 kerralla mene perille antaa olla.

En missään tapauksessa jäisi antamaan vierihoitoa loputtomiin. Tuollainen ihminen on kuin loinen, elää toisen elämää roikkumalla vierellä ja ottamassa osuutensa sun tekemisistä ja unelmista ilman mitään työpanosta.

Kunnianhimon ei tarvitse olla suurta - kunhan tietää mitä elämältä haluaa ja miten sinne omin avuin pääsee. Se voi ihan yhtä hyvin olla kouluttamattoman pätkätyö kaupan kassalla/sairaalassa lähihoitajana/siivoajana tms  (ja millään lailla en näitä ihmisiä väheksy, päinvastoin. Kova homma liian pienellä palkalla) lähiön vuokrakämpässä tai aivokirurgin ura ja koti Eirassa. Ei ole liian pientä tai suurta tavoitetta, jokaisella on omansa.

Unelmat - elämä on tylsää jos ei uskalla unelmoida. Mun exmies ei unelmoinut koskaan. Sanoi ettei pety kun ei haikaile mitään (matkoja, autoa tms). No minä sitten unelmoin ja toteutin meidän molempien puolesta 14v. Eipä tuo itkenyt koskaan että olipa kurjaa.

Muuta amerikkaan unelmaa ja intohimoa jahtaamaan ja anna muiden ihmisten olla rauhassa.