Lue keskustelun säännöt.
Mikä minua vaivaa?
16.04.2006 |
Täytän tänä vuonna 30v. Viime aikoina olo on ollut jotenkin hyvin ahdistunut, pelkään että läheisilleni sattuu jotain pahaa tai että pahimmassa tapauksessa joku kuolee, eniten pelkään menettäväni äitini. Ahdistaa. Mielessä soi haikeat ja surulliset laulut. Itku helpottaisi oloa mutta en oikein saa itkettyäkään. Selailen valokuva-albumeita ja katselen vanhoja kuvia missä olen pienenä veljeni kanssa, äidin ja isän ja edesmenneen mummini kuvia ja kaipaan mummiakin aivan hirvittävästi. Välillä tuntuu että sydän pakahtuu jostain selittämättömästä ikävästä ja haikeudesta.
Kommentit (4)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmenkymmentä täyttäessä moni varmasti pysähtyy miettimään, että millainen elämä on juuri nyt ja mitä on jäänyt taakse. Ja omat vanhemmat alkavat olla jo melko iäkkäitä, vaikkeivat nyt mitään vanhuksia vielä. Kuitenkin voi alkaa tulla pelko omien vanhempien menettämisestä.
Oletko ihan tyytyväinen elämääsi muuten? Älä stressaa tämän asian kanssa. Muista, että moni muu tuntee ja ajattelee aivan samoin. Mutta tosiaan liialla alakulolla ei saa itseään kiusata!
Eiköhän olo helpota pikkuhiljaa, kun kolmekymmentä vee on tosiasia eli synttäripäivä jäänyt taakse. Toivotaan!
Itselleni tuli tuollainen kausi, kun sain ensimmäisen lapseni ja isäni kuoli.
Mutta jos alakulo häiritsee ja haittaa elämää, niin olisi hyvä puhua jollekin noista asioista.