Onko Jörn Donner tehnyt joskus jonkun hyvän elokuvan/ohjelman?
Jotkut tituleeraavat häntä ihan neroksi tuolla Hesarin jutun keskusteluosiossa. Mielestäni hän on tehnyt kaikenlaista vähän perverssiä, mutta en muista että mikään katsomani olisi koskaan tehnyt suurempaa vaikutusta. Onko jotain hänen teoksiaan joita oikeasti kannattaisi katsoa?
Kommentit (23)
Kaikenlaista pikkutuhmaa ja hiukan mielenkiintoista. Ilmeisesti hänen olemuksensa on niin vakuuttava, että se puhuu puolestaan...
Tuottajana menestyneempi kuin ohjaajana. Ainoa suomalainen Oscarin pokannut, Bergmanin Fannysta ja Alexanderista.
Kirjoista en ainakaan ole pitänyt koskaan. Olen yrittänyt lukea, mutta aina on kesken jäänyt. Pitkäveteisiä jaarituksia.
Tai sitten liian hienoja minulle. Olen melko suoraviivainen ihminen ja ehkä en tavoita Donnerin ilmaisun tarkoitusperiä. Kyllähän hän kovin arvostettu on kulttuuripiireissä.
Vierailija kirjoitti:
Tuottajana menestyneempi kuin ohjaajana. Ainoa suomalainen Oscarin pokannut, Bergmanin Fannysta ja Alexanderista.
Tuo on kyllä loistava elokuva, mutta minkälainen osuus se tuottajan osuus sitten todellisuudessa on? Olisiko lopputulos sama ilman Donneriakin?
Ap
Arvioisin että kirjailijana parempi ja merkittävämpi kuin elokuvantekijänä. En tosin ole nähnyt niitä elokuvia, joita hän ohjasi Ruotsissa 60-luvun alussa.
Suomessa on kyllä omituinen tapa nostaa henkilöitä jalustalle ilman varsinaisia syitä. Donnerinkin suurin saavutus taitaa olla että kuuluu johonkin tärkeään kulttuuripiiriin.
Fannystä ja Alexanderista näkee, että on ollut fyrkka-asiat suht ok. Se kait on tuottajan hommaa.
Donnerin paras ja pahin ansio on ollut herättää keskustelua omana persoonanaan.
Nytkin nostaa esiin tabun vanhempien ja lasten suhteista, nimenomaan "kiintymättömyyssuhteista". Ja se loukkaa enemmistöä syvästi, eikö vanhempi olekaan kiinnostunut lapsestaan! Se on niin vastoin yleistä normia ja perhekeskeisyyttä. Mutta jos pinnan alle vähän raaputtaa, niin välinpitämättömyys on kovin yleistä.
Donner on itsekin kasvanut ilman läsnäolevia vanhempia (toinen kuollut, toinen 1800-luvulla henkisesti).
Suomalaiset elokuvat oli pitkään sellaisia että niissä ei ollut oikein mitään juonta eikä punaista lankaa. Tärkeintä oli sylkeä paljon, oksentaa ja naida hirveällä ähinällä. Miehestä näkyi ruma takapuoli ja naisesta kaikki. Mielikuvissani Donner liittyy tähän ilmiöön, josta syystä ihmettelen hänen pitämistään mitenkään merkittävänä tekijänä. Donner tykkäsi myös itse paljastella itseään elokuvissaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Fannystä ja Alexanderista näkee, että on ollut fyrkka-asiat suht ok. Se kait on tuottajan hommaa.
Donnerin paras ja pahin ansio on ollut herättää keskustelua omana persoonanaan.
Nytkin nostaa esiin tabun vanhempien ja lasten suhteista, nimenomaan "kiintymättömyyssuhteista". Ja se loukkaa enemmistöä syvästi, eikö vanhempi olekaan kiinnostunut lapsestaan! Se on niin vastoin yleistä normia ja perhekeskeisyyttä. Mutta jos pinnan alle vähän raaputtaa, niin välinpitämättömyys on kovin yleistä.
Donner on itsekin kasvanut ilman läsnäolevia vanhempia (toinen kuollut, toinen 1800-luvulla henkisesti).
Millaisia muita asioita hän on nostanut keskusteluun?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fannystä ja Alexanderista näkee, että on ollut fyrkka-asiat suht ok. Se kait on tuottajan hommaa.
Donnerin paras ja pahin ansio on ollut herättää keskustelua omana persoonanaan.
Nytkin nostaa esiin tabun vanhempien ja lasten suhteista, nimenomaan "kiintymättömyyssuhteista". Ja se loukkaa enemmistöä syvästi, eikö vanhempi olekaan kiinnostunut lapsestaan! Se on niin vastoin yleistä normia ja perhekeskeisyyttä. Mutta jos pinnan alle vähän raaputtaa, niin välinpitämättömyys on kovin yleistä.
Donner on itsekin kasvanut ilman läsnäolevia vanhempia (toinen kuollut, toinen 1800-luvulla henkisesti).
Millaisia muita asioita hän on nostanut keskusteluun?
Ap
Suomenruotsalaisuutta?
Ei hän nosta mitään keskusteluun. Hän vain on ja puhuu omiaan kun toimittajat hältä kysyvät.
Sitten siitä loukkaannutaan tai ihmetellään. Vuosikymmenestä toiseen. Ei kai hänen kirjat mitään keskustelua ole herättäneet vaan nimenomaan persoona joka ei kait oikein istu hyvin "suomenruotsalaisuuteenkaan".
Tupakanpolton puolestapuhuja.
Kuului ennen syöpädiagnoosia Huomaavaiset tupakoitsijat ry:hyn.
Vierailija kirjoitti:
Tupakanpolton puolestapuhuja.
Kuului ennen syöpädiagnoosia Huomaavaiset tupakoitsijat ry:hyn.
Nyt vois perustaa Syöpäiset tupakoitsijat ry:n.
Vierailija kirjoitti:
Ei hän nosta mitään keskusteluun. Hän vain on ja puhuu omiaan kun toimittajat hältä kysyvät.
Sitten siitä loukkaannutaan tai ihmetellään. Vuosikymmenestä toiseen. Ei kai hänen kirjat mitään keskustelua ole herättäneet vaan nimenomaan persoona joka ei kait oikein istu hyvin "suomenruotsalaisuuteenkaan".
Kyllähän monet muutkin puhuu paheksuttavia asioita haastatteluissa. Esimerkiksi rasistit. Niihin suhtaudutaan niin että ”mikä idiootti”. Miksi Donnerin idioottimaisiin möläytyksiin suhtaudutaan kuin kultakimpaleisiin? Että nyt tipahti viisaus kulttuurivaikuttajalta, keskustelkaamme.
Ap
Onhan se tehnyt paljon ihan hyviä elokuvia (fiktiivisiä ja dokumentteja, suurin osa fiktiosta 60- ja 70-luvulta). Ei nyt mitään Ingmar Bergmanin tasoista tietenkään leffoissa mutta Suomen mittakaavassa ihan mielenkiintoisia juttuja. Kirjallisuutta sitten paljon lisäksi. Se että mies on vähän ääliö ihmissuhteissaan (tai ollut sitä etenkin nuorempana) ei tietenkään tarkoita, ettei hän olisi osannut luoda mitään taiteellisesti. Työnarkomaanihan se on ollut aina, ei ole varmaan kauheasti panostanut ihmissuhteisiin.
Tuoreempia tuotoksia esim. erittäin hyvä tv-dokumenttisarja Mannerheimista.
Tuskin se olisi päässyt aikoinaan Ruotsin elokuvasäätiön johtoon, jos sillä ei olisi yhtään mitään ansioita.
Vierailija kirjoitti:
Tupakanpolton puolestapuhuja.
Kuului ennen syöpädiagnoosia Huomaavaiset tupakoitsijat ry:hyn.
Nyt voisi perustaa "Omaa syytään syöpäiset intellektuellit älyköt idiootit" yhteisön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hän nosta mitään keskusteluun. Hän vain on ja puhuu omiaan kun toimittajat hältä kysyvät.
Sitten siitä loukkaannutaan tai ihmetellään. Vuosikymmenestä toiseen. Ei kai hänen kirjat mitään keskustelua ole herättäneet vaan nimenomaan persoona joka ei kait oikein istu hyvin "suomenruotsalaisuuteenkaan".
Kyllähän monet muutkin puhuu paheksuttavia asioita haastatteluissa. Esimerkiksi rasistit. Niihin suhtaudutaan niin että ”mikä idiootti”. Miksi Donnerin idioottimaisiin möläytyksiin suhtaudutaan kuin kultakimpaleisiin? Että nyt tipahti viisaus kulttuurivaikuttajalta, keskustelkaamme.
Ap
Siis kuka suhtautuu kuin kultakimpaleisiin? Mikä ihmeen taho? Onko tästä arvostuksesta jotain esimerkkejä? Useimmiten kuulee vain negatiivisia mielipiteitä, kuten nytkin.
Finlandia-palkinnon taisi saada sillä supertylsällä kirjallaan (Finlandia-palkinto=kustantajien myyntikikka). Ihme, että hänet on eduskuntaan saakka jotkut äänestetäneet mutta yleinen mielipide ei todellakaan ylistä Donneria. Liian ristiriitainen persoona. Lehdet haluavat häntä haastatella, koska saavat taatusti saavat klikkejä.
Sen saavutus oli ”rakastella” 15v tyttöä Gambiassa ja olla moraalisesti parempi kuin muut. Oksettava äijä.
Kellään ei ilmeisesti tule mitään mieleen?