Lue keskustelun säännöt.
Annoin ihastukselle lapun
01.02.2018 |
Olen ollut jo puoli vuotta tosi ihastunut yhteen mieheen töissä. Se vaikuttaa kaikin puolin täydelliseltä ja sen katse ja hymy herättää niin voimakkaan tunteen mussa... se on niin kauhean kohtelias mulle, tekee palveluksia pyytämättä ja aina auttamassa. Ihan hirveän söpö ja kiltti. Aina kun katsoin sitä, se katsoi niin pitkään takaisin suoraan silmiin, että se olin aina minä joka käänsi katseen pois. Kerran kokeilin olla kääntämättä, ja pitkän kiusallisen tuijotustuokion jälkeen se hymyili ja vilkutti.
Työni loppui nyt ja halusin saada asiaan selvyyden, joten kun toissapäivänä oli sellainen harvinainen hetki, että oltiin hetken ajan kahdestaan, vein sille lapun jossa luki "halusin vain sanoa, että olet tosi suloinen". Oon niin nolo... :D
Tänään kun olin syömässä, se sujautti mulle lapun jonka se oli kirjottanu jo toissapäivänä: "kiitos kohteliaisuudesta. Onko sinulla töitä torstaina?"
Eli? Kuulostaa kohteliaalta torjunnalta minun korvaan. Halusi vain vastata jotakin kohteliasta. Ymmärsinkö oikein? En enää nää sitä :( tuntuu tosi vaikealta päästää toivosta irti :'(
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Siis onko ap ja hänen ihastuksensa tyyliin n. 11-vuotiaita??
Eikö aikuinen ihminen - tässä tapauksessa oletettavasti ap - voisi kysyä vastapuolelta vaikkapa että "lähdetkö kahville viikonloppuna?" johon mies sitten sanoo joko ei tai kyllä. Jos jälkimmäistä, niin vaihdatte yhteystietoja ja siitä se juttu sitten etenee.
15-16 vuotiasta veikkaan itse. Kummityttöni on sen ikäinen ja tekee keikkatöitä ja voisin kuvitella hänen tekevän jotain tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se antoi sen lapun sillee hassusti vaivihkaa: Istuin syömässä yksin kaksiosaisen huoneen toisessa osassa, toisessa taas oli kovasti työntekijöitä. Se odotteli kahvia juoden siinä keskivaiheilla että saavun ruokani kanssa paikalle. Sitten kun ainoastaan sen takana oli ihmisiä, eikä siinä osassa missä minä olin, se teki kahdesti semmoisen pienen äänen suulla minkä vain minä kuulin, ja kun käännyin katsomaan, se ojensi lappua mulle niin ettei kukaan nähny. Ja palas takas töihin.
Nyt olen jo matkalla pois täältä :( olin eilen illalla vielä lähes varma, että sain pakit, mutta en enää tiedä. Ahdistaa.
Ap
No on kyllä kummallinen työpaikka jos siellä ei voi keskenään jutella missään....
Tuli ihan kauhea myötähäpeän tunne. Älä vaan sano, että olette oikeasti jotain keski-ikäisiä.
Ap onko sulla joku diagnoosi? Vaikutat siltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se antoi sen lapun sillee hassusti vaivihkaa: Istuin syömässä yksin kaksiosaisen huoneen toisessa osassa, toisessa taas oli kovasti työntekijöitä. Se odotteli kahvia juoden siinä keskivaiheilla että saavun ruokani kanssa paikalle. Sitten kun ainoastaan sen takana oli ihmisiä, eikä siinä osassa missä minä olin, se teki kahdesti semmoisen pienen äänen suulla minkä vain minä kuulin, ja kun käännyin katsomaan, se ojensi lappua mulle niin ettei kukaan nähny. Ja palas takas töihin.
Nyt olen jo matkalla pois täältä :( olin eilen illalla vielä lähes varma, että sain pakit, mutta en enää tiedä. Ahdistaa.
Ap
No on kyllä kummallinen työpaikka jos siellä ei voi keskenään jutella missään....
Täysin kahdenkesken juuri tämän ihmisen kanssa ei oikein voi. Lähinnä silloin kun kaikki muut työntekijät sattuvat olemaan tupakkatauolla tai jossain muualla, ja hyvällä tuurilla tällaisia hetkiä tulee ehkä kerran illassa, joskus jopa kahdesti, mutta torstaina ei kertaakaan.
Ja ei olla teinejä, vaikka siltä kuulostaakin. Ainoastaan vähän ujoja ja kömpelöitä ja ehkä sitten jotenkin jälkeenjääneitä, minä ainakin. Mulle oli iso juttu laittaa se lappu, vaati tosi paljon uskallusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sen vaimo ei tykkää moisesta.
Vierailija kirjoitti:
Tuli ihan kauhea myötähäpeän tunne. Älä vaan sano, että olette oikeasti jotain keski-ikäisiä.
Onko lapun laittaminen niin noloa? Ollaan parikymppisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap onko sulla joku diagnoosi? Vaikutat siltä.
Ei, mutta oon saanu tuon saman kommentin ennenkin, joten ehkä pitäisi olla.
Jälkiviisaus on aina helppoa. Itse menin vastaavassa tilanteessa täysin lukkoon, jos kohtaisin hänet uudelleen ottaisin asian heti puheeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autistien pariutumisrituaalit. Tästä sais hyvän sketsin.
Vierailija kirjoitti:
Autistien pariutumisrituaalit. Tästä sais hyvän sketsin.
Kiitti hei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuleepa mun viesteille paljon alapeukkuja. Johtuuko se vain siitä että tulkitsin kaikkien mielestä väärin, vai koska lapun antaminen on niin teinimäistä käytöstä, vai jostain muusta? Ei se lappu loppujen lopuksi niin kuolettavan nolo ole, koska ainoa joka sen lapun näki oli kyseinen mies, ja hän vaikutti ilahtuneelta.
Kukaan ei ole edes selittänyt, mitä minun sitten teidän mielestä olisi sen lapun saamisen jälkeen eilen pitänyt tehdä, kun kahden kesken ei pystynyt keskustelemaan.
Btw: ehdotin kerran psykologille, josko minulla olisi asperger, mutta hän ei oikein vakuuttunut. Että ehkä jotaki piirteitä kuitenkin on.
Mutta kiitos kommenteista silti, vaikka osa ei ollut niin asiallisia ja loputkin vain haukkui mun sosiaalisia taitoja. Huonothan ne on, siksi halusin kuulla vielä ulkopuolisia mielipiteitä.
Se antoi sen lapun sillee hassusti vaivihkaa: Istuin syömässä yksin kaksiosaisen huoneen toisessa osassa, toisessa taas oli kovasti työntekijöitä. Se odotteli kahvia juoden siinä keskivaiheilla että saavun ruokani kanssa paikalle. Sitten kun ainoastaan sen takana oli ihmisiä, eikä siinä osassa missä minä olin, se teki kahdesti semmoisen pienen äänen suulla minkä vain minä kuulin, ja kun käännyin katsomaan, se ojensi lappua mulle niin ettei kukaan nähny. Ja palas takas töihin.
Nyt olen jo matkalla pois täältä :( olin eilen illalla vielä lähes varma, että sain pakit, mutta en enää tiedä. Ahdistaa.
Ap