anoppi

Sulla ja miehellä ei tule olemaan aikaa noille kaikille eläimille. Vauva vie kaiken ajan, ymmärrät vasta sitten kun lapsenne syntyy.

Vierailija kirjoitti:

Sulla ja miehellä ei tule olemaan aikaa noille kaikille eläimille. Vauva vie kaiken ajan, ymmärrät vasta sitten kun lapsenne syntyy.

Höpöhöpö! 😂😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Sulla ja miehellä ei tule olemaan aikaa noille kaikille eläimille. Vauva vie kaiken ajan, ymmärrät vasta sitten kun lapsenne syntyy.

Ennen kun oma lapsi syntyi olisin minäkin vastannut höpö höpö mutta nyt kokemuksella voin sanoa että raskasta tulee olemaan noin monen eläimen kanssa. Varsinkin kun mukana suuritöisiä. Meillä on vain kolme kissaa ja välillä ei meinaa riittää edes niille aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla ja miehellä ei tule olemaan aikaa noille kaikille eläimille. Vauva vie kaiken ajan, ymmärrät vasta sitten kun lapsenne syntyy.

Ennen kun oma lapsi syntyi olisin minäkin vastannut höpö höpö mutta nyt kokemuksella voin sanoa että raskasta tulee olemaan noin monen eläimen kanssa. Varsinkin kun mukana suuritöisiä. Meillä on vain kolme kissaa ja välillä ei meinaa riittää edes niille aikaa.

Taloudessa asuu kaksi aikuista, ei molempien tarvitse roikkua vauvassa kiinni kaiken aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla ja miehellä ei tule olemaan aikaa noille kaikille eläimille. Vauva vie kaiken ajan, ymmärrät vasta sitten kun lapsenne syntyy.

Ennen kun oma lapsi syntyi olisin minäkin vastannut höpö höpö mutta nyt kokemuksella voin sanoa että raskasta tulee olemaan noin monen eläimen kanssa. Varsinkin kun mukana suuritöisiä. Meillä on vain kolme kissaa ja välillä ei meinaa riittää edes niille aikaa.

Taloudessa asuu kaksi aikuista, ei molempien tarvitse roikkua vauvassa kiinni kaiken aikaa.

Niin, se toinen käy luultavasti töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla ja miehellä ei tule olemaan aikaa noille kaikille eläimille. Vauva vie kaiken ajan, ymmärrät vasta sitten kun lapsenne syntyy.

Ennen kun oma lapsi syntyi olisin minäkin vastannut höpö höpö mutta nyt kokemuksella voin sanoa että raskasta tulee olemaan noin monen eläimen kanssa. Varsinkin kun mukana suuritöisiä. Meillä on vain kolme kissaa ja välillä ei meinaa riittää edes niille aikaa.

Taloudessa asuu kaksi aikuista, ei molempien tarvitse roikkua vauvassa kiinni kaiken aikaa.

Niin asuu meilläkin mutta vauva vie hitosti aikaa ja univaje on suurimmalla osalla välttämätön paha ja joutuu ottamaan vuoroja unen ja muun kanssa.

Noh, anopinhan asia se ei ole millään tavalla. Eiköhän ap:lla ole mietittynä eläinten hoito, niin kuin esimerkiksi maatilalla asuvillakin usein on. Ja jos ei ole, niin elämä opettaa.

On kaksi vaihtoehtoa miten teet: joko selität juurta jaksain, rautalangasta vääntöen, miten aiotte hoitaa eläinten hoidon. Ja tämän jälkeen et enää reagoi hänen kommentteihin asiasta. Toinen vaihtoehto voi toimia paremmin, mutta on ikävämpi suhteellenne: sano ihan suoraan, että kyseessä on teidän perhe, vauva, koti ja eläimet. Asia ei kuulu millään tavalla hänelle. Hänellä ei ole sanavaltaa asiaan, joten voi jo hyvän sään aikana lopettaa asiasta jauhamisen.

Jos olet oikein tiukkis, niin sanot anopille että niin kauan kun hän jauhaa tästä samasta asiasta, et aio tavata häntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla ja miehellä ei tule olemaan aikaa noille kaikille eläimille. Vauva vie kaiken ajan, ymmärrät vasta sitten kun lapsenne syntyy.

Ennen kun oma lapsi syntyi olisin minäkin vastannut höpö höpö mutta nyt kokemuksella voin sanoa että raskasta tulee olemaan noin monen eläimen kanssa. Varsinkin kun mukana suuritöisiä. Meillä on vain kolme kissaa ja välillä ei meinaa riittää edes niille aikaa.

Nimenomaan höpö höpö. Vai meinaatko, että ennenkään ei koskaan vaikka maatilalliset hankkineet lapsia, koska liian rankkaa? Kyse on vain siitä mihin sitä aikaansa haluaa käyttää. Rankkaa siitä voi tulla jos iskee oikein maailmanlopun koliikit ja refluksit jne, mutta kyllä kaikesta silti selviää kun on päättänyt selvitä eikä valittaa vaan sen perhearjen rankkuutta.

Meillä ei anoppi yrittänyt lemmikkeihin puuttua, mutta kaikkeen muuhun kyllä. Siinä ei auta kuin sanoa tiukka "ei" ja "asia ei kuulu sinulle." Sanomisesta voi seurata suuttuminen, kiukuttelua ja mykkäkoulua, näin ainakin meillä, mutta jossain kohtaa on vain pistettävä raja, että paljonko jaksaa kuunnella marinaa siitä miten sitä omaa elämää pitäisi jonkun muun mielestä elää.

Yritä selittää sille ihan tarkkaan kuinka olette suunnitelleet hoitavanne kaiken. Kyllä vauvan kanssa onnistuu monenlaiset hommat, mutta onhan teillä edes jonkunlaista apua suunnitteilla? Että joku tulee vaikka tunniksi päivittäin auttamaan eläinten kanssa? Ja kuten joku jo sanoikin, univelka voi olla kyllä hirvittävä, vauvasta riippuen, ja silloinhan ei ole oma vahva itsensä ollenkaan. Mulla meni vuosia toipua siitä ekasta vuodesta.

Jos et jo nyt raskausaikana tee selväksi anopille roolia suhteessa teidän perheeseen, niin vaikeammaksi ja rankemmaksi menee.

Enkä siis väitä, että anopit on aina kamalia tai että sinun anoppi on hirveä, mutta monille (ensimmäisen?) lapsenlapsen syntymä on sellainen tilanne, että kaikki normaalit rajat suhteessa omaan lapseen ja hänen puolisoon karisevat. Odotukset isovanhemmuutta ja omaa osallisuutta kohtaam voivat olla täysin epärealistiset, ja juuri tuolla tavalla puuttumalla asioihin se sitten oireilee.

Ja sinä olet raskaana, olet saamassa esikoisen, se on aivam hurja mullistus naiselle ja käyt monia asioita läpi tällä hetkellä. Nyt ei ole se aika jolloin juuri sinun pitää olla huomioonottava ja kiltti omien rajojesi kustannuksella. Päinvastoin, nyt on tervettä ja fiksua asettaa rajoja senkin suhteen kuinka paljon joku saa puuttua asioihinne.

Tarkoitan sanoa, että älä lankea siihen ansaan, että yrität olla viimeiseen pisteeseen asti kiva, kiltti ja miellyttävä. Nyt on se hetki jolloin tulevalle mummolle kannattaa asettaa rajat, näin ollen mummollakin on helpompi sisäistää millaista mummon roolia hänelle tarjotaan. Paljon vaikeampaa se on kun lapsi syntyy, sen takaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos et jo nyt raskausaikana tee selväksi anopille roolia suhteessa teidän perheeseen, niin vaikeammaksi ja rankemmaksi menee.

Enkä siis väitä, että anopit on aina kamalia tai että sinun anoppi on hirveä, mutta monille (ensimmäisen?) lapsenlapsen syntymä on sellainen tilanne, että kaikki normaalit rajat suhteessa omaan lapseen ja hänen puolisoon karisevat. Odotukset isovanhemmuutta ja omaa osallisuutta kohtaam voivat olla täysin epärealistiset, ja juuri tuolla tavalla puuttumalla asioihin se sitten oireilee.

Ja sinä olet raskaana, olet saamassa esikoisen, se on aivam hurja mullistus naiselle ja käyt monia asioita läpi tällä hetkellä. Nyt ei ole se aika jolloin juuri sinun pitää olla huomioonottava ja kiltti omien rajojesi kustannuksella. Päinvastoin, nyt on tervettä ja fiksua asettaa rajoja senkin suhteen kuinka paljon joku saa puuttua asioihinne.

Tarkoitan sanoa, että älä lankea siihen ansaan, että yrität olla viimeiseen pisteeseen asti kiva, kiltti ja miellyttävä. Nyt on se hetki jolloin tulevalle mummolle kannattaa asettaa rajat, näin ollen mummollakin on helpompi sisäistää millaista mummon roolia hänelle tarjotaan. Paljon vaikeampaa se on kun lapsi syntyy, sen takaan.

Ei ole kyse ensimmäisestä lapsenlapsesta, anopilla on niitä jo 14.

Selkeät rajat hänen kanssaan on tähän asti ollut, emmekä ole muutenkaan juurikaan tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Yritä selittää sille ihan tarkkaan kuinka olette suunnitelleet hoitavanne kaiken. Kyllä vauvan kanssa onnistuu monenlaiset hommat, mutta onhan teillä edes jonkunlaista apua suunnitteilla? Että joku tulee vaikka tunniksi päivittäin auttamaan eläinten kanssa? Ja kuten joku jo sanoikin, univelka voi olla kyllä hirvittävä, vauvasta riippuen, ja silloinhan ei ole oma vahva itsensä ollenkaan. Mulla meni vuosia toipua siitä ekasta vuodesta.

Periaatteestakaan en haluaisi anopille alkaa selittämään miten olen suunnitellut hoitaa, hän ei eläinten hoidosta muutenkaan ymmärrä tuon taivaallista.

Kyllä on tarvittaessa apua saatavilla, jos sellainen tilanne tulee. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla ja miehellä ei tule olemaan aikaa noille kaikille eläimille. Vauva vie kaiken ajan, ymmärrät vasta sitten kun lapsenne syntyy.

Ennen kun oma lapsi syntyi olisin minäkin vastannut höpö höpö mutta nyt kokemuksella voin sanoa että raskasta tulee olemaan noin monen eläimen kanssa. Varsinkin kun mukana suuritöisiä. Meillä on vain kolme kissaa ja välillä ei meinaa riittää edes niille aikaa.

Minulla on neljä lasta, joten on onnistunut vauva ja kolme sisarusta. Joltakin saattaa jopa onnistua vauva ja kolme kissaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla ja miehellä ei tule olemaan aikaa noille kaikille eläimille. Vauva vie kaiken ajan, ymmärrät vasta sitten kun lapsenne syntyy.

Ennen kun oma lapsi syntyi olisin minäkin vastannut höpö höpö mutta nyt kokemuksella voin sanoa että raskasta tulee olemaan noin monen eläimen kanssa. Varsinkin kun mukana suuritöisiä. Meillä on vain kolme kissaa ja välillä ei meinaa riittää edes niille aikaa.

Minulla on neljä lasta, joten on onnistunut vauva ja kolme sisarusta. Joltakin saattaa jopa onnistua vauva ja kolme kissaa.

Kyllähän ne kissat enemmän vaativat kun lapset 😂

anoppi on pahin. aina.

Onko ne sellaisia rekikoiria niin, että ne saa ulkoilutettua samaan aikaan ja niin, että on joku tarha missä ne voi käydä hädällä päivällä?

Koska rattaiden kanssa voi tehdä tiukkaa jo kolmen koiran ulkoilutus.

Kyllähän maalla on aina ollut eläimiä ja lapsia samoissa talouksissa, mihin ne taidot hoitaa lasta ja eläimiä nyt yhtäkkiä olisi kadonnut?

Anoppi on vissiin asunut kaupungissa ikänsä ja käynyt päivätöissä niin, että vauva on mennyt hoitoon jo pienenä, ei silloin ole helppo ajatella, että vastuu useasta elävästä olennosta voi tuntua ihan luonnolliselta jonkun mielestä.

Itsekään en usko, että pystyisin noin isosta laumasta huolehtimaan, mutta jos joku on tottunut ja tykkää niin varmaan onnistuu.

Miettisin kyllä itsekin, miten ehtisin hoitamaan nuo kaikki.. No, toivottavasti synnytys menee hyvin ja olet heti työkykyinen. Lapsi on vissiin isän kanssa illat ja sinä hoidat elukat? Kannattaa pitää välit hyvänä anoppiin, vaikuttaa siltä että tarvitset lapselle hoitajaa usein.

Jos jaksaa ja ehtii niin saa toki hoitaa vaikka minkälaisen armeijan eläimiä. Mutta yleensä ne eläimet kärsii ensin kun äitiä väsyttää ja miestä ei voisi vähempää kiinnostaa. Tämä on niin nähty vaikka olisi vain yksi kissa tai koira!

Nytkin naapurilla on koira jatkuvasti hoidossa kun nuoripari ei selviä vauvasta ja koirasta samaan aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei anoppi yrittänyt lemmikkeihin puuttua, mutta kaikkeen muuhun kyllä. Siinä ei auta kuin sanoa tiukka "ei" ja "asia ei kuulu sinulle." Sanomisesta voi seurata suuttuminen, kiukuttelua ja mykkäkoulua, näin ainakin meillä, mutta jossain kohtaa on vain pistettävä raja, että paljonko jaksaa kuunnella marinaa siitä miten sitä omaa elämää pitäisi jonkun muun mielestä elää.

Jos olisit minun miniäni ja kävisit pyytämään lastenhoitajaksi, että saisit miehen kanssa laatuaikaa, niin sanosin, että jossain se raja kyllä menee:DDDDDD

t. anoppi, joka meni aamulla kuudelta laittamaan aamuhommat ja päiväktiin/kouluun viemiset, kun vanhemmat lakon vuoksi joutuivat lähtemään aikaisin töihin.

Kivoja miniöitä autetaan:DDDDD