Lue keskustelun säännöt.
En ehkä sittenkään jaksa...down lapsi
01.02.2018 |
Minulla on 9-v down lapsi. Hän on kaikista tärkein ihminen minulle, ihana ja rakas. Nyt kuitenkin on hiipinyt ajatus, että jaksanko sittenkään.
Koulu on selvästi liian raskasta lapselleni, olisi hyvä jos sitä olisi vain esim 3krt viikossa. Sillä kesän ajan hän on kuin eri ihminen. Käyttäytyy 100 kertaa paremmin kuin koulukautena.
Hän oppi kuivaksi vasta siinä 7v, kävelemään oppi siinä reilu 3v...ei osaa pyyhkiä vieläkään pyllyään itse kun motoriikka niin onnetonta käsissä(kin)...
Kaiken käytännön avun lisäksi on viime vuosina tullut erittäin pahoja stoppeja/jumeja. Että ei päästy maanantaina edes lääkäriajalle kun teki jumin tielle. Ei siis liikkunut mihinkään, syytä jumeille ei tunnu löytyvän, 45min seisoin vieressä ja lopulta vain itkin siinä.
Hän vastaa nykyään kaikkeen ei, ulos emme pääse ovesta nykyään mihinkään. Tämä ollut aina työn ja tuskan takana, mutta viimeiset puoli vuotta tosiaan ei päästä viikonloppuisinkaan yhtään missään käymään. Korkeintaan lähikaupassa. Häntä kiinnostaa vain ruoka ja tabletti. Esimerkkinä lähdön vaikeudelle on esim se, ettei olla.vielä ikinä päästy käymään leffassa (pk-seutu) tai hoplopissa. Ei vaan suostu kotoa lähtemään mihinkään. Jotenkin olen onnistunut sentään kouluun lähtemään.
Ja olen yh.
Viimeyönä sitten tuli viereeni ja oli pissannut sänkyyni... jotenkin vaan mietin, että miten jaksan enää...
Siis isä on kuvioissa noin kerran kuussa käy viikonlopun, muttei halua osallistua mihinkään mitenkään muuhun. Ja kyllähän tuo viikonloppu auttaa, mutten tiedä auttaako tarpeeksi vaikeina kausina.
Tällasta avautumista vaan...
Kommentit (5)
Iso, iso halaus sinulle!<3 Kuulostaa todella raskaalta ja haastavalta. En osaa sanoa tähän mitään muuta järkevää kuin sen, että avun hakeminen ulkopuolelta voisi auttaa sekä sinua että lasta. Ei sinun yksin tarvitsekaan jaksaa, ihminen on luonnostaan "laumaeläin" ja kaikki tarvitsevat tukea ympärilleen. Paljon voimia, toivon että tilanteeseen löytyy joku ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia sulle! Oletteko kehitysvammahuollon piirissä? Saisitteko sitä kautta tukiperheen/tukihenkilön tai intervallipaikan? Saisit välillä hengähdystaukoa. Jos oireet ovat ilmenneet lyhyellä aikavälillä, kyseessä voi olla jokin fyysinen sairaus joka saa lapsen voimaan huonosti. Ota yhteyttä oman alueenne kehitysvammahuoltoon ja pyydä ylimääräistä lääkäriaikaa.
Minullakin olisi 8v down ja tämän luettuani olen onnellinen että tein toisenlaisen ratkaisun.
Suosittelen että yrittäisit saada kotiin apua. Itsellä ei henk koht kokemusta, mutta tuttavaltani kuulin että lapsensa meni vain pahemmin sekaisin intervalli jaksoista. Vaihtuvat hoitajat ja ympäristö ei ollut hyväksi. Jos saisit vaikka parina päivänä viikossa apua kotiin niin saisit hengähtää.. Ja ennen kaikkea jakaa ajatuksia toisen aikuisen kanssa. Voisiko koulun kanssa ottaa puheeksi lapsen jaksamisen? Eikö koulua voisi keventää ainakin hetkellisesti? Ongelma vaikuttaa olevan teillä lähinnä siirtymisissä. Olisko mahdollista toistaiseksi yrittää rauhoittaa tilanne ja välttää kaikkea ylimääräistä siirtymää? Jospa se sitten alkais taas sujua paremmin.
Hae jotain tukitoimia! Kyllähön tuo raskaalta kuulostaa.
Varmaan myös tulevaisuus pelottaa, mitenkähän asiat onnistuu, kun lapsi kasvaa.
Voimia nyt kliseisesti, mutta oikeasti!