Kriisi- vaikka kaikki hyvin (mies, lapset, ura).

Joo, selvisin jättämällä lapset miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Joo, selvisin jättämällä lapset miehelle.

Apua, oliko vaikea paikka? Kauanko mietit ennen kuin päädyit tähän? Kaduttaako?

Pelkään että hulluuteni johtaa lopulta tähän.

Ap

Et ehkä ole kokenut elämässäsi sellaisia pahoja tai vaikeita asioita, jotka olisivat opettaneet sinut arvostamaan onnellisuutta? Jos näin on, niin sinulla on kaksi vaihtoehtoa tämän oppimiseen a) perehdy enemmän inhimillisen kärsimyksen ulottuvuuksiin esimerkiksi lukemalla, katsomalla dokumentteja tai tekemällä vapaaehtoistyötä tai b) tee itsesi ja perheesi onnettomaksi esim. pettämällä tai jättämällä, jolloin opit kyllä ajan mittaan arvostamaan onnellisuutta, mutta hinta voi olla aika kova.

Vierailija kirjoitti:

Et ehkä ole kokenut elämässäsi sellaisia pahoja tai vaikeita asioita, jotka olisivat opettaneet sinut arvostamaan onnellisuutta? Jos näin on, niin sinulla on kaksi vaihtoehtoa tämän oppimiseen a) perehdy enemmän inhimillisen kärsimyksen ulottuvuuksiin esimerkiksi lukemalla, katsomalla dokumentteja tai tekemällä vapaaehtoistyötä tai b) tee itsesi ja perheesi onnettomaksi esim. pettämällä tai jättämällä, jolloin opit kyllä ajan mittaan arvostamaan onnellisuutta, mutta hinta voi olla aika kova.

Voi olla, vaikeuksia on ollut mutta ei parisuhteeseen liittyviä. Enkä ole vielä menettänyt ketään läheistäni vaikka sairauksia on ollut. Olen kyllä hyvin empaattinen ja auttanut muita enkä usko että enempää onnen arvostuksesta opin muutoin kuin omakohtaisten kokemusten kautta :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ehkä ole kokenut elämässäsi sellaisia pahoja tai vaikeita asioita, jotka olisivat opettaneet sinut arvostamaan onnellisuutta? Jos näin on, niin sinulla on kaksi vaihtoehtoa tämän oppimiseen a) perehdy enemmän inhimillisen kärsimyksen ulottuvuuksiin esimerkiksi lukemalla, katsomalla dokumentteja tai tekemällä vapaaehtoistyötä tai b) tee itsesi ja perheesi onnettomaksi esim. pettämällä tai jättämällä, jolloin opit kyllä ajan mittaan arvostamaan onnellisuutta, mutta hinta voi olla aika kova.

Voi olla, vaikeuksia on ollut mutta ei parisuhteeseen liittyviä. Enkä ole vielä menettänyt ketään läheistäni vaikka sairauksia on ollut. Olen kyllä hyvin empaattinen ja auttanut muita enkä usko että enempää onnen arvostuksesta opin muutoin kuin omakohtaisten kokemusten kautta :(

Ymmärrän. Ehkä et ole sitten vain vielä "saanut maljaasi täytenä". Hankala tilanne kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ehkä ole kokenut elämässäsi sellaisia pahoja tai vaikeita asioita, jotka olisivat opettaneet sinut arvostamaan onnellisuutta? Jos näin on, niin sinulla on kaksi vaihtoehtoa tämän oppimiseen a) perehdy enemmän inhimillisen kärsimyksen ulottuvuuksiin esimerkiksi lukemalla, katsomalla dokumentteja tai tekemällä vapaaehtoistyötä tai b) tee itsesi ja perheesi onnettomaksi esim. pettämällä tai jättämällä, jolloin opit kyllä ajan mittaan arvostamaan onnellisuutta, mutta hinta voi olla aika kova.

Voi olla, vaikeuksia on ollut mutta ei parisuhteeseen liittyviä. Enkä ole vielä menettänyt ketään läheistäni vaikka sairauksia on ollut. Olen kyllä hyvin empaattinen ja auttanut muita enkä usko että enempää onnen arvostuksesta opin muutoin kuin omakohtaisten kokemusten kautta :(

Ymmärrän. Ehkä et ole sitten vain vielä "saanut maljaasi täytenä". Hankala tilanne kyllä.

Niinpä. Pelottaa että pilaan kaiken täydellisen henk koht kriiseilemällä... ap

Ihmisen elämä on mielekästä kun on tavoitteita. Ensin etsitään puolisoa ja opiskellaan. Rakennetaan taloa ja yritetään lapsia. Sitten kun tavoitteet on saavutettu saattaa tulla sellainen olo ettei elämä ole mielekästä. Pitäisi asettaa uusia tavoitteita mutta kun ne ulkomaanmatkat ja puutarhanlaittoon ym harrastuksiin asetetut tavoitteet nyt vain ei ole niin suuria että niistä tulisi elämäniloa pitkäksi aikaa. Ehkä sinun kohdallasi auttaisi muistella niitä aikoja kun palavasti unelmoit puolisosta ja lapsista ja elämäsi suurin toive oli löytää puoliso. Ehkä sieltä löytyisi kiitollisuuden tunne ja osaisit iloita siitä mitä olet saanut.

Olen aivan samanlaisessa tilanteessa. Ahdistus välillä niin kova että meinaan pakata tavarat ja jättää nykyisen elämäni..näistä ajatuksista tosin poden huonoa omaatuntoa. Mutta en näe miten pääsen tästä yli. En suostu siihen että elämä jatkuu näin tasaisen tappavana loppuelämän.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen elämä on mielekästä kun on tavoitteita. Ensin etsitään puolisoa ja opiskellaan. Rakennetaan taloa ja yritetään lapsia. Sitten kun tavoitteet on saavutettu saattaa tulla sellainen olo ettei elämä ole mielekästä. Pitäisi asettaa uusia tavoitteita mutta kun ne ulkomaanmatkat ja puutarhanlaittoon ym harrastuksiin asetetut tavoitteet nyt vain ei ole niin suuria että niistä tulisi elämäniloa pitkäksi aikaa. Ehkä sinun kohdallasi auttaisi muistella niitä aikoja kun palavasti unelmoit puolisosta ja lapsista ja elämäsi suurin toive oli löytää puoliso. Ehkä sieltä löytyisi kiitollisuuden tunne ja osaisit iloita siitä mitä olet saanut.

Olipa viisaita sanoja. Näin varmaan juurikin kohdallani on käynyt. Jotenkin vain se muistelu on keskittynyt siihen että millaista oli kun oli perhosia vatsassa ja en voinut ajatella muuta kuin miestäni. Kaipaan sitä ja haaveilen sen kokemisesta uudestaan. Ap

Elämä kirjoitti:

Olen aivan samanlaisessa tilanteessa. Ahdistus välillä niin kova että meinaan pakata tavarat ja jättää nykyisen elämäni..näistä ajatuksista tosin poden huonoa omaatuntoa. Mutta en näe miten pääsen tästä yli. En suostu siihen että elämä jatkuu näin tasaisen tappavana loppuelämän.

Mutta mitä jos tämä meneekin ohi ja kamojen pilaamisella pilaakin vain kaiken? Minulla siis ihan samat fiilikset. Ap

Mies oli ensimmäinen vastaantulija, jonka kanssa aloit seurustella nuorena, korkeakouluajat menivät nenä kiinni kirjassa, talo ostettiin sen perusteella, mikä on muotia ja sitten olet elänyt kellon mukaan töiden ja lasten tahtiin samalla rutiinilla? Hups, olet 35v ja mitään erikoista ei ole koskaan tapahtunut.

Kuulostaa siltä että tuo elämä jonka olet itsellesi hankkinut on se tyypillisin stereotypia "onnistuneesta" elämästä. Olet tavoitellut sitä askel askeleelta menestyksekkäästi joten sinun ei ole koskaan tarvinnut pysähtyä miettimään haluatko edes oikeasti sitä, ja että mitä sitten haluat. Jotain on jäänyt välistä, on se sitten itsetutkiskelua, identiteetin muodostamista, kokemuksien hankkimista, valmiina annettujen totuuksien kyseenalaistamista tai mitä vaan. 

Kuulemma tosi tavallista että sinun tilanteessasi tuntuu tuolta.

Toivottavasti menee ohi jollain keinolla, johtui sitten tästä tai jostain muusta.

Jospa kannattaisi mennä ennen eroamista terapiaan. Jotain puuttuu elämästä? Se saattaa puuttua sinun sisältäsi, et kykene pysähtymään elämässäsi olevaan onneen. Tuo ei parane miestä vaihtamalla tai salasuhteita hankkimalla. Tutustu ja rakastu itseesi, sen jälkeen osaat aidommin rakastaa niitä läheisiäsikin.

No mitä sitten elämältä odotit? Etkai sä oikeasti luullut, että onni lähtee miehestä, urasta ja lapsista? Ei ikinä näin. Onni lähtee itsestä sisältä ja omasta asenteesta. Tuolla menolla aina haet jotain uutta kokemusta tai saavutusta, joka mukamas tekee onnelliseksi. Olet aina tyytymätön johonkin, ellet muuta asennettasi.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä että tuo elämä jonka olet itsellesi hankkinut on se tyypillisin stereotypia "onnistuneesta" elämästä. Olet tavoitellut sitä askel askeleelta menestyksekkäästi joten sinun ei ole koskaan tarvinnut pysähtyä miettimään haluatko edes oikeasti sitä, ja että mitä sitten haluat. Jotain on jäänyt välistä, on se sitten itsetutkiskelua, identiteetin muodostamista, kokemuksien hankkimista, valmiina annettujen totuuksien kyseenalaistamista tai mitä vaan. 

Kuulemma tosi tavallista että sinun tilanteessasi tuntuu tuolta.

Toivottavasti menee ohi jollain keinolla, johtui sitten tästä tai jostain muusta.

Tämä olisi niin helppo selitys edeltävän kommentin kanssa. En kuitenkaan koe että olisin tavoitellut jotain mallisuoritusta, vaan olen todella todella todella kovasti mennyt tunteella ja halunnut kaiken täydestä sydämestäni. Olen myös tehnyt ja kokenut muuta niin paljon kuin nytkään voin kuvitella haluavani. Ei muuten ostettu asuntoa vaan rakennettiin kivitalo :D ap

Vierailija kirjoitti:

Jospa kannattaisi mennä ennen eroamista terapiaan. Jotain puuttuu elämästä? Se saattaa puuttua sinun sisältäsi, et kykene pysähtymään elämässäsi olevaan onneen. Tuo ei parane miestä vaihtamalla tai salasuhteita hankkimalla. Tutustu ja rakastu itseesi, sen jälkeen osaat aidommin rakastaa niitä läheisiäsikin.

Tämä voi olla ihan hyvä vaihtoehto. Kiitos ehdotuksesta! Ap

Vierailija kirjoitti:

Mies oli ensimmäinen vastaantulija, jonka kanssa aloit seurustella nuorena, korkeakouluajat menivät nenä kiinni kirjassa, talo ostettiin sen perusteella, mikä on muotia ja sitten olet elänyt kellon mukaan töiden ja lasten tahtiin samalla rutiinilla? Hups, olet 35v ja mitään erikoista ei ole koskaan tapahtunut.

Tämä ei nyt ihan osunut. Olen kyllä nauttinut elämästäni tähän asti ja kaikkea erikoistakin on tapahtunut. Mieskään ei ollut ensimmäinen vastaantulija. Ap

Sinun elämäsi on "valmis", elämää eletty, koulut käyty, ura saatu, aviomies ja muitakin miehiä, lapset tehty, kivitalo rakennettu - rakastuttu ja rällätty.

Kaiken tämän jo tehtyäsi tunne ettei ole jäljellä mitään syytä tökkiä eteenpäin, ei sisäistä paloa. Onko edessä enää mitään

Hanki se voima: tee suunnitelma siitä mitä haluat seuraavaksi, miten voisit antaa takaisin kaikesta saamastasi hyvästä? Miten saat luotua tälle olemisellesi tarkoituksen?

Anna lapsillesi hyvä lapsuus. Se ei ole hedonistista, se on tärkeää kasvualustana olemista. Pääset seuraamaan kuinka potentiaali kehittyy käytäntöön.

Auta (omalla alallasi) asioita edistymään parempaan suuntaan

Tee taas elämästäsi miehesi kanssa mielenkiintoista, seksuaalisesti tai muiden kokemusten kautta..tai jos huomaat että se oli virhe

Tee maailmasta vähän kauniimpi, edistä jotain. Tapa siihen sinun pitää löytää itse

Vierailija kirjoitti:

Sinun elämäsi on "valmis", elämää eletty, koulut käyty, ura saatu, aviomies ja muitakin miehiä, lapset tehty, kivitalo rakennettu - rakastuttu ja rällätty.

Kaiken tämän jo tehtyäsi tunne ettei ole jäljellä mitään syytä tökkiä eteenpäin, ei sisäistä paloa. Onko edessä enää mitään

Hanki se voima: tee suunnitelma siitä mitä haluat seuraavaksi, miten voisit antaa takaisin kaikesta saamastasi hyvästä? Miten saat luotua tälle olemisellesi tarkoituksen?

Anna lapsillesi hyvä lapsuus. Se ei ole hedonistista, se on tärkeää kasvualustana olemista. Pääset seuraamaan kuinka potentiaali kehittyy käytäntöön.

Auta (omalla alallasi) asioita edistymään parempaan suuntaan

Tee taas elämästäsi miehesi kanssa mielenkiintoista, seksuaalisesti tai muiden kokemusten kautta..tai jos huomaat että se oli virhe

Tee maailmasta vähän kauniimpi, edistä jotain. Tapa siihen sinun pitää löytää itse

Vitsit miten mahtavia kommentteja olen nyt saanut. Kiitos teille tuhannesti, ehkä selviän tästä ja löydän taas tarkoitukseni ja palon :) ei tunnu enää niin pahalta kuin ensimmäistä viestiä kirjoittaessa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun elämäsi on "valmis", elämää eletty, koulut käyty, ura saatu, aviomies ja muitakin miehiä, lapset tehty, kivitalo rakennettu - rakastuttu ja rällätty.

Kaiken tämän jo tehtyäsi tunne ettei ole jäljellä mitään syytä tökkiä eteenpäin, ei sisäistä paloa. Onko edessä enää mitään

Hanki se voima: tee suunnitelma siitä mitä haluat seuraavaksi, miten voisit antaa takaisin kaikesta saamastasi hyvästä? Miten saat luotua tälle olemisellesi tarkoituksen?

Anna lapsillesi hyvä lapsuus. Se ei ole hedonistista, se on tärkeää kasvualustana olemista. Pääset seuraamaan kuinka potentiaali kehittyy käytäntöön.

Auta (omalla alallasi) asioita edistymään parempaan suuntaan

Tee taas elämästäsi miehesi kanssa mielenkiintoista, seksuaalisesti tai muiden kokemusten kautta..tai jos huomaat että se oli virhe

Tee maailmasta vähän kauniimpi, edistä jotain. Tapa siihen sinun pitää löytää itse

Vitsit miten mahtavia kommentteja olen nyt saanut. Kiitos teille tuhannesti, ehkä selviän tästä ja löydän taas tarkoitukseni ja palon :) ei tunnu enää niin pahalta kuin ensimmäistä viestiä kirjoittaessa. Ap

Mukavaa, kun olet tiedostanut tilanteesi ja uskot selviäväsi. Tallentaa tämä viestiketju ja lue se aina uudelleen, _kun_ sinulle taas tulee samoja tuntemuksia.