Sosio-ekonominen asema ja terveydenhuolto?

Voin olla väärässä(kin) mutta miehet käyvät (keskimäärin) vähemmän lääkärillä, joten heidät otetaan helpommin tosissaan. Jos otetaan silloinkaan.

Terveempänä pysyy kun kiertää lääkärit kaukaa.

Rahalla elää pidempään, köyhällä turha toivo.

Otsikko kertoo kaiken. Ei liene tarvetta selittelyyn :D

Eikai ne voi evätä hoitoa sosioekonomisen aseman takia?

Vierailija kirjoitti:

Eikai ne voi evätä hoitoa sosioekonomisen aseman takia?

Ei lain mukaan, mutta käytännössä asia voi olla joskus toisin.

Vierailija kirjoitti:

Eikai ne voi evätä hoitoa sosioekonomisen aseman takia?

Teveyskeskuksessa asioiviin ainakin tunnutaan kokemukseni mukaan suhtautuvan kakkosluokan kansalaisina. Alitajuiset asenteet vaikuttavat myös lääkäreiden tekemiin päätöksiin, vaikka tietoisella tasolla he ymmärtäisivätkin, että kaikkia pitäisi periaatteessa kohtella yhdenvertaisesti.

Eli jos lääkäri näkee edessään köyhän ja sairaan pitkäaikaistyöttömän, jolle pitäisi mahdollisesti määrätä joku kallis tutkimus tai toimenpide, niin päätökseen saattaa huomattavastikin vaikuttaa se tiedostamaton ajatus, että tämä potilas ei todennäköisesti tule koskaan maksamaan yhteiskunnalle tutkimuksen hintaa takaisin verojen muodossa.

Toki silloin kun on oikeasti kyse jostain vakavasta sairaudesta, joka hoitamattomana voi johtaa kuolemaan, niin silloin ei tietenkään hoitoa jätetä antamatta, koska sellaisesta voisi joutua vastuuseen. Mutta siinä tapauksessa taas, jos potilaan sairaus on vähemmän vakava, voidaan hyvin jättää määräämättä sellaiset toimenpiteet, joista potilas todennäköisesti hyötyisi ja jotka parantaisivat hänen elämänlaatuaan, jos ne tulisivat sairaanhoitopiirille liian kalliiksi. Virallinen perustehan toimenpiteiden/tutkimusten kalleus ei toki koskaan ole, mutta tilalle on lähes aina keksittävissä myös jokin lääketieteellinen syy, miksi toimenpidettä/tutkimusta ei nyt nähty järkevänä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikai ne voi evätä hoitoa sosioekonomisen aseman takia?

Teveyskeskuksessa asioiviin ainakin tunnutaan kokemukseni mukaan suhtautuvan kakkosluokan kansalaisina. Alitajuiset asenteet vaikuttavat myös lääkäreiden tekemiin päätöksiin, vaikka tietoisella tasolla he ymmärtäisivätkin, että kaikkia pitäisi periaatteessa kohtella yhdenvertaisesti.

Eli jos lääkäri näkee edessään köyhän ja sairaan pitkäaikaistyöttömän, jolle pitäisi mahdollisesti määrätä joku kallis tutkimus tai toimenpide, niin päätökseen saattaa huomattavastikin vaikuttaa se tiedostamaton ajatus, että tämä potilas ei todennäköisesti tule koskaan maksamaan yhteiskunnalle tutkimuksen hintaa takaisin verojen muodossa.

Toki silloin kun on oikeasti kyse jostain vakavasta sairaudesta, joka hoitamattomana voi johtaa kuolemaan, niin silloin ei tietenkään hoitoa jätetä antamatta, koska sellaisesta voisi joutua vastuuseen. Mutta siinä tapauksessa taas, jos potilaan sairaus on vähemmän vakava, voidaan hyvin jättää määräämättä sellaiset toimenpiteet, joista potilas todennäköisesti hyötyisi ja jotka parantaisivat hänen elämänlaatuaan, jos ne tulisivat sairaanhoitopiirille liian kalliiksi. Virallinen perustehan toimenpiteiden/tutkimusten kalleus ei toki koskaan ole, mutta tilalle on lähes aina keksittävissä myös jokin lääketieteellinen syy, miksi toimenpidettä/tutkimusta ei nyt nähty järkevänä...

Näin tilanne saattaa valitettavasti useinkin olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikai ne voi evätä hoitoa sosioekonomisen aseman takia?

Teveyskeskuksessa asioiviin ainakin tunnutaan kokemukseni mukaan suhtautuvan kakkosluokan kansalaisina. Alitajuiset asenteet vaikuttavat myös lääkäreiden tekemiin päätöksiin, vaikka tietoisella tasolla he ymmärtäisivätkin, että kaikkia pitäisi periaatteessa kohtella yhdenvertaisesti.

Eli jos lääkäri näkee edessään köyhän ja sairaan pitkäaikaistyöttömän, jolle pitäisi mahdollisesti määrätä joku kallis tutkimus tai toimenpide, niin päätökseen saattaa huomattavastikin vaikuttaa se tiedostamaton ajatus, että tämä potilas ei todennäköisesti tule koskaan maksamaan yhteiskunnalle tutkimuksen hintaa takaisin verojen muodossa.

Toki silloin kun on oikeasti kyse jostain vakavasta sairaudesta, joka hoitamattomana voi johtaa kuolemaan, niin silloin ei tietenkään hoitoa jätetä antamatta, koska sellaisesta voisi joutua vastuuseen. Mutta siinä tapauksessa taas, jos potilaan sairaus on vähemmän vakava, voidaan hyvin jättää määräämättä sellaiset toimenpiteet, joista potilas todennäköisesti hyötyisi ja jotka parantaisivat hänen elämänlaatuaan, jos ne tulisivat sairaanhoitopiirille liian kalliiksi. Virallinen perustehan toimenpiteiden/tutkimusten kalleus ei toki koskaan ole, mutta tilalle on lähes aina keksittävissä myös jokin lääketieteellinen syy, miksi toimenpidettä/tutkimusta ei nyt nähty järkevänä...

Ei ne lääkärit oikeasti noin mieti. Eivät laskelmoi mielessään yhteiskunnan varoja. Toimivat ohjeiden mukaan. Mutta ovat ihmisiä, joiden toimintaan vaikuttaa moni alitajuinen ennakkoluulo.

Minä vaikka en koskaan ole saanut ala-arvoista hoitoa terveyskeskuksesta, vaikka olen pitkäaikaissairas köyhä työtön enkä tule ikinä tuottamaan mitään tälle yhteiskunnalle. Koska olen nuorehko, nätihkö, siisti, hyvätaustaisen oloinen nainen. Olemukseni ja ulosantini perusteella voisin hyvin olla vaikka lääkäri. Suosivat ja ymmärtävät omiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikai ne voi evätä hoitoa sosioekonomisen aseman takia?

Teveyskeskuksessa asioiviin ainakin tunnutaan kokemukseni mukaan suhtautuvan kakkosluokan kansalaisina. Alitajuiset asenteet vaikuttavat myös lääkäreiden tekemiin päätöksiin, vaikka tietoisella tasolla he ymmärtäisivätkin, että kaikkia pitäisi periaatteessa kohtella yhdenvertaisesti.

Eli jos lääkäri näkee edessään köyhän ja sairaan pitkäaikaistyöttömän, jolle pitäisi mahdollisesti määrätä joku kallis tutkimus tai toimenpide, niin päätökseen saattaa huomattavastikin vaikuttaa se tiedostamaton ajatus, että tämä potilas ei todennäköisesti tule koskaan maksamaan yhteiskunnalle tutkimuksen hintaa takaisin verojen muodossa.

Toki silloin kun on oikeasti kyse jostain vakavasta sairaudesta, joka hoitamattomana voi johtaa kuolemaan, niin silloin ei tietenkään hoitoa jätetä antamatta, koska sellaisesta voisi joutua vastuuseen. Mutta siinä tapauksessa taas, jos potilaan sairaus on vähemmän vakava, voidaan hyvin jättää määräämättä sellaiset toimenpiteet, joista potilas todennäköisesti hyötyisi ja jotka parantaisivat hänen elämänlaatuaan, jos ne tulisivat sairaanhoitopiirille liian kalliiksi. Virallinen perustehan toimenpiteiden/tutkimusten kalleus ei toki koskaan ole, mutta tilalle on lähes aina keksittävissä myös jokin lääketieteellinen syy, miksi toimenpidettä/tutkimusta ei nyt nähty järkevänä...

Ei ne lääkärit oikeasti noin mieti. Eivät laskelmoi mielessään yhteiskunnan varoja. Toimivat ohjeiden mukaan. Mutta ovat ihmisiä, joiden toimintaan vaikuttaa moni alitajuinen ennakkoluulo.

Minä vaikka en koskaan ole saanut ala-arvoista hoitoa terveyskeskuksesta, vaikka olen pitkäaikaissairas köyhä työtön enkä tule ikinä tuottamaan mitään tälle yhteiskunnalle. Koska olen nuorehko, nätihkö, siisti, hyvätaustaisen oloinen nainen. Olemukseni ja ulosantini perusteella voisin hyvin olla vaikka lääkäri. Suosivat ja ymmärtävät omiaan.

Itse olen taas kuullut että jos on ulkonäöltään liian huolitellun ja siistin oloinen eikä vaikuta ulkoisesti millään tavalla sairaalta, niin silloin ei tule otetuksi vakavasti, vaan uhkaa saada lähinnä luulosairaan leiman.

Toisaalta sitten taas jos olisi ruma, epäsiisti ja sairaan oloinen, niin lääkäri tuntisikin helposti inhoa ja halveksuntaa, ja kohtelu olisi sen takia huonoa. Joten olipa potilas melkein millainen tahansa, niin aina on kyllä periaatteessa löydettävissä jokin syy kohdella huonosti...