Ovayko kotiäidit todella laiskoja työnvieruksujia?

Joo, tosin olen koti-isä.

Kyllä tämä kotiäiti sen urakehityksessään, palkassaan ja varsinkin eläkkeessään huomaa. Toivoa vaan sopii, että siinä eläkevaiheessa vielä on sitten se elättäjä mukana. Ihmettelen kyllä niitä naisia, jotka eivät välitä taloudellisesta tulevaisuudestaan.

N53+ 3 lasta a' yksi vuosi poissa töistä.

No kyllähan se on vähän last century, kotiäitiys.

Paitsi jos on jokin erityislapsi tai todella hankala elämäntilanne.

Osa on. Yksikin tuttuni on edelleen kotiäitinä, vaikka se ainoa lapsensa on jo ysillä.

Äitiys on nykyisin halveksittavaa. Ei sitä kukaan arvosta. Ja miksi arvostaisi. Ei äitien kanssa kukaan halua olla tekemisissä. Kakkosluokan kansalaisia. Laahustavat jossain kaupassa lastensa kanssa, epämiellyttävää.

Kotiäidit ovat yhteiskunnan loisia siinä missä työttömät ja muutkin verorahojen imijät.

Mikään tähän saakka tekemisteni töistä ei ole ollut yhtä raskasta ja vaativaa kuin tämän hetkinen kotiäitiys, jossa lasten hoidon lisäksi hoidan myös kaikki kotityöt jne. Ilman tukiverkkoa. Kukaan lähipiiristäni ei ole koskaan väheksynyt kotiäitiyttä, päinvastoin. Lehtien palstoilla taitavat mielipiteet kärjistyä:)

Vierailija kirjoitti:

No kyllähan se on vähän last century, kotiäitiys.

Paitsi jos on jokin erityislapsi tai todella hankala elämäntilanne.

Kotiäitiyshän ei nimenomaan sovi sellaisille, joilla on hankala elämäntilanne tai erityislapsi. Näissä tapauksissahan on yleensä sossu mukana ja lapsi käy päiväkodissa "kuntoutuksessa" tai vaan helpottaakseen vanhemman jaksamista.

Kotiäitinä olo onnistuu parhaiten, kun on helppo elämäntilanne ja normaalit lapset. Ei sitä muuten kukaan jaksaisi.

Lapsilla kuuluu olla hoitaja ja äitien kuuluu olla töissä. Nähdä lapsiaan mahdollisimman vähän. Silloin äitiä voisi jo arvostaakin. Mutta tämä on harvinaista nyky-yhteiskunnassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllähan se on vähän last century, kotiäitiys.

Paitsi jos on jokin erityislapsi tai todella hankala elämäntilanne.

Kotiäitiyshän ei nimenomaan sovi sellaisille, joilla on hankala elämäntilanne tai erityislapsi. Näissä tapauksissahan on yleensä sossu mukana ja lapsi käy päiväkodissa "kuntoutuksessa" tai vaan helpottaakseen vanhemman jaksamista.

Kotiäitinä olo onnistuu parhaiten, kun on helppo elämäntilanne ja normaalit lapset. Ei sitä muuten kukaan jaksaisi.

Ihmisethän joutuvat nimen omaan jäämään kotiin, kun heillä on erityislapsi. Koulun jälkeen jonkun pitää olla lapsen kanssa kotona. Ja se on yleensä äiti. Paska diili, mutta ei sille mitään voi.

Äitini oli kotiäiti, ja hän oli kyllä työnvieroksuja. Ei huvittanut mennä töihin, koska voi elää isäni siivellä. Oli tosin laiska tekemään myös kotihommia. 

Olen törmännyt tuollaiseen. Usein kotiäitejä paheksuvat työssä käyvät äidit, mikä on erikoista. Monillehan se työssä käynti on suorastaan helpotus kotiäitiyteen verrattuna. Monen mielenterveys ei kestäisi montaa kotona vietettyä vuotta, vaan halu aikuisten seuraan on kova.

Ehkä se paheksunta johtuu juuri tuosta? Tulee jonkinlainen alemmuuden tunne äitiyden suhteen, kun joku toinen jaksaakin hoitaa itse lapsensa ja vielä pitää siitä? Joskus paheksunnan syynä voi olla toki myös kateus: ärsyttää, kun itse joutuu menemään töihin, että saa lainan maksettua ja jollain toisella on varaa olla kotona lasten kanssa.

Töitä kyllä riittää, ei kotivanhemmuus todellakaan mitään laiskottelua ole! Ainakaan, jos haluaa pitää kodin siistinä ja tehdä itse terveellistä ruokaa lapsilleen ja siinä samassa vielä viihdyttää lapsia ja harrastaa heidän kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllähan se on vähän last century, kotiäitiys.

Paitsi jos on jokin erityislapsi tai todella hankala elämäntilanne.

Kotiäitiyshän ei nimenomaan sovi sellaisille, joilla on hankala elämäntilanne tai erityislapsi. Näissä tapauksissahan on yleensä sossu mukana ja lapsi käy päiväkodissa "kuntoutuksessa" tai vaan helpottaakseen vanhemman jaksamista.

Kotiäitinä olo onnistuu parhaiten, kun on helppo elämäntilanne ja normaalit lapset. Ei sitä muuten kukaan jaksaisi.

Ihmisethän joutuvat nimen omaan jäämään kotiin, kun heillä on erityislapsi. Koulun jälkeen jonkun pitää olla lapsen kanssa kotona. Ja se on yleensä äiti. Paska diili, mutta ei sille mitään voi.

Niinkö? Enpä ole tällaiseen törmännyt. Kaikki erityislasten äidit jotka tiedän, ovat menneet töihin viimeistään lapsen täytettyä 3. Ja näissä on myös kehitysvammaisten äitejä. Monilla myös isovanhemmat auttavat ja lapset ovat vanhempien töiden takia heillä paljon hoidossa.

Jokainenhan tekee valintansa siitä, miten elämänsä haluaa elää, ihan itse. Jos on kotitinä pidempää kuin yhteiskunta rahoittaa, silloin tuo valinta pitää rahoittaa säästöistä tai puolison tuloista, ei yhteiskunnan rahoista.

Minua ärsyttää kyllä suunnattomasti myös hoitovapailla olevien kotiäitien arvostelu töissäkäyviä äitejä kohtaan. Kotiin jääminen on kuulemma arvovalinta. Arvovalinta se ei kuitenkaan ole siinä vaiheessa, kun keskustellaan hoitovapaiden puolittamisesta isille, rahat eivät kuulemma riitä. Perheen äiti voi kuitenkin olla myös se suurituloisempi, samat arvot eivät siis koske äitejä ja isiä.

Itse koin kotonavanhemmuuden helpoksi, paljon helpommaksi kuin töissäkäymisen. Työn ja vanhemmuuden yhdistäminen in edellyttänyt venymistä. Ura puolisoa, joka on jakanut vastuun lasten hoidosta, hoitamug lapsia sairaana, käyttänyt myös esim hammaslääkärissä jne.

Tietyissä tilanteissa, esim puolison uran vuoksi voi olla järkevää, että toinen tekee vain osapäiväistä työviikkoa, mutta suosittelen kaikille kyllä töissäkäymistä.

Vierailija kirjoitti:

Olen törmännyt tuollaiseen. Usein kotiäitejä paheksuvat työssä käyvät äidit, mikä on erikoista. Monillehan se työssä käynti on suorastaan helpotus kotiäitiyteen verrattuna. Monen mielenterveys ei kestäisi montaa kotona vietettyä vuotta, vaan halu aikuisten seuraan on kova.

Ehkä se paheksunta johtuu juuri tuosta? Tulee jonkinlainen alemmuuden tunne äitiyden suhteen, kun joku toinen jaksaakin hoitaa itse lapsensa ja vielä pitää siitä? Joskus paheksunnan syynä voi olla toki myös kateus: ärsyttää, kun itse joutuu menemään töihin, että saa lainan maksettua ja jollain toisella on varaa olla kotona lasten kanssa.

Töitä kyllä riittää, ei kotivanhemmuus todellakaan mitään laiskottelua ole! Ainakaan, jos haluaa pitää kodin siistinä ja tehdä itse terveellistä ruokaa lapsilleen ja siinä samassa vielä viihdyttää lapsia ja harrastaa heidän kanssaan.

Niin onhan se kotiäitiys vähemmän älykkäillä ja kyvykkäille otollinen tilaisuus jäädä oikein luvan kanssa loisimaan kotiin. Sitten ollaan niin rasitettuja ja kovan työn tekijöitä. Itse arvostan enemmän naisia, jotka saavat hoidettua työnsä, lapsensa ja kotinsa ihan uhriutumatta.

Riippuu varmaan monesta seikasta.

Ei ne kotityöt itseään tee, vaikka nykyään pesukoneet sun muut on, eikä tarvii pyykätä avannossa. Se mikä unohdetaan, on se, että ennenkin apulaiset oli ainakin keskiluokkaisella perheellä ihan normaalia ja silti äiti oli kotona, valvomassa työtä ja osin yhdessä tekemässä apulaisen kanssa. Eli ei se pesukone tai valmisruoka ole kotiäidin työtä korvannut, vaan sen apulaisen työn.

Sama köyhissä maissa, esim. Thaimaassa käsittääkseni on ihan yleistä että ihmisillä on siivooja/kotiapulainen, ne työn kustannukset ovat niin halvat että taviksillakin on usein tähän varaa.

Eli siinä mielessä ei ole laiskaa työnvieroksumista olla kotona. Ei kai kukaan pidä ns. miesten alojakaan laiskotteluna vaikka enää ei kaiveta lapiolla vaan kaivinkoneella? Eli työn fyysisyys ei ole ainoa työn laatua määrittävä asia.

Tämän päivän Suomessa naisten työssäkäynti on kuitenkin niin itseisarvo, että varmasti kotiäitiys ainakin lasten ollessa isompia, on ilmiö, jossa nainen leimaantuu laiskaksi.

Riippuu kyllä kotiäidistä. Osa hoitaa hommansa hyvin, tekee kotityört, terveellistä ruokaa, panostaa lapsiin ja haluaa olla kotona lastensa takia. Ja sitten kun lapset on isompia palataan töihin. Osa taas on niitä jotka on kotona koska ei halua mennä töihin, lapset hoidetaan miten jaksetaan ja isommat laitetaan päiväkotiin pois tieltä vaikka äiti on kotona. Joillekin kotiäitiys on perheen taloudenkin kannalta järkevää, jos lapsia on monta pientä ja miehellä hyvät tulot, ei silloin kannata laittaa lapsia päiväkotiin jos on itse pienipalkkainen tai ei ole kunnon työpaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen törmännyt tuollaiseen. Usein kotiäitejä paheksuvat työssä käyvät äidit, mikä on erikoista. Monillehan se työssä käynti on suorastaan helpotus kotiäitiyteen verrattuna. Monen mielenterveys ei kestäisi montaa kotona vietettyä vuotta, vaan halu aikuisten seuraan on kova.

Ehkä se paheksunta johtuu juuri tuosta? Tulee jonkinlainen alemmuuden tunne äitiyden suhteen, kun joku toinen jaksaakin hoitaa itse lapsensa ja vielä pitää siitä? Joskus paheksunnan syynä voi olla toki myös kateus: ärsyttää, kun itse joutuu menemään töihin, että saa lainan maksettua ja jollain toisella on varaa olla kotona lasten kanssa.

Töitä kyllä riittää, ei kotivanhemmuus todellakaan mitään laiskottelua ole! Ainakaan, jos haluaa pitää kodin siistinä ja tehdä itse terveellistä ruokaa lapsilleen ja siinä samassa vielä viihdyttää lapsia ja harrastaa heidän kanssaan.

Niin onhan se kotiäitiys vähemmän älykkäillä ja kyvykkäille otollinen tilaisuus jäädä oikein luvan kanssa loisimaan kotiin. Sitten ollaan niin rasitettuja ja kovan työn tekijöitä. Itse arvostan enemmän naisia, jotka saavat hoidettua työnsä, lapsensa ja kotinsa ihan uhriutumatta.

Olipa sairasta ja katkeraa tekstiä. Etkä pidä itseäsi uhriutujana? Kuulostat todella tyytymättömältä ja ilkeältä, ei tuollaista puhetta voi tosissaan ottaa.

Moni kotiäiti on kylläkin älykäs ja kyvykäs, mutta haluaa kasvattaa itse lapsensa. Pidätkö päiväkodin lastenhoitajiakin tyhminä ja laiskoina? Ja annat sellaisten hoitaa/kasvattaa lapsiasi?

Koti-isänä voin tehdä paljon asioita joista ei tarvitse maksaa veroja. Rakentaa talon, tehdä matalasti verotettuja osa-aika töitä, nostaa ansiosidonnaista, hoitaa sijoituksia ja suunnitella järjestelmällisesti perheen kulutusta ynnä muuta. Varsinaisiin kotitöihin ei juuri aikaa kulu sillä olen hyvin laiska. Lisäksi vaimoni voi keskittyä täysipainoisesti uraansa, mikä näkyy urakehityksessä ja palkassa. Kyllähän minua laiskaksi ja työttömäksi haukutaan, mutta ei minua kiinnosta muiden mielipiteet. Ei ole koskaan kiinnostanut.

Riippuu kait millainen kotiäiti on kyseessä. Ennen vanhaan oli usein tapana, että vaimo hoitaa kodin siivouksen, ruoanlaiton ja lasten hoidon. Mies taas hoiti rahat talouteen ja piti auton ja talotekniikan kunnossa. Näitä ei taida kovin paljon olla enää.

Esimerkki oikeasta elämästä: Mies menee kotiin töiden jälkeen. Vaimo sanoo miehelle, että "sinun vuorosi hoitaa lapset nyt"