Lue keskustelun säännöt.
Missä elämänvaiheessa olet ollut onnellisin?
28.01.2018 |
Itse olin onnellisin ekaluokkalaisena. Tykkäsin koulusta ja leikkimisestä, ei ollut huolia. Idyllinen aika, jota silloin tällöin kaipaan. :)
Kommentit (34)
Kun odotin vauvaa ja kävin ultrassa ja lääkäri kertoi että poika on tulossa.Ja tietysti hetki kun poika sitten syntyi, tuntui että pakahdun onnesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omien lasteni ollessa alle kouluikäisiä.
Lapsettomana loppuvaiheen opiskelijana, kun oli joka paikassa mukana ja asui ihanassa paikassa ja oli kiireinen, mutta vapaa. Lapsuutta ja varhaisnuoruutta en haluaisi elää uudelleen, vaikka silloinkin meni lujaa. Se oli vain liian raskasta. Aikuisena oli hienoa, kun sai tehdä töitä ja opiskella ja kaikki meni hienosti.
Elämä on keskimäärin mennyt aina parempaan suuntaan. Matkalle mahtuu tietysti yksittäisiä onnen hetkiä, kuten vakituisen työpaikan saaminen opintojen jälkeen laman keskellä, ensimmäisen oman asunnon ostaminen, ulkomaille muutto, avioituminen jne...
Nyt, kun on kouluikäset lapset, ihana mies (eri kun lasten isä), aivan mahtavat omat harrastukset.
Toinen erityisen onnellinen kausi oli sillon ku olin just eronnu lasteni isästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa sanoa. Uskon mutta oletus on eri siitä että kysymys ei kohdistunut minuun. Vaikea vastata. Ahdistavaa vastata epäasiallisesta uteliaisuudesta.
19-22 -vuotiaana. Minulla oli paljon ystäviä, aina menoa ja meininkiä, rakkautta, vaihtuvia ja hulluja tilanteita, matkustelua, ulkomailla asumista, yksinkertaisesti niin ihanaa ja hauskaa joka ikinen päivä!
Siitä lähtien olenkin ollut aivan hukassa, en saa opiskeltua, en ole enää työkykyinen ja tulevaisuus tuntuu toivottomalta. N27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymykset pitäisi kohdistua enemmän jäljittelevästi painotuksella eikä huhuilla ja ajatuksilla. De facto!
Vierailija kirjoitti:
Kun odotin vauvaa ja kävin ultrassa ja lääkäri kertoi että poika on tulossa.Ja tietysti hetki kun poika sitten syntyi, tuntui että pakahdun onnesta.
Outoa. En koskaan tajua tällaisia tarinoita. Lapsi on vain vastuu muiden joukossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnellinen. kirjoitti:
Elämä on keskimäärin mennyt aina parempaan suuntaan. Matkalle mahtuu tietysti yksittäisiä onnen hetkiä, kuten vakituisen työpaikan saaminen opintojen jälkeen laman keskellä, ensimmäisen oman asunnon ostaminen, ulkomaille muutto, avioituminen jne...
Miksi asunnon ostaminen olisi onnen hetki? Sen voisin ymmärtää onnen hetkeksi, jos pääsisi vaikka kaupungin vuokra-asuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Kysymykset pitäisi kohdistua enemmän jäljittelevästi painotuksella eikä huhuilla ja ajatuksilla. De facto!
Jo toinen kommenttisi tässä ketjussa. Ehkä sinun olisi parempi mennä sellaiselle palstalle, jossa puhutaan äidinkieltäsi. Tuosta ei saa mitään selvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymykset pitäisi kohdistua enemmän jäljittelevästi painotuksella eikä huhuilla ja ajatuksilla. De facto!
Jo toinen kommenttisi tässä ketjussa. Ehkä sinun olisi parempi mennä sellaiselle palstalle, jossa puhutaan äidinkieltäsi. Tuosta ei saa mitään selvää.
Ihan ihme tekstiä juu:) ihanku yrittäisi esittää jtn viisasta.
Se kesä, jolloin odotin esikoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoisen vauvavuosi oli elämän ihaninta aikaa tähän mennessä. Sitä ennen lukio aika oli ihan mukavaa aikaa.
Olen elänyt tätä elämää jo yli 60 vuotta. Nyt olen onnellinen siitä syystä, että lapsilla on kaikki hyvin. Sekin tuntuu mukavalta, että lastenlapset haluaa tulla mummolaan 👵
Lukion jälkeiset kaksi välivuotta. Olin nuori ja terve ja ihan nättikin, vaikka en sitä tietysti silloin itse tajunnut. Asuin vielä kotona ja minulla oli osa-aikatyö, rahaa ja vapaa-aikaa, ystäviä ja poikaystävä, seksiä, kotibileitä, ensimmäiset ulkomaanmatkat ja kaikkea kivaa.
Olen nyt onnellisimmillani (46v), hyvä työpaikka, lapset jo järkevässä iässä, vakaa parisuhde (20v), kiva koti ja rahaa matkustella ja aikaa harrastaa.
Vierailija kirjoitti:
Onnellinen. kirjoitti:
Elämä on keskimäärin mennyt aina parempaan suuntaan. Matkalle mahtuu tietysti yksittäisiä onnen hetkiä, kuten vakituisen työpaikan saaminen opintojen jälkeen laman keskellä, ensimmäisen oman asunnon ostaminen, ulkomaille muutto, avioituminen jne...
Miksi asunnon ostaminen olisi onnen hetki? Sen voisin ymmärtää onnen hetkeksi, jos pääsisi vaikka kaupungin vuokra-asuntoon.
Ymmärsin jo silloin, että aikanaan se on maksettu ja silloin asumiskulut putoavat murto-osaan vuokrasta. Olen muuttanut sen jälkeen kaksi kertaa kalliimpaan. Lainaa on vielä 9.000€ jäljellä, Kun se loppuu puolentoista vuoden päästä, maksan vain vastikkeen 350€/kk. Vuokraa tästä pitäisi maksaa noin 1.700€.
Hetken aikaa 63 täytettyäni kun uskoin että talous on nyt vihdoinkin turvattu, mutta sitten tuli minusta riippumattomia ongelmia ja takaiskuja.
Noin kolmekymppisenä kun kasvatin kukkaa. Voisin milloin vain olla yhtä onnellinen jos alan uudestaan kasvattamaan.