Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon olet valmis tekemään koirasi eteen?
28.01.2018 |
Mietin tätä, kun meillä on juuri vuoden täyttänyt koira. Koiralla on kehityshäiriö etujalan polvessa. Nivelrikosta ei ole vielä kyse. Leikkaus on yksi vaihtoehto, mutta minä en suoraan sanoen tiedä olenko valmis lähtemään siihen. Hintaa leikkaukselle tulee vähintäänkin 2000€+ Koira on haastava luonteeltaan, joten senkin takia mietityttää, että miten paljon kannattaa helposti stressaantuvan koiran elämää vielä kuormittaa leikkauksella ja puolen vuoden toipumisella sen jälkeen. Missä teillä muilla koiranomistajilla menee raja koiran vaivojen hoitamisen suhteen?
Kommentit (12)
Toistuva eroahdistus. Tein päätöksen. Koira oli 8 v eikä mahdollisuutta jäädä töistä pois koiraa kouluttamaan. Jatkuva stressi ja ahdistus itselläkin koiran tilasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, olen itse vaikka syömättä jos koirani hoitoon se raha menee. Eli ensin lapset, sitten koira ja sitten minä itse.
Yhden eroahdistuskoiran jouduin luovuttamaan aikanaan uuteen kotiin, ja vaikka suren sitä vieläkin, oli hänelle varmasti oikea ratkaisu. Sai kaiken huomion ja seuraa.
Teettäisin leikkauksen. Koiran olinne voi muuttua vielä aika paljon tuon ikäisestä. Meidän ylivilkas ja räyhäkäs vuosikas oli kaksivuotiaana jo lempeä ja kuuliainen.
Tilannekohtaista tietysti.
Vanhaan koiraan en lähtisi satsaamaan suuria summia, varsinkin jos ei tietoa parantaisiko se elämänlaatua.
Koirasi on vasta vuoden. Ilman muuta tässä tapauksessa antaisin sille mahdollisuuden. Koiraa ei pidä ottaa, jos pari tonnia tuntuu suureltakin satsaukselta koiran terveyteen.
Vierailija kirjoitti:
Tilannekohtaista tietysti.
Vanhaan koiraan en lähtisi satsaamaan suuria summia, varsinkin jos ei tietoa parantaisiko se elämänlaatua.
Koirasi on vasta vuoden. Ilman muuta tässä tapauksessa antaisin sille mahdollisuuden. Koiraa ei pidä ottaa, jos pari tonnia tuntuu suureltakin satsaukselta koiran terveyteen.
Jokainen tekee omat päätöksensä, asiat ja tilanteet eivät ole yhdenmukaisia. Itse satsasin vanhaan koiraan, 12-vuotiaaseen. Kannatti. Nyt on eletty uutta kivutonta elämää jo kaksi vuotta. Se reilu 2000 euroa meni ja monesta asiasta nipistettiin ja nipistetään yhä vaan ei harmita.
Eläinlääkärin - ja vaikka muutamankin - kanssa kannattaa jutella kaikesta mikä mietityttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tilannekohtaista tietysti.
Vanhaan koiraan en lähtisi satsaamaan suuria summia, varsinkin jos ei tietoa parantaisiko se elämänlaatua.
Koirasi on vasta vuoden. Ilman muuta tässä tapauksessa antaisin sille mahdollisuuden. Koiraa ei pidä ottaa, jos pari tonnia tuntuu suureltakin satsaukselta koiran terveyteen.
Tiedäthän, että summa on puolet joidenkin ihmisten koko vuoden tuloista? Markka-aikaan koiran eläinlääkärikulut olivat tuloihin nähden huomattavasti pienemmät kuin nykyään. Esim. itse otin edellisen koirani silloin kun sen hoitaminen oli vielä halpaa. Tuon koiran eliniän myötä kulut nousivat järjettömiksi. Silloin oli vielä kuitit tallessa joten pystyin tekemään vertailuja samojen toimenpiteiden ja lääkkeiden hinnan noususta. On moraalisesti väärin syyllistää omistajia kun todellisuudessa klinikat ja lääketehtaat vetelevät puhdasta voittoa juuri "tekisithän kaikkesi parhaan ystäväsi vuoksi" - sloganiin vedoten. Itse maksoin kyllä koiran hoidot loppuun asti, mutta tällä hetkellä omistajia vedätetään kustannuksissa rankasti. Tämän koiran jälkeen en enää ota koiraa, koska en todellakaan ole valmis siihen, että lääketehtaat ja ahneet klinikat vievät rahani ostaakseen itselleen luksusta. Samalla syyllistäen minua siitä, että jos en maksa heidän kermaperse-elämäänsä niin en välitä koirastani.
Kannattaa miettiä miten leikkaus vaikuttaa koiran elämään:toipumisaika, jälkiseuraukset ym. ym.
Toinen asia on raha tilanne, jos ei ole rahaa niin sitä ei sitten ole ja joko koira uuteen kotiin tai piikille.
Kyllä sen omistajana tietää mikä on parasta.
Henkilö kohtaisesti en ymmärrä esim syöpähoitoja tms mitkä venyttävät koiran elämää kärsimyksessä.
Apn tilanteessa puntaroisin tarkasti, onko järkevää jatkaa luonne vikaisen koiran elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ehkä todella huono tähän vastaamaan, koska ainakin toistaiseksi olen satsannut koiraani aivan älyttömästi, ja tehnyt tarvittaessa enemmän töitä, jotta saanut koiran kulut maksettua.
Koirani on luonteeltaan mitä ihanin, ja ulkonäöltään rodunomainen näyttelyissä menestynyt, komea rotunsa edustaja. Valitettavasti kuitenkin erittäin sairas, että viime vuonna esim käytiin eläinlääkärissä kaikkien seuraavien sairauksien yms takia;
- korvatulehdus x2
- silmätulehdus
- märkäkohtu & kohdun poisto (leikkaus)
- tikkien poisto
- virtsatietulehdus x2
- ontuma
- korvan tutkiminen nukutuksessa
- murtuma & spondyloosin toteaminen (rauhoituksessa)
- puremavammojen takia
- märkäpaiseen & ihotulehduksen hoito (rauhoituksessa)
+ kaikki tarkistuskäynnit
Joten pelkkiin eläinlääkärikuluihin lääkkeineen kului viime vuonna useita tuhansia
Lisäksi koira syö allergian takia pelkkää raakaruokaa, ja koska suuri koira kyseessä niin ruokaan menee n, 150€/kk sekä lisäksi hänellä on kaksi loppuelämän lääkitystä virtsankarkailuun ja korvien kunnossapitoon, jotka kustantavat n. 80€/kk.
Ja nyt vuodenvaihteessa tein päätöksen, että jos nyt tulee vielä jtn isoja operaatioita, niin Sitten koira lopetetaan. Kyseessä on kuitenkin 8-vuotias iso koira (eli iäkäs jo) ja toisaalta hänellä on tuo pitkälle edennyt spondyloosi, joka jossain vaiheessa kuitenkin johtaisi koviin kipuihin ja lopetukseen.
Mutta jos muuten olisi terve koira ja tiedossa vain yksi operaatio (2000€) joka auttaisi koiraa, niin kyllä minä sen hoitaisin niin kuin olen tähän asti hoitanut kaikki koirani sairaudet, ovat sitten maksaneet mitä tahansa..
Kiukku nousee aina pintaan kun näitä tapauksia tulee. Olen tehnyt pari vuotta eläinlääkärissä töitä (eläintenhoitajana) ja lähes päivittäin ihmiset kävivät (ilman lemmikkiä) kyselemässä mistä oireet voisivat johtua, paljonko hoito mahdollisesti maksaisi ja sitten lähtivät menemään, harvemmin tulivat lemmikin kanssa takaisin. Oltiin vielä siis sen verran sivussa, että valinnanvaraa ei ollut, joko toit meille tai jätit tuomatta. Hinnat olivat aivan normaalit. Monet jättivät koirat hoitamatta viikonloppuisin koska viikonloppuna päivystyslisät ja sitten ne oli jo kuolemankielissä tai kuolleita maanantaina.
Älä hanki lemmikkiä jos et ole oikeasti valmis pitämään siitä hyvää huolta. On helppoa olla "hyvä koiranomistaja" jos se ei maksa enempää kuin ruuat ja satunnaiset rokotukset. Älä hanki koiraa jos sinulla ei ole varaa pitää siitä huolta hädän hetkellä.
Ihan naurettavaa vedota johonkin koiran elämänlaatuun ja pistää vielä syytä sen niskoille "haastavalla luonteella". Koira on herranjestas vuoden ikäinen, se on ihan pentu vielä. Luonne kehittyy (jos vaan pääsee kehittymään hyvässä kasvuympäristössä) ja koiralla on helposti yli kymmenen tervettä vuotta jäljellä leikkauksen jälkeen.
Jos olet itse niin itsekäs niin yritä edes löytää koiralle uusi koti. Hyväsydämisiä ihmisiä joilla on varaa hoitaa lemmikkieläimensä löytyy kyllä. Onneksi.
Ja vastaus kysymykseen?: Ensinnäkin olen hoitanut kaikille koirilleni vakuutukset kuntoon. Toiseksi olen syönyt itse pari kuukautta pelkkää makaronia opiskelijana kun koiralla oli vakavia suolisto-ongelmia ja niiden selvittämiseen meni tovi. Olisin toki voinut lopettaa kivusta kiljuvan koiran heti kun syytä ei löytynyt parissa kuukaudessa mutta nyt se on saanut elää vallattoman iloisen koiran elämää lähes yhdeksän vuotta. Toinen koira sairasti syövän. On ollut nyt terveenä viisi vuotta ja nauttii eläkepäivistään. Kolmas kärsi niin pahasta eroahdistuksesta (tuli ongelmaperheestä jossa koiran vaativaa luonnetta ei ollut arvostettu ja oli sitten saanut mm. pesäpallomailasta lähes viikottain ja joutunut yksin ollessaan olemaan pienessä häkissä) jotta lopetin työni, olin kotona pari kuukautta kunnes ongelma alkoi hellittämään ja siirryin sitten työpaikkaan (huonompi palkka) jossa voin tehdä vain 6h työpäiviä. Nyt kuun alussa meille tuli neljäs perheenjäsen jonka kanssa vielä opetellaan elämää ja sitä, että ihminen voi olla ihan kiva kaveri. Tämä tapaus tuli alkoholistinarkilta joka oli mm. polttanut koiran ihoa tupakalla, hakannut jne.
Minä olen se joka antaa kodin myös niille toivottomille tapauksille ja joille eläinlääkäritkin suosittelee piikkiä. Yllätysyllätys, jokainen on selvinnyt kauhuistaan ja sairauksistaan ja saanut hyvän loppuelämän. Kunhan vaan saavat hoivaa, rakkautta ja aikaa.
Älkää ottako lemmikkiä jos ette halua sille parasta. Te pärjäätte ilman niitäkin, ne eivät valitettavasti pärjää ilman teitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiukku nousee aina pintaan kun näitä tapauksia tulee. Olen tehnyt pari vuotta eläinlääkärissä töitä (eläintenhoitajana) ja lähes päivittäin ihmiset kävivät (ilman lemmikkiä) kyselemässä mistä oireet voisivat johtua, paljonko hoito mahdollisesti maksaisi ja sitten lähtivät menemään, harvemmin tulivat lemmikin kanssa takaisin. Oltiin vielä siis sen verran sivussa, että valinnanvaraa ei ollut, joko toit meille tai jätit tuomatta. Hinnat olivat aivan normaalit. Monet jättivät koirat hoitamatta viikonloppuisin koska viikonloppuna päivystyslisät ja sitten ne oli jo kuolemankielissä tai kuolleita maanantaina.
Älä hanki lemmikkiä jos et ole oikeasti valmis pitämään siitä hyvää huolta. On helppoa olla "hyvä koiranomistaja" jos se ei maksa enempää kuin ruuat ja satunnaiset rokotukset. Älä hanki koiraa jos sinulla ei ole varaa pitää siitä huolta hädän hetkellä.
Ihan naurettavaa vedota johonkin koiran elämänlaatuun ja pistää vielä syytä sen niskoille "haastavalla luonteella". Koira on herranjestas vuoden ikäinen, se on ihan pentu vielä. Luonne kehittyy (jos vaan pääsee kehittymään hyvässä kasvuympäristössä) ja koiralla on helposti yli kymmenen tervettä vuotta jäljellä leikkauksen jälkeen.
Jos olet itse niin itsekäs niin yritä edes löytää koiralle uusi koti. Hyväsydämisiä ihmisiä joilla on varaa hoitaa lemmikkieläimensä löytyy kyllä. Onneksi.
Ja vastaus kysymykseen?: Ensinnäkin olen hoitanut kaikille koirilleni vakuutukset kuntoon. Toiseksi olen syönyt itse pari kuukautta pelkkää makaronia opiskelijana kun koiralla oli vakavia suolisto-ongelmia ja niiden selvittämiseen meni tovi. Olisin toki voinut lopettaa kivusta kiljuvan koiran heti kun syytä ei löytynyt parissa kuukaudessa mutta nyt se on saanut elää vallattoman iloisen koiran elämää lähes yhdeksän vuotta. Toinen koira sairasti syövän. On ollut nyt terveenä viisi vuotta ja nauttii eläkepäivistään. Kolmas kärsi niin pahasta eroahdistuksesta (tuli ongelmaperheestä jossa koiran vaativaa luonnetta ei ollut arvostettu ja oli sitten saanut mm. pesäpallomailasta lähes viikottain ja joutunut yksin ollessaan olemaan pienessä häkissä) jotta lopetin työni, olin kotona pari kuukautta kunnes ongelma alkoi hellittämään ja siirryin sitten työpaikkaan (huonompi palkka) jossa voin tehdä vain 6h työpäiviä. Nyt kuun alussa meille tuli neljäs perheenjäsen jonka kanssa vielä opetellaan elämää ja sitä, että ihminen voi olla ihan kiva kaveri. Tämä tapaus tuli alkoholistinarkilta joka oli mm. polttanut koiran ihoa tupakalla, hakannut jne.
Minä olen se joka antaa kodin myös niille toivottomille tapauksille ja joille eläinlääkäritkin suosittelee piikkiä. Yllätysyllätys, jokainen on selvinnyt kauhuistaan ja sairauksistaan ja saanut hyvän loppuelämän. Kunhan vaan saavat hoivaa, rakkautta ja aikaa.
Älkää ottako lemmikkiä jos ette halua sille parasta. Te pärjäätte ilman niitäkin, ne eivät valitettavasti pärjää ilman teitä.
Kylläpä olet hieno lemmikkien omistaja! Teet sen mitä omilla resursseillasi kykenet, mutta ymmärrä nyt hyvä ihminen, että kaikilla ei ole mahdollisuutta tuohon. Vaikka miten suunnittelisit lemmikkiä ottaessa, että hoidat joka ikisen vaivan niin elämä voi tuoda yllätyksiä mukanaan, jolloin joutuu näistä periaatteista luopumaan. Voit sairastua vakavasti itse tai joku muu perheenjäsen jolloin talous voi mennä kuralle. Ja se, että syöt itse pelkkää makaronia on kyllä äärimmäisen typerää. Aina ensin pitäisi huolehtia omasta hyvinvoinnista, jotta voi satsata muidenkin hyvinvointiin. Pitkässä juoksussa tuo makaronin syöminen tulee sulle vielä kalliiksi, satunnaiset puutostilat kun voivat vaikuttaa vaikkapa osteoporoosin puhkeamiseen jne.
Et viitsisi saarnata täällä. Toisekseen tuo, että ihmiset kyselivät toimenpiteitä eläimille niin enpä usko... Mistä he voisivat itse tietää mitä milloinkin pitää tehdä?!
Minulla raja menee siinä, että jos esim. leikkauksesta ei ole 100% takeita hyvälle lopputulokselle kuten ei ole esim. kyynärleikkauksissa niin en lähtisi leikkaamaan vaan hoidettaisiin kipulääkkein yms. niin kauan kuin koiran vointi pysyy hyvänä. En lähtisi myöskään leikkauksiin, jotka vaativat viikkojen häkkihoitoa. Minulle pääasia on, että koira voi elää koiramaista elämää ja sitä ei ole minkäänlainen "ei juosta, ei rymytä, ei hypitä" elämä. Jos nuorelle koiralle annetaan tällainen tuomio loppuelämäksi niin ei se mitään koiran elämää.
No sen pari tonnia olemme pistäneet koiran leikkaukseen. Meillä satsaus kannatti, koiran jalka kesti hyvin koko loppuiän.
Raja menee kai oman kukkaron kestävyydessä ja siinä onko koiran elämänlaatu hoidon ja toipumisen jälkeen hyvä, eli onko sillä kivaa arjessaan, vai kivuliasta ja raskasta.