Äiti tekee kuolinsiivousta....

Tekevätköhän nelikymppiset lapsenikin jo kuolinsiivousta, kun ullakolleni tuntuu kulkeutuvan kaikkea mahdollista pieneksi jääneistä lastenvaatteista käytöstä poistettuihin huonekaluihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuolinsiivousohjeissa nimenomaan sanotaan, että tarjoa tavaraa sukulaisille ja tutuille ensin, sitten vasta kierrätykseen. Ja että mitään ehjää ja kunnollista ei viedä roskiin, kaikki kierrätykseen.

Olen täysin eri mieltä. Ihan naurettavaa tarjota jotain kaapin perukoilta löytyneitä parittomia kahvikuppeja, kymmeniä vuosia vanhoja pyyhkeitä tai hillopurkkeja tuttaville ja sukulaisille. Arvokkaimmat tavarathan kuitenkin säästää siihen kuolemaansa saakka ja perilliset saa ne sitten. Kaikki turha roina pois, heti vaan kierrätyspisteisiin ja kaatopaikalle. Kaikilla on itselläänkin turhaa roinaa jo niin paljon, ettei kukaan sellaisia halua. Jos joku kauheasti mielensä pahoittaa siitä, että mummon virkkaama kulahtanut päiväpeitto meni kaatopaikalle, ei voi mitään. Jos tavaran omistaa, sile voi tehdä just mitä haluaa.

Meillä käly veti herneet nenään kunnolla, kun äitini tyhjensi kotiaan  ja kantoi sieltä pois vanhaa Arabiaa, tauluja, ryijyjä, 60-luvun Marimekkoa jne. eli kaikenlaista rahallisesti arvokasta. Isoin riita tuli siitä, kun äiti poltti isovanhempiensa kirjeenvaihtoa, joka kälyn mielestä oli "historiallisesti arvokasta". Siis ihan tavallinen kirjeenvaihto jostain 1900-luvun alusta ei oikeasti ole muuta kuin saunansytykettä, mutta käly oli eri mieltä.

Käly oli kyllä oikeassa siinä, ettei sitä kirjeenvaihtoa olis kannattanut tuhota. Se olisi voinut olla jollekin tutkijalle kiinnostavaa ja jos se nyt on jo noin kauan säilynyt niin....

Minusta siinä on selkeä ero, onko tavara sinun=sinun eli sinun ostamaa tai lahjaksi saamaa vai onko se sinulla, mutta suvun, eli sellaista jolle jollakulla toisellakin saattaa olla joku arvo. Fiksut ihmiset aika harvoin rupeavat tappelemaan siitä, että juuri minun pitää saada säilöä ne isovanhempien kirjeet, mutta ei se silti tarkoita sitä, etteikö joku muukin niitä voisi pitää ’tarkeinä’ (toki tuo käly on jo ei-sukua, mutta ehkä hän harmitteli miehensä tai lastensa puolesta?) . Minun setäni esim ahnehti äitinsä ja isänsä kaikki lottapuvut ja sota-ajan puhdetyöt, enkä niitä itse tarvitse, mutta jos hän tai aikanaan hänen perillisensä ne vein hävittäisivät olisin kyllä melkoisen ärtynyt asiasta.

Minä en kyllä haluaisi, että muut lukisivat joskus tulevaisuudessakaan mieheni ja minun välistä kirjeenvaihtoa. Menenkin heti tuhoamaan kaikki kirjeemme. Jotakin yksityisyyttä kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuolinsiivousohjeissa nimenomaan sanotaan, että tarjoa tavaraa sukulaisille ja tutuille ensin, sitten vasta kierrätykseen. Ja että mitään ehjää ja kunnollista ei viedä roskiin, kaikki kierrätykseen.

Olen täysin eri mieltä. Ihan naurettavaa tarjota jotain kaapin perukoilta löytyneitä parittomia kahvikuppeja, kymmeniä vuosia vanhoja pyyhkeitä tai hillopurkkeja tuttaville ja sukulaisille. Arvokkaimmat tavarathan kuitenkin säästää siihen kuolemaansa saakka ja perilliset saa ne sitten. Kaikki turha roina pois, heti vaan kierrätyspisteisiin ja kaatopaikalle. Kaikilla on itselläänkin turhaa roinaa jo niin paljon, ettei kukaan sellaisia halua. Jos joku kauheasti mielensä pahoittaa siitä, että mummon virkkaama kulahtanut päiväpeitto meni kaatopaikalle, ei voi mitään. Jos tavaran omistaa, sile voi tehdä just mitä haluaa.

Ei ple naurettavaa tarjota, vaan järkevää. Kenenkäänhän ei ole pakko ottaa mitään, mitä ei halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuolinsiivousohjeissa nimenomaan sanotaan, että tarjoa tavaraa sukulaisille ja tutuille ensin, sitten vasta kierrätykseen. Ja että mitään ehjää ja kunnollista ei viedä roskiin, kaikki kierrätykseen.

Olen täysin eri mieltä. Ihan naurettavaa tarjota jotain kaapin perukoilta löytyneitä parittomia kahvikuppeja, kymmeniä vuosia vanhoja pyyhkeitä tai hillopurkkeja tuttaville ja sukulaisille. Arvokkaimmat tavarathan kuitenkin säästää siihen kuolemaansa saakka ja perilliset saa ne sitten. Kaikki turha roina pois, heti vaan kierrätyspisteisiin ja kaatopaikalle. Kaikilla on itselläänkin turhaa roinaa jo niin paljon, ettei kukaan sellaisia halua. Jos joku kauheasti mielensä pahoittaa siitä, että mummon virkkaama kulahtanut päiväpeitto meni kaatopaikalle, ei voi mitään. Jos tavaran omistaa, sile voi tehdä just mitä haluaa.

Vertaat tosissasi jotain vanhaa hillopurkkia ja mummon virkkamaa päiväpeittoa? Mielestäni näillä ja monilla muilla esineillä on aika suuri ero. Hillopurkeista kukaan tuskin suuttuu, mutta jotkut isoäidin virkkaukset ja muut suvussa olevat tavarat olisi kohteliasta kysyä ensin perillisiltä. Kysyminen ei tarkoita sitä, että pitäisi ottaa vastaan, jos ei halua.