Miten päästä yli päättyneestä hirveästä suhteesta?
Mies löi, tukisti, raiskasi....
Erosta jo yli 2 vuotta. Nyt olen löytänyt uuden. En kehtaa kertoa hänelle kokemuksistani, koska vaikutan nyt normaalilta.
En kuitenkaan ole. Näen painajaisia ja seksin aikana vain pelkään ja yritän esittää ettei se näkyisi. Pelästyn ja tärisen niin että kädetkin tärisee. Nämä kaikki olen pystynyt hillitsemään toistaiseksi.
Pelottaa ettei mies halua enää olla kanssani, kun paljastuu miten sekaisin olen.
Täällä moni mies on sanonut ettei halua traumatisoitunutta mt-ongelmaista yms. Käyn terapiassa, mutta sitäkään mies ei tiedä.
Kommentit (9)
Vaikea kertoa. Olen sosiaalinen, opiskelen ja käyn töissä. Hän on saanut minusta normaalin kuvan. Hän on itse todella normaali, ja huomaa kuinka henkisesti terve hän on. Ei ole traumoja, on vilpittömästi iloinen ja innostuva. Saisi varmasti terveen naisen...
Miten tuollaisen edes kertoo?... Varmasti ihmettelee miksi jatkoin tuota. Luulen, että terapiassa käyminen on hänelle jo liikaa..
Joskus säikähdin jotain niin paljon että aloin itkeä, muistan millä ilmeellä mies katsoi. Ei hyvällä..
Ap
Olenko ihan hirveä, jos nautin tästä onnesta kunnes jään kiinni? Vai tipunko vain korkeammalta? Terapeutin mielestä voin kertoa vain sen mitä haluan. Entä jos en halua kertoa mitään..
Ap
Musta tuntuu kamalalta että sun pitää kantaa tuommoista taakkaa suhteessa yksin.
Tottakai sun on kerrottava miehelle, se helpottaa teitä kumpaakin. Traumatisoidut vaan enemmän jos joudut esim. seksiä harrastamaan velvoitteesta, sitähän se sulle on. Jos mies on niin urpo että häipyy tai pahimmassa tapauksessa suuttuu, niin anna mennä. Mutta kuka tahansa empatiakyvyn omaava ihminen haluaisi tietää. Itse ainakin haluaisin, jotta osaisin ottaa kumppanini paremmin huomioon ja olla painostamatta asioihin jotka tuo huonoja muistoja. Sullahan on kamala osa tuossa!
Tiedän, on vaikea avautua tuommoisista asioista kun ikinä ei tiedä miten siihen suhtaudutaan. Sä olet vielä ihan toipilas koska pelkäät ja saat takaumia, sun ei tarvitse esittää "normaalia". Mutta ihan oman itsesi takia sun täytyy olla avoin läheisille. Sun oma olo helpottuu kummasti ja kipeiden asioiden jakaminen luo parhaillaan paljon turvaa ja läheisyyttä parisuhteeseen.
Minä en ole koskaan kertonut kaikkea, mitä minulle on edellisessä suhteessa käynyt (vähän samoin kuin ap:llä). Välilä tuntuu, että olisi pitänyt mutta suurimman osan ajasta en kuitenkaan niin ajattele. Traumani vaikuttavat seksikäyttäytymiseen huomattavasti, enkä sikti ole terapiassa koskaan sen vuoksi käynyt. MInulla ei ole ollut siihen varaa.
Aika.Joko yksin työstämistä,terapiaa tai avoimuutta kumppanin suuntaan suosittelen.
Toisaalta pelkäät suhteen kariutumista, ja toisaalta mietit miten mies voisi paremman saada? Mitäpä sinulla oikeastaan silloin on menetettävää?
Miksi mies ei katsonut hyvällä itkuasi? Sellainen ei kerro terveydestä vaan jostain ihan muusta. Paitsi tietysti jos mies järkyttyi ja hämmentyi, mutta mutta...
Kerro uudelle miehellesi, ei ole sinun vikasi kun olet joutunut tuollaisia kokemaan. Rakastava puoliso ymmärtää.