Mitä teette pariskuntana yhdessä ja koetko että yhdessä harrastaminen tmv.on se mikä auttaa suhteenne kestävän

Meillä on oikeastaan kolme yhteistä harrastusta: koiraharrastus, remontointi ja matkailu. Ne ovat kyllä meille tärkeitä, ja joskus kun ne hiipuvat ja ne aloitetaan taas vähän tietoisemmin uudestaan, positiivisen eron huomaa.

Sinänsä ehkä pärjäisimme ilman yhteisiä harrastuksia, koska myös juttelemme paljon ihan päivän tapahtumista ja suunnitelmista.

Rakastamme matkustamista ja se onkin nykyinen yhteinen "harrastuksemme"

Lisäksi on yhteenkuuluvuutta testattu 2x talon rakennusprojektissa, 3:tta suunnitellaan:)

Meillä on paljon yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja harrastuksia, ne meidät aikoinaan yhteen saattoikin. Esimerkiksi kulttuuriharrastus: tykätään käydä näyttelyissä, konserteissa, teatterissa, elokuvissa ja kaikenlaisissa tapahtumissa. Molemmat luetaan paljon ja jutellaan lukemastamme. Musiikkia harrastetaan yhdessä, molemmat soittaa, tehdään musiikkia yhdessä ja parin kaverin kanssa.

Ei ole mitään yhteisiä harrastuksia, pannaan vaan. 

Harrastetaan salsaa yhdessä. :)

Ei. Molemmat lukee omia kirjoja, tai on puhelimella. Ei puhuta paljoa. Se harmittaa. Joskus juteltiin. Kerran mies sanoi, ettei ole mitään uutta sanottavaa enää. Aika surullista.

Varmaan ero tulee. Lapset pitää yhdessä. Ja se kun ei ääneen riidellä. Perusseksiä 1-4x/kk. Älkää kukaan muuttuko meiksi.

Ei meillä ole varsinaisia yhteisiä harrastuksia. Katellaan telkkaria, jutellaan, joskus käydään kävelyllä. Ihan hyvä näin.

Me ollaan molemmat lukutoukkia. Saatetaan joskus yhdessä köllötellä sängyssä kehokosketuksessa ja kumpikin lukee omaa kirjaansa, joskus luetaan hyviä kohtia toisillemme ääneen. Meillä on myös yksi kirja, jota luetaan toisillemme ihan pelkästään ääneen: toinen lukee ja toinen köllii toisen sylissä. 

Me molemmat myös tykätään luonnosta, joten käydään (koiran kanssa tai ilman) usein metsäretkillä ja otetaan eväitä mukaan. Paistetaan makkaraa tai syödään eväsleipiä ja termoksesta kahvia/kaakaota. 

Tykätään molemmat myös laittaa ruokaa, laitetaan usein yhdessä. Kesäisin sauna lämpiämään ja grillataan oikeastaan koko kesä läpi. 

Kaupunkikävelyt on kanssa kivoja, ensin ulos syömään ja sitten kävelemään ympäri kaupunkia - vielä kivempaa, jos on ns. vieras kaupunki kyseessä. Jos sattuu jotain livekeikkabaaria tai muuta tapahtumaa eteen, mennään sinne. 

Kuntosalilla sentään käydään erikseen - joskus mennään samaa matkaa mutta kummallakin on omat jutut. Mies tekee salin puolella ja mulla yleensä joku ryhmäliikunta. Käydään myös yhdessä uimassa. 

Ja tietysti ok-talossa on aina jotain rempattavaa, sekin tehdään yhdessä. 

Me ollaan itseasiassa aina, kun mahdollista, yhdessä. Tajusin just :D Samanlaiset arvot ja samanlaiset kiinnostuksen kohteet, totta kai kivempi yhdessä tehdä ja puuhata kuin erikseen. 

Käydään salilla yhdessä, katsotaan elokuvia yhdessä. Joskus tanssitaan. Pelaillaan tietokonepelejä yhdessä. Täytetään ristisanoja. Käydään lenkillä.

Kyllä yhdessä tekeminen on mulle ainakin tosi tärkeää. Jos suhteessa olisi vain syömistä, seksiä ja telkkarin katselua. Laittaisin poikki varsin pian.

Kinataan yhdessä siitä kumpi on oikeassa milloinkin.

Ei ole yhteistä juurikaan mitään.

Mies on muusikko, minua ei kiinnosta musiikki.

Minä luen ja haaveilen kirjoittamisesta, mies lukee Aku Ankkoja.

Minä liikun, mies on sohvaperuna.

Mies on sosiaalinen ja hänellä on laaja ystäväpiiri. Minä olen mielelläni yksin.

Melkein kaikkea, kiinnostuksenkohteet, huumorintaju ja mielipiteet on hyvin pitkälle samanlaisia. Ollaan myös samalla alalla ja iso osa kavereista on yhteisiä. Kylki kyljessä 24h ei kuitenkaan mennä, kummallakin on myös omia harrastuksia ja juttuja, niitä tehdään sitten yksin tai muiden kanssa. Yhteiset jutut ovat minusta tärkeitä parisuhteelle, mutta niin myös ne omat. En pystyisi olemaan suhteessa jonkun todella erilaisen, enkä toisaalta jonkun liimautujan kanssa joka ei kestä sitä ettei joka sekunti olla yhdessä.

Kokkailu, jooga, retkeily, paritanssi. Ja erottiin. Eli ei nyt pelkät harrastukset yhdessä pidä, jos muuten kohtaaminen hakusessa.

Mutta ehdottomasti silti suhteen hyviä puolia oli kivat yhteiset jutut. Että on läheinen hyvä tyyppi, jonka kanssa puuhailla. Tuskin seuraavankaan kumppanin kanssa vaan sohvalla haluan istua.

Ruuanlaitto, taide- ja kulttuurimenot ja matkustaminen kiinnostaa molempia. Kyllä yhteiset kiinnostuksen kohteet tarjoaa paljon yhteistä tekemistä ja puhuttavaa. On mitä suunnitella ja mitä muistella. Kumppanin näkeminen muissa kuin arkisissa puuhissa myös virkistää ja muistuttaa miksi hän on edelleen kiinnostava persoona, jonka aikanaan tapasin.

Yhteisiä kavereita meillä ei kuitenkaan hirveän paljoa ole ja on kyllä tärkeää tehdä myös asioita erikseen. Esimerkiksi minä viihdyn enemmän kotona ja teen käsitöitä. Yhdessä tekeminen on aina luksusta.

Ei ole muita yhteisiä harrastuksia kuin seksi, josta nautimme molemmat suunnattomasti. Keskinäinen vetovoima pitää meidät yhdessä vaikka ollaan yritetty erotakin näiden kahdenkymmenen vuoden aikana. Harrastamme molemmat omia asioitamme. Tv:tä katsomme yhdessä, samoin luemme sängyssä rinnakkain ja lötköttelemme, joskus saunomme yhdessä joskus erikseen. Harvoin käymme edes lenkillä yhdessä. Ruokaa laitamme joskus yhdessä. Kenties tämä erillisyys ja keskinäinen henkilökemia onkin se, mikä meidät pitää yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole yhteistä juurikaan mitään.

Mies on muusikko, minua ei kiinnosta musiikki.

Minä luen ja haaveilen kirjoittamisesta, mies lukee Aku Ankkoja.

Minä liikun, mies on sohvaperuna.

Mies on sosiaalinen ja hänellä on laaja ystäväpiiri. Minä olen mielelläni yksin.

Miten kummassa te olette edes tavanneet, saati kiinnostuneet toisistanne? Ei minua ainakaan kauaa kiinnosta sellainen ihminen, jonka kanssa ei ole mitään puhuttavaa, eikä mikään sama asia kiinnosta.

Matkustetaan, sukelletaan, keskutellaan, meillä on samanlaiset arvot ja kiinnostuksenkohteet. Mies on paras ystäväni ja se ihminen, jonka kanssa mieluiten vietän aikaa. Ihan perusarjessa käydään ostoksilla, leffassa, syömässä, kahvilla, lenkillä, eli ihan samoja juttuja kuin tekisin ystävien kanssa. Tai sitten vaan löhötään sohvalla, kokkaillaan ja katsellaan telkkaria. Harvoin tulee nähtyä ystäviä, mikä on sääli, mutta kun se mies nyt vaan on kiva ja helppo ottaa mukaan kun se on jo siinä eikä tarvitse aikatauluttaa erikseen näkemisiä.

Kyllä tämä minusta luo yhteenkuuluvuudentunnetta, kun molemmat viettävät mielellään aikaa toisen kanssa.

Me käydään yhdessä lenkillä, hiihtämässä, melomassa, marjassa, sienessä, muuten vaan rannalla jne. Yleensä luonnossa liikkumassa. Me luetaan samoja kirjoja ja lehtiä, suositellaan toisille lukemista ja jutellaan niistä. Me käydään joskus yhdessä leffassa ja harvoin ravintolassa. Me matkaillaan kaupunki- ja rantalomilla kimpassa ja sukuloidaan.  Me saunotaan paljon ja katsotaan joskus jotain tv-sarjaa. Kokataan ja juodaan alkoholia (paitsi nyt tammikuussa ollaan yhdessä tipattomalla). Kaikkea edellä mainittua tehdään kyllä joskus erikseenkin. Seksiäkin harrastetaan ja nukutaan sylikkäin. Lisäksi me käydään töissä yhdessä, ei tosin tehdä usein samoja hommia, mutta sama työpaikka meillä on, koska siellä ollaan tavattukin.  Ollaan oltu yhdessä 12v eikä meillä ole yhteisiä lapsia (ne hänen lapsetkin ovat jo aikuisia). Ollaan toistemme sielunkumppanit eikä ole epäilystäkään, etteikö näin olisi kunnes kuolema erottaa.