Ärsyttääkö muita masentueita aurinko?

Tänään oli upea päivä! Aurinko paistoi ja eilen satanut lumi oli sulanut -ihan kevätfiilis jo nyt, tammikuussa. Lämpöäkin oli yli 7 astetta.

Se on just että se pimeys antaa suojaa ja aurinko paljastaa kaiken. On pimeässä lupa olla vaan. Kesällä ahistaa myös kun kaikki on reippaana menossa rannalle ym kesän juttuihin ja ite on mieluiten sisällä verhot kiinni viileässä. Sade on myös minusta ihanaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi? Ihan kiinnostuksesta kysyn, koska haluan tietää enemmän masentuneen mielenmaisemasta. Siksikö, että auringonpaisteen luulisi piristävän, mutta se ei piristä - aiheuttaa ehkä jopa lisää masennusta, vai jostain muusta syystä?

Kontrasti ulkomaailman ja oman sisäisen maailman välillä kasvaa. Huomaa, kuinka muut ihmiset iloitsevat ja piristyvät ja odottavat kesää, ja tajuaa kuinka erilainen itse on. Ei jaksa eikä pysty nauttimaan valosta ja lämmöstä, haluaa vain sulkea verhot ja käpertyä peiton alle. Kun mieli on musta, aurinko on piinaa. Kun ulkonakin on synkkää, olo on rauhallisempi.

Minua auringonpaiste piristi kun olin masentunut, harmaa ja pimeys latisti entistä enemmän. Olen kyllä aina ollut tällä tavoin herkkä valon määrän vaihtelulle, mutta se vain korostui masennusaikoina.

Vierailija kirjoitti:

Miksi? Ihan kiinnostuksesta kysyn, koska haluan tietää enemmän masentuneen mielenmaisemasta. Siksikö, että auringonpaisteen luulisi piristävän, mutta se ei piristä - aiheuttaa ehkä jopa lisää masennusta, vai jostain muusta syystä?

Lääketieteellisesti selitetään että kun luonto herää ja alkaa kukoistaa, ihmiset joilla ei ole masennusta tulevat pirteimmiksi, niin siinä jäitten lähdön aikaan, samoin syksyllä jäitten tullessa masennuksesta kärsivät ihmiset ovat sairaimmillaan eivätkä tahdo jaksaa.

Muut jotka masentuvat pimeimpään aikaan ovat ns. terveitä. Kirkasvalolamppu ja etelänloma auttavat.

en ole masentnut mutten koskaan ole sietäny auringonvaloa sisätiloissa. aina umpimustat verhot peittämässä kaikkia ikkunoita vuosikymmenestä toiseen

Kevät on vuosi vuodelta ahdistavampi, kesällä ei ahdista enää niin. Maalis- ja huhtikuu pahimmat. En ole masentunut (ellen sitten tietämättäni ole).

Olen kyllä usein keväisin kokenut ikäviä asioita elämässäni, voiskohan tämä johtua siitä.. viime kevät oli niin hirveä että aion varautua tänä vuonna ainakin hankkimalla paksut verhot..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, päin vastoin. Masennun aina pimeään aikaan, ja lisääntyvä valo herättää minut eloon. Keväällä ja kesällä voin erinomaisesti.

Sitten sulla on varmaan lähinnä kaamosmasennusta?

Sitähän se. Kaamosmasennusta ei oikein pidetä minään, mutta kyllä se minulle on ollut kauheaa aikaa varsinkin nuorempana, kun kaiken lisäksi asuin pohjoisimmassa Lapissa missä aurinko ei todellakaan pilkahtanut viikkokausiin. Joka syksy tuli se tunne, että en todellakaan tiedä, jaksanko elää kevääseen asti. Iän myötä on onneksi helpottanut ja olen oppinut selviytymiskeinoja sekä muuttanut etelämmäs.

Mäkin luulin, että olen ainoa!

Pilvetön, kirkkaansininen taivas ja porottava aurinko tuntuvat masentuneena jotenkin raa'oilta; kuin olisi muurahainen jättiläisen polttolasin alla.

Olen huomannut, että kevätaurinko ei ahdista minua enää yhtä paljon kuin ennen. Elämä jatkuu auringonpaisteesta huolimatta.