Lue keskustelun säännöt.
Ala-asteen opettaja sanoi näin 80-luvulla. Voisiko sama tapahtua nykyään?
24.01.2018 |
Meidän rinnakkaisluokalla oli ala-asteella tyttö, joka oli aatelissuvusta, sukunimensä edessä oli von. Opettaja sanoi meille 5-luokkalaisille, kun tyttö ei ollut paikalla, että meidän pitää olla erityisen huomaavaisia ja pitää osata arvostaa sitä, että koulussamme on tämä hienompi oppilas. Elettiin 80-lukua. Nyt tuntuu ihan käsittämättömältä :D Opettaja ei ollut muuten mikään vanhus tai kalkkis vaan korkeintaan 50v ja nuorekas tyyliltään. Mitä luulette, onko ajat muuttuneet niin paljon tuosta, että nykyään ei enää kukaan ope sanoisi noin?
Kommentit (30)
Entä jos joku oli kiusannut tuota tyttöä erikoisesta sukunimestä? Sinähän et tiedä muuta kuin sen mitä sinulle on kerrottu ja senkin voit muistaa väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä ole tuollaista kuullut 80-luvullakaan. Ehkä joskus 50-luvulla tapahtuneena tuntuisi uskottavalta.
Mutta vakuutan, ettei voi tapahtua nykyään.
-ope
Ei tänä päivänä enää niin tuijoteta vanhempien taustoihin, jos niitä edes tiedetään.
Kasarilla todellakin pokkuroitiin jo paikallisen tehtaan esimiesten lasten edessä. Heitä piti kunnioittaa ja käsitellä silkkihansikkain. He ovat sentään pomojen lapsia. Tai kun bestikseni isä oli kaupunginvaltuustossa, hän vasta olikin hienosta perheestä ja hieno ihminen. (puuseppä, joka röpötteli kossua perjantaisin)
Opettajat ja vanhemmat, etenkin äitini näitä paukutti. Ite kun en suostunut erityisesti huomioimaan näitä. Ne oli kavereita, kuten muutkin.
Tuli vielä mieleen, että mun äiti oli aivan omaa luokkaansa noissa. Kaikki omakotitaloissa asuvat olivat hienompia ja arvokkaampia. Heillä oli jotain niinkin tärkeää, oma talo. Suurin osa mun kavereiden vanhemmista oli aivan samanlaisia duunareita kuin äiti ja isä. Bussikuskeja, kampaajia, (lähi)hoitajia ja monen tehtaan kaupungissa oli myös paljon tehdastyöläisiä.
Ja kun bestiksellä kävin, mulla olisi aina pitänyt olla jotain ykkösvaatetta päällä, kun niin hienoon perheeseen pääsin kylään. Kuunneltiin Hanoi Rocksia mustissa kajaaleissa ja kiusattiin kaverin veljeä. Äiti järkyttyi, kun kuuli, että siellä rouva itse siivoaa ja pyykkää, tekee ruokaakin. Kuvitellut, että kaupunki kustantaa kodinhoitajan.
En usko.
Muistat väärin tai olet tulkinnut täysin väärin tilanteen. On sanonut varmaan jotain sukunimeen liittyvää, mutta... hei, haloo, olit 11-vuotias ja tapahtuneesta on nelisenkymmentä vuotta. Ainahan voi olla myös ironiaa, joka ei uponnut lapsiin. Se on tietysti epäammatillista.
Kuten minäkin 80-luvulla ja mitään tuollaista ei ollut. Päinvastoin, ehkä koulumaailma oli tasa-arvoisempi kuin koskaan. Tuloerot ja arvot ovat eriytyneet niistä päivistä.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos joku oli kiusannut tuota tyttöä erikoisesta sukunimestä? Sinähän et tiedä muuta kuin sen mitä sinulle on kerrottu ja senkin voit muistaa väärin.
Tyttö ei ollut koulukiusattu eikä sitäpaitsi "hienompana oppilaana" pitäminen olisi ollut sopiva tapa puolustaa koulukiusattua...
Meidän koulussa oli kyllä kiusaamistakin, mutta tämä tyttö kuului suosittuihin, pidettyihin sekä oppilaiden että opettajien taholta.
En muista väärinkään, ellei sitten kaikki muutkin muista väärin. En siis ole ainoa, joka tämän muistaa. Vielä lukiossa tätä muisteltiin legendaarisena heittona.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On erittäin vaikeata uskoa, että tuollaista olisi voinut tapahtua 1980-luvulla.
80-luvulla suurin osa opettajista oli demareita tai kommunisteja, tuskin tämäkään totta oli. Tietysti jossain vaikkapa länsirannikolla mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli 80-luvulla koulussa eriarvoistamista. Koulussamme ei ollut aatelisperheiden oppilaita, mutta varallisuuden mukaan oppilaita eroteltiin. Meillä tosin erottelijat olivat lähinnä vanhoja opettajia. Ei mitään vaikeuksia uskoa ap:n juttua.
Enää ei varmaan ole mahdollista.
Itse muistan 80-luvun alkupuolelta pähkähullun yksityiskohdan: hammaslääkäriajat tulivat listana luokan seinälle. Siinä oli koko nimi ja sitten tietysti naurettiin niitä toisia ja kolmansia nimiö, jollakin Irmeli ja jollakin Maurits jne. No, nuo vielä ihan ok.
Mutta, voitteko kuvitella, siellä listassa oli merkintä AU jos ns. avioliiton ulkopuolinen lapsi ja AE (pelkkä E, en ole varma), jos vanhemmat eronneet.
Sitten oli joillakin mystinen merkintä, joka me pääteltiin että ei asu ns. oikean isän ja äidin luona. Yksi poika asui mummonsa luona ja hänellä oli tuo outo merkki. Samoin tytöllä, joka asui tädin perheen kanssa.
Nykyään en voi kuvitella tuollaisia listoja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No vielä 2000 -luvun alkuvuosikymmenellä lasten kohteluun vaikutti sukunimeiin liitetyt mielikuvat ja asenteet, esim Malinen, Malin ja Masalin saivat koulussa sukunimen takia ns. "huonompaa kohtelua" kuin vaikka Korhoset, Virtaset, Tikkaset ja Niemiset
Ystäväni sukunimessä oli von, mutta aika kaukana aatelisesta suvusta :D sama juttu erään vanhemman opettajan kohdalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä 80-luvulla oli joillakin opettajilla ihan yleistä suhtautua erilailla eri perheen lapsiin. Esim työttömän lapsia pidettiin automaatisesti vähemmän fiksuina ja saivat helpommin rangaistuksia, esim jälki-istuntoa tai lisätehtäviä kun taas ns parempien perheiden lapsia pidetiin automaattisesti kiltteinä ja fiksuina, ja huomautuksella selvisi asioista, ei todellakaan tullut jälki-istuntoa samoista asioista kun toisille.
Eli todellakin suhtaudutiin hyvin eriarvoisesti.
Meidän luokalla oli yksin von-alkuinen poika ja yksi opettaja oli aatelissuvusta, af nimenedessä ja vaakunasormus sormessa. Ei kukaan tuota minään pitänyt.
Epäilen että tuo opettajasi on ollut yksittäistapaus.
Toki lapsia muuten kohdeltiin vielä ysärilläkin eri tavoin: isäni oli johtavassa asemassa oleva virkamies ja samassa Lions Clubissa äidinkielenopettajan kanssa ja opettaja toi minusta kiusallisesti esiin aina välillä tuon tuttavuuden isäni kanssa. Muuten minua on mielestäni koulussa isän takia suosittu. Olen syntynyt -78.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse nain "hienon" sukunimen 90- luvulla. Useassa paikassa palvelu parani. Aina kaikki oli mahdollista järjestää. Palvelun paraneminen koski lähinnä yksityisiä firmoja. Huomasin sen selkeästi ja yllätyin. Harmitti erotessa vaihtaa takaisin tavisnimeen ja palveluun.
Nykyään saman ajaa jos faija on isokenkäinen yritysmaailmassa tai politiikassa.
Olen ollut paikalla kun yleensä tiukkapipo naisrehtori oli ihan pähkinöinä lirkuttelemassa yhden lapsen isälle joka nyt vaan sattui olemaan maakunnallisen kapitalistilistan kärkinimiä.
(Minun nimeni keskivaiheilla ko listaa ei aiheuttanut samalla tavalla kixejä...)
Vierailija kirjoitti:
No vielä 2000 -luvun alkuvuosikymmenellä lasten kohteluun vaikutti sukunimeiin liitetyt mielikuvat ja asenteet, esim Malinen, Malin ja Masalin saivat koulussa sukunimen takia ns. "huonompaa kohtelua" kuin vaikka Korhoset, Virtaset, Tikkaset ja Niemiset
Mitä, en ymmärrä tätä, millai nämä nimet eroavat toisistaan? Siis olen aidosti epätietoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No vielä 2000 -luvun alkuvuosikymmenellä lasten kohteluun vaikutti sukunimeiin liitetyt mielikuvat ja asenteet, esim Malinen, Malin ja Masalin saivat koulussa sukunimen takia ns. "huonompaa kohtelua" kuin vaikka Korhoset, Virtaset, Tikkaset ja Niemiset
Mitä, en ymmärrä tätä, millai nämä nimet eroavat toisistaan? Siis olen aidosti epätietoinen.
No minulle ainakin tulee Malinista mieleen Persu -piireissä pyörivä haiseva likainen baarijuntti. Mutta kyse on mielikuvista.
Meidän luokalla 80-luvulla, muistaakseni kuudennen päättyessä, opettaja sanoi kaikille, että meidän tulee olla kiitollisia, kun luokallamme on ollut *pirkko*. Hän ei ollut aatelinen eikä varakkaasta perheestä, mutta todella älykäs, hyvä kaikissa aineissa, ja lisäksi todella aktiivinen muutenkin, puuhasi näytelmiä yms. juhliin ja pyrki kaveeraamaan kaikkien kanssa. Opettajan pateettinen lausunto vähän hymyilytti jo tuolloin, mutta en sitä pitänyt mitenkään sopimattomana, oikeassahan hän oli.
Meillä opettaja 90- luvulla kysyi kuka oppilas on ihastunut kehenkin, kävi kaikki nimet läpi ja olisi pitänyt viitata kun ihastuksen nimi tuli kohdalle (kukaan ei viitannut kertaakaan). Olimme kuudennella.
Nykyisin onneksi tuskin olisi mahdollista.
Hurjaa että vielä syntymä vuosikymmenenäni on ollut noin karskia ihmisten eriarvoistamista.