Pettäminen - Riski vai mahdollisuus?

No jos onnistut peittelemään kaiki jälkesi ja luotat, että mies ei myöskään heikkona hetkenään paljasta sinua, se on ehdottomasti mahdollisuus.

Parempi on lapsillekin kun otat eron heti suoraan.

Kaikkihan pettää jos siihen on mahdollisuus. Miksi? Koska onnistuessaan pettäminen on ehdottomasti mahdollisuus kokea jotakin ihanaa. Avioseksi ei korvaa intohimoseksiä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkihan pettää jos siihen on mahdollisuus. Miksi? Koska onnistuessaan pettäminen on ehdottomasti mahdollisuus kokea jotakin ihanaa. Avioseksi ei korvaa intohimoseksiä.

Pettäminen kertoo matalasta moraalista.

Arvostatko uskollisuutta miehessäsi, oletko arvostanut sitä itsessäsi?

Miksi et kertoisi miehellesi ensin että harkitset?

Minua petettiin ja voin sanoa että koskaan en enää luota ihmisiin, kuukaudet ja vuodetkaan ei auta siihen että läheisin ihminen pystyi valehdella. Tiedän että vika ei ollut minussa, siitä keskusteltiin paljon missä vika oli kun kiinnijääminen tuli. Sitä pahemmalta tuntuu että en voi sitä vikaa korjatakaan. Vika on pettäjissä ja mistä ne voi erottaa, miten niihin voi vaikuttaa, miten itseään voi suojella. Ei mikään ole turvassa jos lähin ihminen leikkii sydämellä. 

Lähtökohtaisesti se on riski. Kaikillehan ei toki morkkista tule, mutta suurimmalle osalle se tule jossain vaiheessa. Oikeasti niin hyvää panoa ei tämä maailma päällään edes kanna, että alat sitten vuoden päästä avautumaan puolisollesi tästä pettämisestä, kun omatunto ei anna rauhaa. Siis ihan oikeasti: niin hyvää panoa ei ole olemassa.

Edellisessä suhteessa petin, en jäänyt kiinni. En ollut onnellinen ja osaltaan tiesin jo pettäessäni ettemme tule olemaan aina yhdessä. Mutta silloinkin kun tuli niitä hyviä hetkiä ja koin että voisinkin olla suhteessa onnellinen, tuli pettäminen mieleeni ja ajatus etten voi jatkaa sen takia.

Nykyisessä suhteessani kun rakastan miestäni kovasti ja haluan hänet pitää, en todellakaan pettäisi olisi tilanne mikä tahansa. Kyllä se itsellä ainakin vaikuttaa todella paljon että olisi luottamuksen pettänyt, vaikka ei jäisi kiinni. Nykyinen mies tietää myös edellisen suhteen toiminnastani, en halunnut että edes tämä tulisi ilmi yhtäkkiä miehelleni.

Olen vakavasti miettinyt samaa vaihtoehtoa. Kaksikymmentä vuotta yhden miehen lakanoissa, elämä tasaista ja ihan ok, mutta... Mitään en ole tehnyt ja en tiedä uskaltaisinko edes tehdä. En pysty pettämään edes unissani, joten luultavasti en pystyisi sitä oikeastikaan tekemään, mutta silti ajatus kutkuttaa mieltä. Mieheni kanssa meillä on ollut aika mäkistä suhteessamme ja on ollut haluttomuutta miehen puolelta jo liki kymmenen vuotta. Seksiä kuitenkin on silloin tällöin, mutta arkihellyyttä ei ollenkaan ja sitä kaipaisin. Haluaisin olla joskus se joku, jota katsotaan kauniisti, jota odotetaan, silitetään ja josta tykätään oikeasti. Haluaisin olla tärkeä. Miehelleni olen vain se vaimo, kalustoon kuuluva mukava kodinkone ja kotiin rahan tuoja. Huokaus.. Ehkä joku päivä yllätän.

Jos voisin valita uudelleen, se olisi pariterapia eikä suhteen ulkopuolinen "hoito".

Vierailija kirjoitti:

Jos voisin valita uudelleen, se olisi pariterapia eikä suhteen ulkopuolinen "hoito".

En usko enää pariterapioihin. Olimme yhdellä vuosia sitten ja siitä jäi kyllä paha maku suuhun. En mielestäni vaadi liikoja, mutta se vähän tuntui olevan liikaa ja minusta tehtiin roisto, joka en ymmärtänyt miestäni. Mies sinne vastahakoisesti lähti, mutta tuli ulos voitonriemuisena. Se riitti, se on nyt nähty. Elämä jatkuu tavalliseen tapaansa ja minä mietin toista miestä. T. 8