Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä sellaisessa tilanteessa voi tehdä kun ei enää kykene luottamaan ihmisiin eikä mihinkään hyvään?
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ryhdy itse hyväksi ja ala luottamaan itseesi.
Ihmiset ovat laumaeläimiä ja peilaavat arvoaan toisista.
Mä en ole laumaeläin, enkä kärky toisilta vahvistusta omalle itsetunnolleni tai ihmisarvolleni. Itse asiassa E.V.V.V.K. Enkö siis olekaan ihminen?
Sinulla on kuitenkin alitajunnassasi tunne että elämä kantaa ja se taas on syntynyt positiivisten kokemusten myötä. Ja usemmiten siinä on mukana ollut ihmisiä, sillä aika hankala täysin eristää itseään ympäristöstä siinä mielessä.
Mistähän luulet tietäväsi alitajuntani sisällön tai sen, että minua jokin kovastikin kannattelisi?
"Useimmiten" ei myöskään ole yhtä kuin "aina".
Yritä nyt hyväksyä se, että kaikki ihmiset eivät saa välttämättä koko elämänkaarensa aikana yhtään positiivista, "kannattelevaa" palautetta lajitovereiltaan. Näillä joillakin harvoilla saattaa myös olla monia paljon merkityksellisempiäkin motiiveja elämisensä suhteen kuin pelkkä sosiaalinen verkostoituminen ja validaatio, kuten tiede, taide sekä omat harrastukset ja mielenkiinnon kohteet. Eivät kaikki tunne tarvetta laumassa hengailuun tai anna sille sen suurempaa painoarvoa jonakin elämänsä kannattelevana voimana.
No kummasti sinäkin provosoiduit minusta vaikka muut on kuulemma evvk. Jos olisit syntynyt vaikka sotaalueelle niin aivan varmasti se vaikuttaa sinuun. Ja samoin vaikuttaa mikä tahansa ympäristö vaikka sitä ei itse tiedosta. Sitä minä tässä hain takaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ryhdy itse hyväksi ja ala luottamaan itseesi.
Ihmiset ovat laumaeläimiä ja peilaavat arvoaan toisista.
Mä en ole laumaeläin, enkä kärky toisilta vahvistusta omalle itsetunnolleni tai ihmisarvolleni. Itse asiassa E.V.V.V.K. Enkö siis olekaan ihminen?
Sinulla on kuitenkin alitajunnassasi tunne että elämä kantaa ja se taas on syntynyt positiivisten kokemusten myötä. Ja usemmiten siinä on mukana ollut ihmisiä, sillä aika hankala täysin eristää itseään ympäristöstä siinä mielessä.
Mistähän luulet tietäväsi alitajuntani sisällön tai sen, että minua jokin kovastikin kannattelisi?
"Useimmiten" ei myöskään ole yhtä kuin "aina".
Yritä nyt hyväksyä se, että kaikki ihmiset eivät saa välttämättä koko elämänkaarensa aikana yhtään positiivista, "kannattelevaa" palautetta lajitovereiltaan. Näillä joillakin harvoilla saattaa myös olla monia paljon merkityksellisempiäkin motiiveja elämisensä suhteen kuin pelkkä sosiaalinen verkostoituminen ja validaatio, kuten tiede, taide sekä omat harrastukset ja mielenkiinnon kohteet. Eivät kaikki tunne tarvetta laumassa hengailuun tai anna sille sen suurempaa painoarvoa jonakin elämänsä kannattelevana voimana.No kummasti sinäkin provosoiduit minusta vaikka muut on kuulemma evvk. Jos olisit syntynyt vaikka sotaalueelle niin aivan varmasti se vaikuttaa sinuun. Ja samoin vaikuttaa mikä tahansa ympäristö vaikka sitä ei itse tiedosta. Sitä minä tässä hain takaa.
Ai sun mielestä vastaaminen ja keskustelun ylläpito on provosoitumista?
Olet nyt joko pahemman kerran sekoittanut käsitteet, tai sitten puhut ihan omasta puolestasi, omia tuntemuksiasi itsestäsi pois päin projisoiden. Miltä kuulostaisi?
Alue: Aihe vapaa
Mistähän luulet tietäväsi alitajuntani sisällön tai sen, että minua jokin kovastikin kannattelisi?
"Useimmiten" ei myöskään ole yhtä kuin "aina".
Yritä nyt hyväksyä se, että kaikki ihmiset eivät saa välttämättä koko elämänkaarensa aikana yhtään positiivista, "kannattelevaa" palautetta lajitovereiltaan. Näillä joillakin harvoilla saattaa myös olla monia paljon merkityksellisempiäkin motiiveja elämisensä suhteen kuin pelkkä sosiaalinen verkostoituminen ja validaatio, kuten tiede, taide sekä omat harrastukset ja mielenkiinnon kohteet. Eivät kaikki tunne tarvetta laumassa hengailuun tai anna sille sen suurempaa painoarvoa jonakin elämänsä kannattelevana voimana.