Mitä sellaisessa tilanteessa voi tehdä kun ei enää kykene luottamaan ihmisiin eikä mihinkään hyvään?

Älä ainakaan kyynisty, se vaan kuluttaa.

Tuntuu, että samoille ihmisille kasaantuu kaikki ongelmat, kun taas toisilla ei ole koskaan ollut mitään ongelmia. Uskoa siinä sitten tulevaisuuteen, kun perusta horjuu ja stressi kroonistuu.

Vierailija kirjoitti:

Älä ainakaan kyynisty, se vaan kuluttaa.

Eli ala valehdella itsellesi sen sijaan, niinkö?

Muutut kyyniseksi. Siinä se.

Vierailija kirjoitti:

Ryhdy itse hyväksi ja ala luottamaan itseesi.

Ihmiset ovat laumaeläimiä ja peilaavat arvoaan toisista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ryhdy itse hyväksi ja ala luottamaan itseesi.

Jos se olisikin niin helppoa. Voisin ainakin yrittää ryhtyä olemaan rennompi ?

Elämän isot hyvät asiat eivät useinkaan tule helpolla. 

Kokeile vaikka sellaista että otat jonkin hyvän piirteen (vaikka hyväntahtoisuus, rohkeus, huomaavaisuus, hyvän näkeminen ympärilläsi jne.) jota haluaisit nähdä enemmän, teemaksi vähän pidemmäksi aikaa. Puoleksi vuodeksi tai jopa vuodeksi. Valitse vain yksi asia johon keskityt.

Mieti, miten voit edistää tätä hyvää erilaisissa arjen tilanteissa, mitä nyt vastaasi tulee.

Älä arvostele jos menee pieleen tai tuntuu vaikealta. Tämä on nyt tämmöinen oppimis- ja itsetuntemusjuttu, sinun ei tarvitse todistaa kellekään mitään.

Kun aika on kulunut, mieti onko mitään muuttunut. Oletko oivaltanut jotain? Oletko oppinut uuden hyvän tavan? Oletko onnistunut? Mitä voit oppia kohtaamistasi hankaluuksista?

Sitten otat uuden samanlaisen teeman, tai jatkat vielä nykyisen teeman työstämistä jos siltä tuntuu.

Jatka tähän tapaan viisi vuotta. 

Tulokset voivat yllättää myönteisesti. : )

Mielenkiintoista.

Oletko kokeillut itse, mistä aloitit?

Vuosi tuntuu hirveän pitkältä ajalta.

Minäpä kokeilen kuukautta.

Vierailija kirjoitti:

EIkä ole juurikaan positiivisia kokemuksia ihmiskontakteista.

Niin kauan kuin pyrit itse hyvään, tiedät että sellainen on mahdollista, kaiken todennäköisyyden mukaan muillekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun ei tarvitse luottaa kehenkään muuhun, eihän?

Päästä siitä irti, niin varmasti helpottaa 🙂 Ainoastaan itseesi voit luottaa.

Luottamus on ansaitsemista.

Selvennäs vähän.

Yksinkertaiisesti se että on syy luottaa johonkin. Luottamukseen johtavat tekijät ja sitä ruokkivat tekijät.

Kaikista rankoimpinakin aikoina on tärkeää huolehtia itsestä, liikkua ja syödä terveellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että samoille ihmisille kasaantuu kaikki ongelmat, kun taas toisilla ei ole koskaan ollut mitään ongelmia. Uskoa siinä sitten tulevaisuuteen, kun perusta horjuu ja stressi kroonistuu.

Älä muuta sano.

)=

http://www.itsemyotatunto.fi

halaus

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että samoille ihmisille kasaantuu kaikki ongelmat, kun taas toisilla ei ole koskaan ollut mitään ongelmia. Uskoa siinä sitten tulevaisuuteen, kun perusta horjuu ja stressi kroonistuu.

Tämä on totta. Ja johtuu siitä, että ihmiselukoilla on tapana alkaa jo pennusta asti savustaa fiksumpiaan pois pelistä. Kuin käenpojat tiputtavat toiset pesästä. Mutta se ei johdu suinkaan vahvuudesta tai ylivoimaisuudesta, vaan nimenomaan heikkoudesta, pelosta ja mielen tylsyydestä. Omat kilpailijat ja muut kuvitellut uhat on raivattava tieltä keinoja kaihtamatta vaikka kohteen elämän romuttumiseen tai itsemurhaankin asti johtaen.

Toivon sulle kaikkea hyvää! Itsekin on tullut kahlattua kaikenlaisissa ojissa ja allikoissa. <3<3

Voi hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ryhdy itse hyväksi ja ala luottamaan itseesi.

Ihmiset ovat laumaeläimiä ja peilaavat arvoaan toisista.

Mä en ole laumaeläin, enkä kärky toisilta vahvistusta omalle itsetunnolleni tai ihmisarvolleni. Itse asiassa E.V.V.V.K. Enkö siis olekaan ihminen?

Erakoituminen on vihoviimeinen vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ryhdy itse hyväksi ja ala luottamaan itseesi.

Ihmiset ovat laumaeläimiä ja peilaavat arvoaan toisista.

Mä en ole laumaeläin, enkä kärky toisilta vahvistusta omalle itsetunnolleni tai ihmisarvolleni. Itse asiassa E.V.V.V.K. Enkö siis olekaan ihminen?

Sinulla on kuitenkin alitajunnassasi tunne että elämä kantaa ja se taas on syntynyt positiivisten kokemusten myötä. Ja usemmiten siinä on mukana ollut ihmisiä, sillä aika hankala täysin eristää itseään ympäristöstä siinä mielessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että samoille ihmisille kasaantuu kaikki ongelmat, kun taas toisilla ei ole koskaan ollut mitään ongelmia. Uskoa siinä sitten tulevaisuuteen, kun perusta horjuu ja stressi kroonistuu.

Tämä on totta. Ja johtuu siitä, että ihmiselukoilla on tapana alkaa jo pennusta asti savustaa fiksumpiaan pois pelistä. Kuin käenpojat tiputtavat toiset pesästä. Mutta se ei johdu suinkaan vahvuudesta tai ylivoimaisuudesta, vaan nimenomaan heikkoudesta, pelosta ja mielen tylsyydestä. Omat kilpailijat ja muut kuvitellut uhat on raivattava tieltä keinoja kaihtamatta vaikka kohteen elämän romuttumiseen tai itsemurhaankin asti johtaen.

Lisäyksenä, että KAIKKI joutuvat tavalla tai toisella tämän pelin osallisiksi, joko omasta tahdostaan tai tahtomattaan. Jokaikinen tällä hetkellä, menneisyydessä ja tulevaisuudessakin tällä pallolla tallannut homo sapiens on käynyt kyseisen pudotuspelin läpi, myönsi tai ymmärsi hän sitä tai ei. On vain pelaajia ja pelattuja, voittajia ja häviäjiä. Mutta kuten nämä voittajat usein erheellisesti kuvittelevat, he eivät ole niitä pudottamiaan todellisia alfoja, vaan helposti tasapäistettävissä olevia mitä tahansa heille syötettyä paskaa iloisesti mussuttavia lampaita, todellakin vähäpätöisiä laumaELÄIMIÄ, joilla ei ole kykyä itsenäiseen ajatteluun tai toimintaan.

Joten sinä lukija, joka olet säilyttänyt oman terveytesi ja mielesi tasapainon, olet kykeneväinen olemaan mukana työelämässä ja ympärilläsi pörrää koko ajan joukko toisia yhtä tavallisia, päällisin puolin onnistuneita kanssaihmisiä kuin parvi pahaisia perskärpäsiä, tiedät kumpaan kategoriaan sijoitut.

Tässä on vastaus siihen kaikkeen, mikä menee tässä maailmassa päin helvettiä. Vain idiootit selviävät ja muokkaavat maailmasta kaltaisensa.