Kumpi on parempi: valehdella että on työtön, vai kertoa että on työkyvyttömyyseläkkeellä?

Sanokaa joku nyt jotakin :( 

Olen samassa jamassa ja valehtelen aina ja kaikkialla olevani työtön. Toimii paremmin, vaikka ei tietenkään optimaalista ole. Tsemppiä! :)

Itse taas olen ajatellut, että pitäisi valehdella olevansa eläkkeellä, että ei pidettäisi loisena, kun on työtön.

Ehkä viisainta on vain olla häpeämättä.

3. Vaihtoehto: Mene töihin ja lakkaa leikkimästä masentunutta vätystä.

Vetoan esikoisen ekaluokkalaisuuteen ja toisen lapsen eskariin. Sitten tuleekin taas nuorimman eskarivuosi. Oon sanonut että perheemme on valinnut näin koska se on taloudellisesti mahdollista. Tosin joillekin tuttaville oon kertonut ja he ovat hyvin ymmärtäneet ainakin toistaiseksi. Nyt oon pikkuhiljaa suunnitellut työkokeilua, kun vointi alkaa antaa myöten. Kokopäiväisesti töihin en usko koskaan palaavani.

Vierailija kirjoitti:

Vai joku kolmas vaihtoehto?

Oma elämä on ihan hirveää. Tuntuu, että ympärillä on vain tavallisia ihmisiä, joilla on työ- tai opiskelupaikat, tai jos onkin nyt kotona pienen lapsen kanssa, niin on jompi kumpi odottamassa. En ole kertonut tilanteestani kuin kahdelle ihmisille, ja heidän kanssaan kävi niin että sukset meni ristiin. Tuntuu, että jos kerron totuuden itsestäni, minut nähdään enää vain masentuneena ja ahdistuneena ihmisenä, ja kaikki sanomani tai tekemäni ajatellaan ensin sen kautta. Edes miehen vanhemmat eivät tiedä, eivätkä omani (eikä niitä edes kiinnosta).

Olen ollut kaapissa tästä asiasta vuosia. Kohta alkaa ihmettely, että mitäs nyt kun nuorinkin jo leikki-ikäinen. Miehen lähisuku tietää taustani, lapsuudestani ja nuoruudestani ja ehkä epäilevät jotakin.

Uusien ihmisten kanssa en enää sano itsestäni mitään. Haluaisin niin kovasti olla kuten muutkin, mutta mitä enemmän aikaa kuluu, sitä kauemmas unelma opiskelusta ja työstä karkaa. Olen kohta keski-iässä. Mieskin alkaa kyllästyä minuun, kun en saa aikaiseksi mitään.

SIIS MITÄ HELVETTIÄ? KUKA HULLU VALEHTELEE OLEVANSA TYÖKYVYTTÖMYYSELÄKKEELLÄ? oot laiska ja saamaton paska.Nyt perse ylös penkistä ja otat minkä htvänsä osa aikaisen homman mitä saat...ja yrität aktivoitua.Kukaan ei halua tutustua ihmiseen , jota ei kiinnosta mikään...eikä oo yhteiskunnassa mukana

kakkapylly kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai joku kolmas vaihtoehto?

Oma elämä on ihan hirveää. Tuntuu, että ympärillä on vain tavallisia ihmisiä, joilla on työ- tai opiskelupaikat, tai jos onkin nyt kotona pienen lapsen kanssa, niin on jompi kumpi odottamassa. En ole kertonut tilanteestani kuin kahdelle ihmisille, ja heidän kanssaan kävi niin että sukset meni ristiin. Tuntuu, että jos kerron totuuden itsestäni, minut nähdään enää vain masentuneena ja ahdistuneena ihmisenä, ja kaikki sanomani tai tekemäni ajatellaan ensin sen kautta. Edes miehen vanhemmat eivät tiedä, eivätkä omani (eikä niitä edes kiinnosta).

Olen ollut kaapissa tästä asiasta vuosia. Kohta alkaa ihmettely, että mitäs nyt kun nuorinkin jo leikki-ikäinen. Miehen lähisuku tietää taustani, lapsuudestani ja nuoruudestani ja ehkä epäilevät jotakin.

Uusien ihmisten kanssa en enää sano itsestäni mitään. Haluaisin niin kovasti olla kuten muutkin, mutta mitä enemmän aikaa kuluu, sitä kauemmas unelma opiskelusta ja työstä karkaa. Olen kohta keski-iässä. Mieskin alkaa kyllästyä minuun, kun en saa aikaiseksi mitään.

SIIS MITÄ HELVETTIÄ? KUKA HULLU VALEHTELEE OLEVANSA TYÖKYVYTTÖMYYSELÄKKEELLÄ? oot laiska ja saamaton paska.Nyt perse ylös penkistä ja otat minkä htvänsä osa aikaisen homman mitä saat...ja yrität aktivoitua.Kukaan ei halua tutustua ihmiseen , jota ei kiinnosta mikään...eikä oo yhteiskunnassa mukana

Nostan! Valheesta jää kiinni ja eläkkeellä olo alle 65  vuotiaana tai kaikki raajat tallella häpeällistä. Työhön tai aktivointiin.

Mulla samanlainen tilanne, mutta en koe sitä ongelmallisena. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä, enkä siitä liiemmin puhu kellekään. Olin vuosia työttömänä, eli varmaan luulevat, että olen sitä edelleen. Ei mitään syytä lähteä asiassa avautumaan. Miehen suku pitää työttömänä: mies on sanonut, ettei kehtaisi sanoa kellekään, että olen eläkkeellä. Ihan sama. Miehen suku on aina arvottanut toiset ihmiset työn kautta. Saavat jatkaa rauhassa, en ole esteenä.

Sulle kaikkea hyvää elämässä eteenpäin: älä ota sitä liian vakavasti.

...