Lue keskustelun säännöt.
Ihan hirveää tajuta vuosien jälkeen miten paljon on rakastanut ja edelleen rakastaa exäänsä
22.01.2018 |
Erosta on jo vuosia vuosia aikaa. Olen lueskellut vanhoja päiväkirjojani ja ystävän kanssa leheteltyjä meilejä ja vasta nyt olen tajunnut, että se ex oli kaikki mitä olen aina halunnut ja että en koskaan ole päässyt erosta yli ja että olen rakastanut häntä kaikki nämä vuodet. Nyt vasta uskallan sen myöntää ja sen kunnolla tajuan.
Olen vuosia luullut, että rakkaus on jo loppunut, mutta ei se olekaan niin ollut. Päiväkirjan sivulauseista sen nyt tajuan.
Ja ihan hirveää tämä on siksi, kun ei ole enää mitään mahdollisuutta saada häntä takaisin. Miten olenkin ollut niin sokea? Miksi en ole voinut myöntää itsellenikään tosiasioita? Tuntuu, että nyt loksahtaa monta palasta paikoilleen. Löytyi syy miksi olen käyttäynyt miten olen.
Aina ihmettelin sitäkin, miksi on niin vaikea katsoa kuvaa exästä uuden puolisonsa kanssa. Mutta en vain osannut myöntää, että edelleen rakastan.
Oletteko te koskaan jälkeenpäin tajunneet jotain asiaa miettien, että miten olen voinut huijata itseäni niin monta vuotta?
Jotenkin on nyt tyrmistynyt(?) olo... Sellainen olo, että kyllähän minä tämän kaiken olen aina tiennyt, mutta en sitten kuitenkaan ole tiennyt.
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Miksi erositte?
En tiedä. Olin vain tyhmä...
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi erositte?
En tiedä. Olin vain tyhmä...
ap.
Jätitkö miehen vai kohtelitko häntä niin huonosti, että hän päätti jättää sinut?
Minä rakastan useampaa eksääni. Ihan sydämestäni. (En usko sellaiseen lööperiin, että vain yhtä ihmistä voi rakastaa. Rakkaus on tunne. Yhtä älytöntä olisi sanoa, että voi olla vihainen vain yhdelle ihmiselle.)
Rakkaus ei tarkoita sitä, että olisi maagisesti vain pakko olla yhdessä. Joskus täytyy myöntää, ettei sovita yhteen. Tai että suhde hajosi huonoihin ihmissuhdetaitoihin. Niinhän yleensä käy, että virheistä oppii ja myöhemmissä ihmissuhteissa voi ottaa opikseen.
Tunteet ovat ihan sallittuja. Minäkin suren aina välillä sellaisia ihmissuhteita, jotka ovat päättyneet vuosikaudet sitten. Mutta on vain hyväksyttävä, ettei pelkkä tunne riitä, että saisi jonkun ihmissuhteen takaisin, saati sen toimimaan. Teet itsellesi palveluksen, kun hyväksyt, ettet tunteistasi huolimatta enää koskaan ole eksäsi kanssa.
Maailmassa on ihmisiä niin paljon. Rakastut vielä johonkuhun muuhun. Korjaa siinä suhteessa ne virheet, joita olet eksäsi ja muiden ihmisten kanssa tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi erositte?
En tiedä. Olin vain tyhmä...
ap.
Jätitkö miehen vai kohtelitko häntä niin huonosti, että hän päätti jättää sinut?
Jätin. Tai oikeastaan en edes suoranaisesti jättänyt. Vastasin miehen kysymykseen jatkostamme, että "en tiedä", koska olen huono puhumaan tunteistani. Sen jälkeen ei enää edes puhuttu toisillemme yli vuoteen. Kaikki jäi auki ja roikkumaan. Yhtäkkiä vaan kaikki oli ohi eikä kumpikaan tiennyt miksi. Näin jälkeenpäin ajatellen ihan hullua miten yhtäkkiä kaikki tapahtui ja miten kumpikaan ei puhunut mitään.
ap.
Vierailija kirjoitti:
Minä rakastan useampaa eksääni. Ihan sydämestäni. (En usko sellaiseen lööperiin, että vain yhtä ihmistä voi rakastaa. Rakkaus on tunne. Yhtä älytöntä olisi sanoa, että voi olla vihainen vain yhdelle ihmiselle.)
Rakkaus ei tarkoita sitä, että olisi maagisesti vain pakko olla yhdessä. Joskus täytyy myöntää, ettei sovita yhteen. Tai että suhde hajosi huonoihin ihmissuhdetaitoihin. Niinhän yleensä käy, että virheistä oppii ja myöhemmissä ihmissuhteissa voi ottaa opikseen.
Tunteet ovat ihan sallittuja. Minäkin suren aina välillä sellaisia ihmissuhteita, jotka ovat päättyneet vuosikaudet sitten. Mutta on vain hyväksyttävä, ettei pelkkä tunne riitä, että saisi jonkun ihmissuhteen takaisin, saati sen toimimaan. Teet itsellesi palveluksen, kun hyväksyt, ettet tunteistasi huolimatta enää koskaan ole eksäsi kanssa.
Maailmassa on ihmisiä niin paljon. Rakastut vielä johonkuhun muuhun. Korjaa siinä suhteessa ne virheet, joita olet eksäsi ja muiden ihmisten kanssa tehnyt.
Luulinkin jo, että rakastuin toiseen, mutta juurikin sen suhteen heräsin, että siksi olen ollut tällainen kuin olen, kun se rakkaus siihen toiseen ei ole aidosti kuollut.
Yritän hyväksyä, etten ole enää koskaan exän kanssa, mutta miten se tuntuukin nyt niin raskaalta... Ymmärrän, että ei olla enkä elättele toiveita sen suhteen, mutta miten sitä onkin niin vaikea hyväksyä.
ap.
Miksi erositte?