En jaksa enää kutsua pikkulapsiperheitä syömään. En jaksa katsoa sitä sotkemista ja säätämistä.

Näin ranskalais-suomalaisen perheen äitinä ja Ranskassa 15 vuotta asuneena en voi kuin ihmetellä!

Voi luoja, on sinulla ongelma. Sehän ratkeaa kuule ihan sillä, että et kutsu lapsiperhekavereita kylään ja kun menet ravintolaan, menet sinne iltakymmenen jälkeen niin taatusti et joudu katselemaan pienten ihmisten syömistä sielläkään. (Paitsi etelä-euroopassa.)

Kaikki aikuiset ymmärtävät sen, että kun lapsi syntyy, se ei osaa heti kävellä. Me ymmärrämme, että kävelemisen opetteluun menee aikaa. Ensin noustaan vähän konttamaan ja sitten seisomaan ja sieltä se sitten aikanaan tulee, noin 12 kuukautta syntymisen jälkeen.

Mutta nämä kaikki muut taidot kuten siististi syöminen, paikallaan istuminen, ravintolassa käyttäytyminen - ne pitää kuule osata heti! Muuten ei ole ihmisten ilmoille menemistä! Paskat vanhemmat, jotka eivät opeta mukuloitaan käyttäytymään.

Kyllä sitä ennen jo puolivuotiaat söivät sisäfilepihviä haarukalla ja veitsellä oikeaoppisesti. Ei niiden suupieliäkään tarvinnut pyyhkiä. Ei edes takapuolta koska ne oppivat istumaan pöntöllä heti synnytyslaitoksella.

Näin on.

Lapset ovat aina vierailutilanteissakin vaatimassa täyden huomion. Jos kutsut pikku lapsiperheen kylään, saat varautua siihen, että niiden vanhempien koko aika menee lähinnä sen lapsensa hoitamiseen erityisesti syödessä. Siinä sivussa saattaa saada muutaman lauseen aina vaihdettua aikuisten kesken.

Vierailija kirjoitti:

On se kyllä yllätys ettei viinin juonti ja intensiivinen keskustelu onnistu samalla tavalla pikkulasten seurassa kuin aikuisten kesken. Eihän sitä jaksa ei.

Just olin kommentoimassa samaa. Ei pikkulapsiperheitä kannata kutsua viini-illallisille, miksi pitäisikään. Lapset pitää rajata pois näistä ja kutsua heitä sitten muissa merkeissä.

Mulla on samanlainen olo kuin Ap:lla. Meillä on uusi koti, hyvillä laadukkailla pinnoilla, vaaleat kalusteet yms. eli melko arkoja materiaaleja mukuloita ajatellen. En ole enää uuteen kotiini kutsunut tuttavia, joilla on pieniä lapsia. Ei kiinnosta korjata jälkiä, pidän kodistani näin siistinä ja ehjänä.

Tässä on syy siihen, miksi en jaksa yleensä mennä lapsettomille ihmisille taaperoikäisen kanssa. Vaikka me syötäis kuinka siististi ja tehtäis kaikki niin hyvin kuin mahdollista, on taaperoikäinen sen verran päätön urpo, että en koe oloani ollenkaan rentoutuneeksi lapsettomien kotona. (ja joo siivoan kyllä jäljet ja en anna naksuja sohville..)Siellä on usein jätetty kaikki mahdollinen särkyvä käsien ulottuville ja pieni utelias tökkäisykin saattaa rikkoa jotain kallista. Lasta ei voi siis jättää edes olkkarin keskelle leikkimään ja jutella sohvalla aikuisten kanssa. Pieni tyttöni kyllä tottelee tosi hyvin, mutta kyllä saisi olla jatkuvasti katsomassa, ettei ota mitään ja jatkuva herkeämätön vahtiminen ei ole yhtään rentoa. Tuon ikäinen nyt vaan on utelias ja päätön, mutta moni lapseton ei jotenkaan tajua, että taaperon uteliaisuus ei ole huonoa kasvatusta, vaan normaalia kehitystä. Taaperokoteihin en jaksa mennä kyläilemään jos olen vähääkään väsynyt, koska kaksi taaperoakaan ei ole kovin rentoa! :D Aika yksinäistä aikaa monelle siis, mutta menee ohi onneksi.

Ihmisillähän on jo valmiiksi joku ihme käsitys siitä, että "nykyvanhemmat" ovat paskoja aina ja ihan kaikessa. Oikein kytätään sitä, milloin se pikkulapsi tekee jonkun virheen, josta voi syytellä vanhempia. En tajua tätä.. joko mun lähipiiri ja heidän lähipiirit ovat eirtyisen ihmeellisen hyviä vanhempia täynnä, tai sitten ollaan vaan se kansa, jolla on vielä inhimilliset odotukset toisten kasvatuksista ja virheistä. Nykytrendihän on juuri se, että kaikki varjopuoli nähdään heti huonona vanhemmuutena eikä varaa virheisiin ole YHTÄÄN. Todella armotonta ja vanhemmuutta halveksuvaa asennetta on valtavasti. Tää on niitä harvoja asioita, miksi harkitsen välillä vakavasti muuttamista pois Suomesta. Muuten pidän Suomea pääosin upeana maana. 

Suomi on kyllä maailman lapsivihamielisin paikka.

Vierailija kirjoitti:

Suomi on kyllä maailman lapsivihamielisin paikka.

Näin on. Asuessa ulkomailla mun stressitaso äitinä laski varmaan 80% :D 

Muuten kaipasin kotiin, mutta tuo oli niin voimakas ero, etten tiedä kummassa maassa olen onnellisempi...

Ja muutaman vuoden päästä siinä kaksi/kolme lasta tappelee, että kumpi saa istua missä. Ja jos silmä välttää on kolmevuotias saanut kaadettua maitolasin pitkin pöytää, lattiaa ja seiniä jopa kolmesti yhden ruuan aikana. Voi olla, että puhetaitoiset lapset arvostelevat sinun kokkailujasi jäätävän kriittisesti; Aina ruoka on "liian"- jotain. Sitten hälistään ja pölistään ja voi olla, että kerran tai pari tiputaan penkeiltä. Ja sinun ruokasi on paljon paremman näköistä kuin lasten lautasilla oleva (vaikka samaa olisikin), niin sitä otetaan sitten sinun lautaselta.

Eli ihan helpolla vielä vauvan kanssa pääset, joka siihen syöttötuoliin lykätään.

Ai mistäkö tiedän.....?

Nimimerkki; 3v ja 7v äiti:)

Sympatiat sinulle. Ei tämä kuule suuri nautinto ole tätä ruokahommaa pyörittää. Onneksi töissä käyvä olen, joten viikolla joku muu ruokkii lapseni päivällä - JES! Viimeksi jouluna olin kaksi viikkoa lomalla ja alkoi kyllä tuntumaan elämä jatkuvalta ruuanlaitolta (itse voisin elää vaikka millä mikroeineellä, mutta lapsille sitä koittaa keksiä monipuolista ja laatuisampaa ruokaa) ja jälkien siivoamista. Eihän ne tahallaan sotke, mutta sotkua tulee tosiaan silti. Ja minulle ei ole äitiyden myötä kehittynyt sitä kuuluisaa sädekehää ja sotkunsietokykyä yhtään; Siistinä ihmisenä nämä asiat ärsyttää suuresti.

Olemme myös lapseton pariskunta, jolla kävi pikkulapsiperhe kahvilla...osasin odottaa sitä, että lapsen ehdoilla mennään vaikken lapsista mitään tiedäkään. Mutta niin vaan meni ilta siivotessa keittiö-olohuone-eteinen-linjalla kaikki, mihin pieni ihminen ylsi. Olimme miehen kanssa viikosta väsyneitä, joten riitahan siitä vielä tuli.

Seuraavan kerran sitten, kun rippikoulut on käyty, kiitos.

Miksi kukaan kutsuisi kotiinsa pikkulapsiperheitä?

Mielestäni ihan kohteliasta huolehtia ettei lapsi sotke kylässä tai riko tavaroita, se on sen vanhemman velvollisuus jos toisten kylään lastensa kanssa tulee. Kaverin lapsi alkoi hakata meidän lasista sohvapöytää lelullaan, vanhemmat vaan naureskelivat vieressä, käskin sitten itse lasta lopettamaan, tajusi nekin sitten. En antais kyllä oman lapsen syödä muiden luona sohvalla yms sotkea paikkoja, mutta meitä on moneen lähtöön, kaikki ei vaan välitä eikä kunnioita toisten omaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ihan kohteliasta huolehtia ettei lapsi sotke kylässä tai riko tavaroita, se on sen vanhemman velvollisuus jos toisten kylään lastensa kanssa tulee. Kaverin lapsi alkoi hakata meidän lasista sohvapöytää lelullaan, vanhemmat vaan naureskelivat vieressä, käskin sitten itse lasta lopettamaan, tajusi nekin sitten. En antais kyllä oman lapsen syödä muiden luona sohvalla yms sotkea paikkoja, mutta meitä on moneen lähtöön, kaikki ei vaan välitä eikä kunnioita toisten omaisuutta.

Tuo paikkojen hajottaminen onkin ihan oma lukunsa. Eräät vanhemmat antoivat lapsen pomppia pakatun muuttolaatikon päällä, jossa tosiaankin oli koriste-esineitä sisällä. Onneksi mikään ei särkynyt. Lisäksi lapselle annetaan "leluiksi" meidän tavaroitamme, joita en todellakaan halua lähmittäviksi ja hajotettaviksi.

Lapsiperhettä ei voi kutsua kylään niin, että varsinaisia toivottuja vieraita joihin vieraanvaraisuus kohdistuu, ovat vain perheen vanhemmat, ja lapset se pakollinen paha. Ne lapset ovat ihmisiä. On esimerkiksi epäkohteliasta tarjota jotain josta tietää että vieraat eivät pidä, eli vaikka voimakkaan mausteista ruokaa lapsille. Älä kutsu kotiisi ihmisiä joita et sinne halua, ihan iästä riippumatta. Jos taas päätät kutsua, niin huolehdi vieraistasi, niistä kaikista.

Minä kutsun miehelläni kotiini pieniä lapsia, varaan heille mieluista syömistä ja tekemistä, ja jätän posliinit ja pöytäliinat pois kattauksesta. Koottava syöttötuolikin löytyy varastosta.

En tosin ole lapseton, joten muistan vielä millaista se on. Kun lapset ovat vieraina niin se sotku on sentään tilapäistä, lapsiperheiden kotona saa kulkea rätti kädessä 24/7, tai kehittää sotkunsietonsa äärimmilleen.

Lapset voivat olla hurmaavia vieraita jos heille antaa mahdollisuuden, ja ottaa heidätkin huomioon.

Enkä tarkoita että kaikkien pitäisi, mutta jos ettet niin halua tehdä niin älkää kutsuko lapsia kotiinne!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö lapsia nykyisin enää syötetä? Annetaanko lapsen jonka motoriikka ei vielä toimi sotkea ruokaa mihin sattuu? Eikö vanhemmat enää osaa olla vanhempia?

Ei kuule syötetä, eikä niille anneta edes lusikkaa, vaan ne rääpii sormin ruokaansa.

Olen huomannut myös tämän "muoti-ilmiön". Ei kuulemma muuten opi kuin opettelemalla itse. Eli itse vauvan pitää tajuta ottaa lusikka käyttöön. Sen saa vasta sitten kun sen itse haluaa. Ja annetaan itse oivaltaa miten sitä käytetään. Näin nykyään.

Ennen syötettiin ja väitän, että kaikki oppivat syömään siitä huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö lapsia nykyisin enää syötetä? Annetaanko lapsen jonka motoriikka ei vielä toimi sotkea ruokaa mihin sattuu? Eikö vanhemmat enää osaa olla vanhempia?

Ei kuule syötetä, eikä niille anneta edes lusikkaa, vaan ne rääpii sormin ruokaansa.

Olen huomannut myös tämän "muoti-ilmiön". Ei kuulemma muuten opi kuin opettelemalla itse. Eli itse vauvan pitää tajuta ottaa lusikka käyttöön. Sen saa vasta sitten kun sen itse haluaa. Ja annetaan itse oivaltaa miten sitä käytetään. Näin nykyään.

Ennen syötettiin ja väitän, että kaikki oppivat syömään siitä huolimatta.

Kyseessä on Sapere-menetelmä, kehitetty Ranskassa 70-luvulla, ja siellä ollut kauan käytössä. Mm. varhaiskasvatuksen käytössä Pohjoismaissa. Ihan tieteeseen perustuva metodi, jonka idea ei ole opettaa lapsia syömään, vaan kehittää lasten ruokasuhdetta terveemmäksi. Hyvä ruokasuhde näkyy mm. parempina ruokatottumuksia aikuisena ja kykynä hallita syömistään. Kaikki varmasti ovat havainneet että nykypäivän aikuisilla on syömisen hallinnassa parantamisen varaa, silti ihannoidaan vanhaa tapaa opettaa ruokailua lapsille.

Älkää lytätkö asiaa mistä ette mitään tiedä.

Itse en kutsu enää kylään pikkulasten vanhempia ollenkaan. He tuovat aina koko katraansa kysymättä mukanaan ja koko vierailu meneekin sitten lapsia vahdattaessa, etteivät ne vain pääse rikkomaan ja sotkemaan mitään. Meillä lapsettomassa kodissa on tietysti kaikkea sellaista, mitä lapset ryntäävät heti repimään, esim. viimeksi meinasivat kiskoa kissojen kulkuaukosta luukun irti..

Itse en saa vierailusta mitään iloa, kun jatkuvasti joutuu olemaan huolissaan kodistaan. Lasten äiti taas ei ehdi tehdä muuta kuin vahtia ja kieltää pentujaan. Missä välissä vaihtaa kuulumisia ja seurustella? Ei tällaisissa vierailuissa ole mitään järkeä.

Suomi on siitä syystä "lapsivihamielinen", että lapsen saatuaan naisista tulee ärsyttäviä akkoja. Rumia, epäsiistejä, lastenvaatekutsuilta hankituissa vaatteissa kulkevia lässyttäjiä lyhyessä polkkatukassaan. He näkevät oman lapsensa maailman napana ja ihmettelevät kun ei muut eivät näe.

Muualla maailmassa äidit edelleen jatkavat myös naisena olemista. T. nainen ja äiti.