En saa nukuttua kissan takia, mitä tehdä

Oven sisäpuolelle haka, niin kissa ei saa sitä kahvasta auki. Saa rautakaupasta ja maksaa alle 5 euroa. Se naukuminen loppuu aikanaan, kun ei kertakaikkiaan aukea.

Kun aloin odottaa esikoista, kaikki vanhat ihmmiset pelottelivat, että kissa raapii lapsen naaman. Olen sen verran itsepäinen, etten kaikkea skeidaa kuuntele, mutta vara ei venettä kaada. Laitoin makkarin oveen haan sekä sisä- että ulkopuolelle, kissa osasi avata oven kahvaan hyppäämällä. Voin vakuuttaa, että se leikki kyllä päiväsaikaan paljon, saksanpaimenkoiran kanssa, mutta oli tottunut nukkumaan vieressäni. Alussa meteli oli hirmuinen ja siksi suljimme sen yöksi kylppäriin (sis. saunan) ruokakupin, juoman ja pehmusteilla varustetun matkakopan (auki) kanssa. Siihenkin oveen piti laittaa haka...

Se ei ollut tyhmempi ratkaisu, ei mennyt montaa viikkoa, kun se mielsi että koppa on hyvä nukkuma- ja turvapaikka ja sen paikka on kylppärissä, ja kylppärin oven pystyi jättämään auki ilman makkarin oven takana maukumista. Meni joko koppaan tai saunan lauteille aina, kun halusi olla rauhassa. Myöhemminkin, kun lapsia oli monta ja meluisia..kissa kuoli 17-vuotiaana munuaisten vajaatoimintaan. Eikä raapinut kenenkään naamaa.

Kyseinen kissa-koira parivaljakko oli kyllä melkoinen, kun kumpikin osasi avata ovet ja koira osasi myös ikkunat kahvoista. Kotoa poistuessa piti sulkea torppa turvalukolla tai herrasväki lähti päiväretkille.

Minulla on kolme kissaa ja yksi näistä herättää minut lähes joka yö. Kyseessä on vanha (varmaan lähemmäs 20-vuotias, tarkkaa ikää en tiedä) miespuolinen kissa. Kun menen sänkyyn makaamaan, se tulee rinnan päälle makaamaan ja hurisee todella äänekkäästi ja odottaa rapsutuksia, sitten vastapalvelukseksi se nuolee naamaani. Se siirtyy yleensä viereeni tai sängyn alle nukkumaan, mutta sitten se tulee herättämään yleensä 2-3 aikoihin yöllä. Se tulee naamani eteen tai viereen ja sohii tassullaan naamaani, samalla taustalta kuuluu äänekäs kehräyshurina. Se haluaa rapsutuksia ja ei usko kun selitän sille, että ihmisen pitää nukkua että jaksaa herätä töihin, että saa ostettua ruokaa teille. Pitää sitä vähäsen rapsuttaa kuitenkin, että ei närkästy.

Onnittelut, olet onnistunut tehokkaasti opettamaan kissallesi, että se saa jakamattoman huomiosi ja saa sinut puuhastelemaan yöllä kanssaan, kunhan sen vain raapii ovea ja hyppii sitä vasten. Nyt sitten ei muuta kuin kymmenkertainen työ siihen, miten opetat sen pois tuosta tavasta. Vaatii siis sen, että todennäköisesti useamman viikon tai jopa kuukauden joudut kestämään tuota raapimista ja hyppimistä, mutta et saa enää yhtä ainoaa kertaa reagoida siihen mitenkään! Pikkuhiljaa kissa oppii, ettei keino tepsikään ja lopettaa kyseisen käytöksen. Mutta mitä useammin annat periksi, sitä tehokkaammin vain vahvistat tuota käytöstä ja ongelma jatkuu.

Toki itse kahden kissan omistajana suosittelen samaa kuin muutama muukin jo: päästä kissa suosiolla makkariin nukkumaan. Meidän herrat nukkuvat todella kiltisti melkein koko yön sängyssä ja osaavat liikkua niin hiljaa ja varovasti, etteivät ketään herätä kuin vasta aamulla hetki ennen herätyskelloa.

Ajattelin kääntää kahvan väärinpäin nii ei pääse sisään ja voin olla huomioimatta raapimisen. Eiköhän se pikku-hiljaa lopeta kun huomaa että ei ovi aukea. Ei se raapiminen sinänsä niin haittaa vaikka aika meteli siitä tuleekin, vaan kun se tosiaan pääsee sisään.

Ap

Illalla sitten hetkeksi ulos tarpeille että rauhoittuu.Myös vanhetessaan kovien pakkasten aikana on jo kiltisti paikoillaan aamuun asti.

Tuollaisia kissat monesti on, etenkin nuoremmat. Kissa on yöeläin. Toki riippuu yksilöstä.

Kovin paljoa tuskin on tehtävissä jos jo on leikattu, kuuluu kissanomistajuuteen mutta toisaalta helpottaa ajan mittaan. Kissaa voi yrittää opettaa välttämällä palkitsemasta öistä metelöintiä huomiolla, ja opettamalla ettet sitä hyväksy ja nuhteet tulee (tosin johdonmukaisuuden hengessä voi olla tarpeen valita vain toinen näistä strategioista sen mukaan miksi kissa metelöi). Joskus oppivat, joskus eivät. Kissa ei ole koira.

Minun kissani oli vähän kypsempänä aikuisena oikein kiltti ja älysi aina äkkiä mitä oli meneillään, mutta silti sain sopeutua nousemaan 1-3 kertaa yössä aukomaan hälle ovea. Oli päästävä kulkemaan hiekkalaatikolle ja juomaan ja toisaalta nukkumaan jalkopäässäni vaikka unissani potkinkin. Minä taas en pysty nukkumaan jos on ovi auki, enkä jos kissa rapistelee oven takana. Muiden neuvosta koitin opettaa ettei yöaikaan ovi aukea millään rapistelun määrällä, mutta lopulta annoin itse ensin periksi ja sopeuduin. Toisaalta makuuhuoneessa kissan kuria oli helppo valvoa nuhtelemalla riehunnasta.

Taidan olla vähän kaheli ja ymmärrän että näin ei ole ihan tavallista puhua kissasta, mutta nyt kymmenen vuotta kissan kuoleman jälkeen ei yhtään kaduta kaksi vuosikymmentä katkenneita unia. Kun jotain rakastaa, se on tärkeää näyttää, ja kissalle selvästi oli tärkeää nukkua lähelläni. Menetyksen jälkeen ei muuta ole lohtuna kuin tieto siitä että toinen tiesi eläessään olevansa rakastettu. Vieläkin on kova ikävä. Ihan mahdollista että omaa lastanikaan en tule rakastamaan yhtä paljon kuin tuota kissaa.

Paljon leikkimistä illalla kissan kanssa ja vaihtele leluja tai leikittämisen tapaa välillä. Ainakin omat kissani tylsistyvät melko pian ja kaipaavat uusia virikkeitä.

Reilusti (laadukasta) ruokaa illalla ennen nukkumaanmenoa. Jos kissasi syö nappuloita, hommaa aktivointipallo jota voi pyöritellä itsekseen.

Olen huomannut omien kissojen olevan öisin levottomia jos ovat nälkäisiä, toinen tulee leipomaan naamaa ja toinen maukuu ja aukoo kaappien ovet ja pyörii levottomana ympäri kämppää. Nykyään, reilu parivuotiaina, nukkuvat jo kiltisti yöt kun ovat saaneet illalla ruokaa ja viihdykkeitä. Jos nuo asiat ovat kunnossa, niin sitten vaan ignoraat kissan.

Ja ehdottomasti suosittelen toisen kissan hankkimista. Mikään määrä ihmisen huomiota ja leikittämistä ei korvaa lajitoverin seuraa, jota kissatkin kaipaavat. Melkein samalla vaivalla menee kaksi siinä missä yksikin.

Älä otakaan tousta kissaa. Minä otin kaksi pentukissaa ajatellen että ne huolehtivat toistensa leikkiseurasta. Väärin! Ne ovat nyt puolivuotiaita ja odottaa nakottavat että minä leikitän niitä. Ne eivät toimineet ollenkaan kuten oletin ja luulin. Lisäksi vanhempi kissani, jolta kuoli kaveri pari vuotta sitten ja jonka iloksi pikkukissat otin, ei tykkää niistä yhtään. Ei se ole aggressiivinen, mutta ei se niiden kanssa ole yhtään. Sain vain hirvittävästi lisävaivaa siitä että koitin ilahduttaa kissaani ja ajatella ettei niiden tarvitse olla yksin.

Kadun että otn ne. Olen stressaantunut niiden touhuista.