Miten tiede selittää ihmisen tietoisuuden?

-

Minusta paras selitys tietoisuudelle on aivoista erillisen mielen olemassaolo. Hiukkasten synnyttämä tietoisuus on ongelmallinen näkemys.

Ei mitenkään. Asiasta ei yksinkertaisesti tiedetä tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään. Asiasta ei yksinkertaisesti tiedetä tarpeeksi.

Juuri se, ettei asiaa ymmärretä lainkaan on hyvä syy kyseenalaistaa nykyinen maailmankuva, joka nyky-ihmisellä on. On mahdollista tai ehkä jopa todennäköistä, että näemme maailman aivan väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään. Asiasta ei yksinkertaisesti tiedetä tarpeeksi.

Juuri se, ettei asiaa ymmärretä lainkaan on hyvä syy kyseenalaistaa nykyinen maailmankuva, joka nyky-ihmisellä on. On mahdollista tai ehkä jopa todennäköistä, että näemme maailman aivan väärin.

Ei kyseenalaistamisessa vain sen itsensä takia ole kauheasti sen enempää järkeä. Jos vaikkapa jonkinlaiseen tuonpuoleiseen uskominen on sinulle helpompaa niin se on hienoa, mutta ei se tarkoita että meillä yleisesti ottaen olisi syytä tai tarvetta uskoa sellaiseen. Vielä vähemmän meillä siitä on tietoa tai edes teoriassa mahdollista saada sellaista.

Onhan tuolla monta muutakin käsittämätöntä asiaa, esim. kvanttimekaniikassa hiukkaset, jotka muuttavat käytöstään kun niitä katsoo tai sitten ovat täysin viiveettömässä yhteydessä keskenään vaikka välimatkaa olisi miljoona valovuotta.

Vierailija kirjoitti:

Miten on mahdollista, että kuolleet mikroskooppisen pienet hiukkaset heräävät henkiin, muodostaen tietoisuuden?

Tätä ei tosiaan tällä hetkellä tiedetä.

Vierailija kirjoitti:

Miksei ajatus ei-materialistisesta maailmasta ole joidenkin mielestä uskottava tuon tieteellisen materialismin rinnalla?

Moni tieteilijäkin uskoo edelleen jonkinlaiseen sieluun. Mutta tieteelliseen ajatteluun kuuluu se, että niin kauan kuin ei tiedetä jostain tarpeeksi, ei sovi lähteä julistamaan mitään. Esimerkiksi uskonnoissahan on aina toimittu eri tavalla: Jos jotain ei pystytä selittämään, sen on oltava automaattisesti Jumalan tekosia, mikä todistaakin Jumalan olemassaolon. Joskus näin ajateltiin salamoista, epidemioista jne.

Vierailija kirjoitti:

Miksi meidän pienten ja vajavaisten olentojen pitäisi luottaa 100%:sti siihen, että kykenemme aistiemme avulla havaitsemaan kaikki voimat/ulottuvuudet jotka maailma sisältää?

Tutkijoilla on käytässään paljon laitteita, jotka ylittävät ihmisen omat aistit. Esimerkiksi kompassin nuoli kääntyilee magneettikentän mukaan ja siten muuttaa näkymättömän ihmiselle näkyväksi. Jatkuvasti on käynnissä suuria projekteja, joissa nimenomaan pyritään havaitsemaan ja löytämään näitä uusia (useimmiten) hiukkasia, jotka ovat aiemmin olleet meille täysin havaitsemattomissa. Tieteen mukaan hiukkanen/voima/mikäikinä on olemassa jos se pystytään havaitsemaan.

 

Miksikö?

Ajattele vaihtoehtoista maailmaa. Sellaista, jossa asian todetaan olevan olemassa, vaikka mikään ei viittaa siihen. Tällaisessa maailmassa kuka vain voisi siis yhtä hyvillä (=huonoilla) perusteilla väittää mitä tahansa. Tällä logiikalla toki uskonnoista suuri osa toimiikin. Ja siinä vain tuhlataan globaalisti kaikkien aikaa. Voidaan mm. käyttää satoja vuosia väittelyyn asiasta, jota ei ole mahdollista saada päätökseen, koska argumentointi ei perustu mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Minusta paras selitys tietoisuudelle on aivoista erillisen mielen olemassaolo. Hiukkasten synnyttämä tietoisuus on ongelmallinen näkemys.

Hieman ongelmallinen on myös ajatus mielestä, jonka olemassaolon ainoa todiste on saman mielen ajatus, ettei se voi olla hiukkasten synnyttämä.

Minun mieleni ainakin on vaaleanpunaisen elefantin kakkaa. Tuli vaan mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi meidän pienten ja vajavaisten olentojen pitäisi luottaa 100%:sti siihen, että kykenemme aistiemme avulla havaitsemaan kaikki voimat/ulottuvuudet jotka maailma sisältää?

Ei minusta pidäkään olettaa, että kaikki on vain siinä mitä voimme havaita, mutta jos siitä lopusta ei voida ottaa mitenkään aisteillamme selvää, siitä ei pidä tehdä mitään oletuksiakaan. Ainahan kaikenlaisilla ajatuksilla leikitellä voi, mutta on eri asia oikeasti uskoa niihin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi meidän pienten ja vajavaisten olentojen pitäisi luottaa 100%:sti siihen, että kykenemme aistiemme avulla havaitsemaan kaikki voimat/ulottuvuudet jotka maailma sisältää?

Tähän heittäisin vielä vasta-argumentin:

Miksi meidän pienten ja vajavaisten olentojen pitäisi luottaa 100%sti siihen, että meidän tietoisuutemme olisi jotenkin erityistä?

Jos taskukello tutkisi omalla surkealla älyllään omaa ihmeellisyyttään, niin hän saattaisi alkaa sepittää mahtavuuttaan esimerkiksi sielulla.

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä elämme erikoista aikaa monien ajatellessa että maailma koostuu vain kuolleesta aineesta, atomeista, molekyyleistä ym. Miten on mahdollista, että kuolleet mikroskooppisen pienet hiukkaset heräävät henkiin, muodostaen tietoisuuden?

Tietääkseni tieteellä ei ole uskottavaa selitystä tuolle ilmiölle. Miksei ajatus ei-materialistisesta maailmasta ole joidenkin mielestä uskottava tuon tieteellisen materialismin rinnalla? Miksi meidän pienten ja vajavaisten olentojen pitäisi luottaa 100%:sti siihen, että kykenemme aistiemme avulla havaitsemaan kaikki voimat/ulottuvuudet jotka maailma sisältää?

1) "Kuollut aine" ei tarkoita yhtään mitään. Tiedekin tunnistaa elämän, energian, tilan, ajan ja erilaiset kenttien olemassaolon.

2) Tietoisuus ja sen selittäminmen ei vaan ole mikään syvästi mystillinen kysymys kellekään joka ei sitä halua käyttää taikauskon "perustelemiseen". Selvästi tietoisuus on mahdollista. Tiede sitten selittää tarkemmin aikanaan. Miksi se olisi yhtään erilainen kuin mikään muukaan aiemmin aivan selittämättömänä pidetty ilmiö kuten taivaankappaleiden liikkeet tai elämä? Nyt jo on kasapäin ihan hyviä ideoita ja tutkimussuuntauksia, lähinnä tekniset yksityiskohdat ja sen osoittaminen että meidän tietoisuutemme juuri jonkun niiden ideoiden mukaan toimii on vielä auki.

3) Kukaan tiedemies ei satoihin vuosiin ole väittänyt, että meidän aisteillamme havaitsisi likimainkaan kaikkia todellisuuden olennaisia osia. Sitä varten on kaikenmaailman mikroskoopit, infrapunakamerat, ultraäänikoneet, hiukkaskiihdyttimet, säteilymittarit. Emme näe edes neliulotteista aika-avaruutta, vaikka kaikki neljä ulottuvuutta koetaankin. Avaruuden mittakaavassa erityisesti tulee mukaan todella paljon fysiikkaa jolla ei meidän havainnointikykymme kanssa ole mitään tekemistä. Ehkä niitä ylimääräisiä ulottuvuuksiakin, tai rinnakkaistodellisuuksia. Tästä nyt mikään osa ei kuitenkaan ole materialistisen maailmankuvan kanssa millään tapaa ristiriidassa, eikä älyllisesti rehellinen ihminen joka tietää mistä puhuu voi niitä käyttää taikauskon perusteluksi.

Mies32 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten on mahdollista, että kuolleet mikroskooppisen pienet hiukkaset heräävät henkiin, muodostaen tietoisuuden?

Tätä ei tosiaan tällä hetkellä tiedetä.

Vierailija kirjoitti:

Miksei ajatus ei-materialistisesta maailmasta ole joidenkin mielestä uskottava tuon tieteellisen materialismin rinnalla?

Moni tieteilijäkin uskoo edelleen jonkinlaiseen sieluun. Mutta tieteelliseen ajatteluun kuuluu se, että niin kauan kuin ei tiedetä jostain tarpeeksi, ei sovi lähteä julistamaan mitään. Esimerkiksi uskonnoissahan on aina toimittu eri tavalla: Jos jotain ei pystytä selittämään, sen on oltava automaattisesti Jumalan tekosia, mikä todistaakin Jumalan olemassaolon. Joskus näin ajateltiin salamoista, epidemioista jne.

Vierailija kirjoitti:

Miksi meidän pienten ja vajavaisten olentojen pitäisi luottaa 100%:sti siihen, että kykenemme aistiemme avulla havaitsemaan kaikki voimat/ulottuvuudet jotka maailma sisältää?

Tutkijoilla on käytässään paljon laitteita, jotka ylittävät ihmisen omat aistit. Esimerkiksi kompassin nuoli kääntyilee magneettikentän mukaan ja siten muuttaa näkymättömän ihmiselle näkyväksi. Jatkuvasti on käynnissä suuria projekteja, joissa nimenomaan pyritään havaitsemaan ja löytämään näitä uusia (useimmiten) hiukkasia, jotka ovat aiemmin olleet meille täysin havaitsemattomissa. Tieteen mukaan hiukkanen/voima/mikäikinä on olemassa jos se pystytään havaitsemaan.

 

Miksikö?

Ajattele vaihtoehtoista maailmaa. Sellaista, jossa asian todetaan olevan olemassa, vaikka mikään ei viittaa siihen. Tällaisessa maailmassa kuka vain voisi siis yhtä hyvillä (=huonoilla) perusteilla väittää mitä tahansa. Tällä logiikalla toki uskonnoista suuri osa toimiikin. Ja siinä vain tuhlataan globaalisti kaikkien aikaa. Voidaan mm. käyttää satoja vuosia väittelyyn asiasta, jota ei ole mahdollista saada päätökseen, koska argumentointi ei perustu mihinkään.

Tieteilijöiden ei ole järkevää julistaa mitään, mutta meille ihmisille on mahdotonta olla ottamatta jokin näkökulma. Esim Dawkinsin materialistinen näkemys maailmasta on yhtä neutraali kuin kadulla Vartiotorni-lehteä jakelevan Jehovan todistajan vastaava. Emme voi olla ottamatta kantaa. Ja teemme päätöksen täysin luutteellisin tiedoin.

Ja mistä me tiedämme mikä viittaa mihinkin? Pelkkä olemassaolomme saattaa viitata johonkin täysin odottamattomaan. Tietysti jotain oerusteita pitää olla väitteilleen jos haluaa todistella asiaansa. Onhan ihmisillä paljon henkilökohtaisia kokemuksia yli-luonnollisista ilmiöistä. Ehkä osa niistä ei olekaan pelkkää mielikuvitusta?

Ei meille ole muuta vaihtoehtoa kuin uskoa johonkin. Aktiivinen ateismikin on uskon asia.

Vierailija kirjoitti:

... mutta meille ihmisille on mahdotonta olla ottamatta jokin näkökulma.

Mitä tarkoitat?

Mikä on esimerkiksi sinun kantasi urugualaisen Wabimabi-heimon korjuuperinteeseen? Sinulla ei ole kantaa. Syy: Et tiedä asiasta tarpeeksi.

Aivan samoin minullakaan (kuten ei monilla tutkijoillakaan) ole kantaa tietoisuuteen. Syy: He eivät tiedä siitä tarpeeksi

Käytät esimerkkinä ateistia. Isken takaisin ja käyttäisin agnostikkoa.

minkä tahansa olemassa ololle tarvitaan olio joka on kykeneväinen sen ymmärtämään, muuten millään eiole tarkoitusta olla olemassa

BUUUUUUUM!

Miksi tietoisuuden pitäisi olla sen kummempaa, kuin sähköistä toimintaa aivoissa? Siellä on autonomisia toimintoja, geneettisiä piirteitä, tiedostamattomia aliprosesseja, opittuja asioita ja muistoja ja niistä syntyy meidän persoonamme.

Tekoäly on mielenkiintoinen käsite tässä yhteydessä. Jos sellaisen kehittämistä jatketaan rajoittamattomasti, jossain vaiheessa emme enää erota tekoälyä ihmisen mielestä. Onko silloin viimeistään todistettu, että mieli ei tarvitse mitään hengellistä ulottuvuutta?

Tietenkään emme aistein näe kaikkea, sehän on selvä. Näemme vain sen, mitä evoluutio on katsonut tarpeelliseksi selviytymisen kannalta. Teknologian avulla saamme sitten paikattua oman biologiamme rajallisuutta.

Mitä tarkoitetaan tietoisuudella edes? Onko se sama kuin tajunta? Siis ihminen on tietoinen omasta olemassa olostoon ilman että siihen liittyy erillisiä ajatuksia? Paitsi unessa ei tietenkään ole samalla tavoin tietoinen. Erilaiset mystikot löytävät tietoisuudelle aivan käsittämättömiä merkityksiä, monien mielestä puutkin ova tietoisia jne ja ihmisetkin vain vastaanottavat jotain tietoisuuden "tv-lähetystä"....  Näitä juttujahan on netti ihan pullollaan ja monien ihan "arvostettujen" opettajien kertomina näitä juttuja on. Mitään todistuspohjaa e kylläkään ole, vähän tulee kuva että ihmisiä suorastaan huijataan (new age ym.). Jotkut "opettajat" viittaavat "tietoisuudella" myös moraaliin ja empatiaan egon vastakohtana, tämä hämmentää vielä enemmän asiaa.