Lue keskustelun säännöt.
Kun äitini kuoli
Kommentit (11)
Niin määkin luulin. Hoidin hautajaiset, perunkirjotukset ja kaikki jälkeen jääneet sotkut ilman kyyneliä. Sitten aloinkin saamaan kamalia paniikkihäiriöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos se oli odotettavissa esim. Pitkä sairaus niin ei.
Suru voi tulla myöhemmin.
Oli pitkään sairas mutta mulla oli huono lapsuus enkä tiedä johtuiko kaikki hänen ilkeilyä luonteestaan vai mielenterveysongelmista.
Minäkin luulin olevani sinut asian kanssa, en surrut. Kuukauden päästä alkoi kauheat vatsakrampit, olin saanut haavaisen vatsatulehduksen ja ukosteessakin oli verta. Tosin diagnoosiin meni jokunen kuukausi, aluksi epäiltiin syöpää.
Mun äitini kuolemasta on jo pari vuotta. Tuli vain nyt mieleeni asia kun on ollut muita kuolemia joita olen kyllä suuret. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos se oli odotettavissa esim. Pitkä sairaus niin ei.
Suru voi tulla myöhemmin.Oli pitkään sairas mutta mulla oli huono lapsuus enkä tiedä johtuiko kaikki hänen ilkeilyä luonteestaan vai mielenterveysongelmista.
Mun äiti oli sekakäyttäjä ja ihan rehellisesti sanottuna, mä toivoin joskus sen kuolemaa, että voisin hengittää joskus pelkäämättä mitä seuraavaksi tapahtuu. No, nyt en hengitä yhtään helpommin. T:2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälainen suhde teillä oli hänen eläessään? Millainen lapsuus sinulla oli? Oliko äiti läsnä elämässäsi? Olitteko läheisiä? Oliko riitoja? Kaltoinkohtelua? Onko sinulla muuten läheisiä ihmissuhteita? Tunnetko empatiaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pappani kuoli ja aloin myös ihmettelemään, kun se ei tuntunut liikuttavan minua millään lailla. Sitten eräs ilta se itku viimein tuli, kun nukkumaanmentyä aloin muistelemaan yhteisiä hetkiä.
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen suhde teillä oli hänen eläessään? Millainen lapsuus sinulla oli? Oliko äiti läsnä elämässäsi? Olitteko läheisiä? Oliko riitoja? Kaltoinkohtelua? Onko sinulla muuten läheisiä ihmissuhteita? Tunnetko empatiaa?
Hyvin mutkikas suhde oli hänen eläissään. Hän oli masentunut ja söi koko ajan masennuslääkkeitä ja sai terapiaa silti hänellä oli useita psykoosejakin. Hän unohti minut kerran päiväkotiin, pilkkasi jalkavammaani, heitti 16v pois kotoa. Monenlaista siinä vuosien mittaan oli. Minulla on oma perhe ja tunnen kyllä empatiaa ja surua jos joku rakas henkilö kuolee. Olen myös huolissani läheisistä. Sellainen turvattomuuden tunne minulla on kokoajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen suhde teillä oli hänen eläessään? Millainen lapsuus sinulla oli? Oliko äiti läsnä elämässäsi? Olitteko läheisiä? Oliko riitoja? Kaltoinkohtelua? Onko sinulla muuten läheisiä ihmissuhteita? Tunnetko empatiaa?
Hyvin mutkikas suhde oli hänen eläissään. Hän oli masentunut ja söi koko ajan masennuslääkkeitä ja sai terapiaa silti hänellä oli useita psykoosejakin. Hän unohti minut kerran päiväkotiin, pilkkasi jalkavammaani, heitti 16v pois kotoa. Monenlaista siinä vuosien mittaan oli. Minulla on oma perhe ja tunnen kyllä empatiaa ja surua jos joku rakas henkilö kuolee. Olen myös huolissani läheisistä. Sellainen turvattomuuden tunne minulla on kokoajan.
Kyllä se tuska ja suru joskus päälle iskee ihan väkisin. Ikävä siitä, että sulla ei ollut äidinmallia. T:2
No jos se oli odotettavissa esim. Pitkä sairaus niin ei.
Suru voi tulla myöhemmin.