Milloin te pihistelijä-säästäjät tajuatte että kakkua ei voi syödä ja säästää!

Jos sinulla on varaa yhteen kakkuun et voi ostaa kuin yhden kakun. Tietysti voit säästää ja sitten kun makuaisti on mennyt ostaa 200 kakkua, mutta sehän on järjetöntä kaikilla mittareilla.

Sehän tietysti helpottaisi asiaa, jos tietäisi tasan tarkkaan milloin se lusikka lentää nurkkaan. Jotkut säästää koko elämänsä, koska siitä tuli heille pakkomielle ja kuolevat sitten rahat patjan sisällä. Toiset taas pistää haisemaan kaikki sen siliän tien, että tilillä ei koskaan ole kuin max. muutama satanen. Olen myös aika kiihkeä säästäjä ja kuvittelen höllääväni sitten viimeistään joskus 50-60v iässä, mutta saatanhan heittää veivini jo vaikka huomenna. Mutta on tämä siinä mielessä kuitenkin stressivapaata elämää, ettei haittaa vaikka joku kalliimmankinpuoleinen kone tai laite hajoaa. Näillä täysillä eläjillä, jotka pistää rahansa haisemaan heti joku pesukoneen hajoaminenkin on luultavasti pieni katastrofi.

Minä en säästä. Sillä tiedän että vielä on olemassa yhteiskunnan turvaverkko joka auttaa minua jos paha päivä tulee.

Jotkut muut maksavat pahat päivät omista rahoistaan mikä mielestäni ei ole viisautta sillä veroja hekin ovat elämässään maksaneet. Ja äänestäneet maata johtamaan ihmiset jotka ovat turvaverkoston luoneet.

Se vaan on nähty että ei vanhat ihmiset niitä rahoja enää osaa käyttää. Miksi tämä nyt säästävä sukupolvi olis erilainen?

Vierailija kirjoitti:

Sanonta tarkoittaa sitä että meillä kaikilla on päivässä 24 tuntia. Jos pihistelet, et voi nauttia muusta kuin pihistelystä. Jos nautit, et voi säästää. Liian vaikeaa av-ämmille?

Huono sanonta, on liian vaikea ymmärtää elämää noin mustavalkoisena. Tuohan on hyvin mustavalkoijnen sanonta. Kyllä sitä voi sekä nauttia elämästä että säästää, kun kumpaakin tekee kohtuudella. Vanhanaikainen ja typerä, mustavalkoisen ajattelumallin sanonta. Niinkuin iso osa sanalaskuista perustuu typerään mustavalkoiseen joko- tai ajatteluun. Äläkä ämmittele, kun jos tänne yhdenkin viestin laitat, olet av-mamma.

Mistä tulee oletus, että jos nyt alle nelikymppisenä en pistä kaikkea haisemaan, en 85 ikävuoteen mennessä ehdi nauttimaan elämästä yhtään. 

Minäkään en ymmärrä sairaalloista säästämistä. Toki kohtuullinen säästäminen on hyvästä mutta liika on liikaa. Yhden ystäväni eläkkeellä olevat vanhemmat elävät kaurapuurolla, perunoilla ja pullalla samalla kun heillä on satojen tuhansien arvosta talletuksia ja metsää. Joka paikkaan kävellään tai pyöräillään samalla kun auto seisoo pihassa, koska auto kuluu jos sillä ajaa ja bensa maksaa. Mihinkään ei mennä, kökitään kotona ja kerätään päivät pulloja polkupyörällä kulkien lähikuntia myöden. Kaikki roska ja romu, rikkinäiset esineet mitä ulkoa löytyy otetaan talteen ja varastoidaan asuntoon. Heidän asuntonsa on täynnä tuollaista romua millä ei tee mitään.

En ymmärrä, miksi pitää nuukailla ja haalia rahaa jos sitä ei koskaan käytä. Ystäväni saa aikanaan kaiken tuon perinnöksi. Kyllähän perintöä on hyvä jättää, mutta kyllä omaa elämänlaatuakin oitäisi ajatella.

Me ollaan viisikymppinen, lapseton pariskunta. Asunnosta on vielä vähän lainaa, muuta velkaa ei ole ja tienataan kumpikin alle 3000 euroa brutto.

Syödään hyvin eli ruokaan ( ja myös viineihin) menee rahaa, matkustellaan ehkä yksi reissu vuodessa. Ei ole syytä jättää perintöä, joten kulutetaan palkkatulot lukuunottamatta 5000-7000 euron puskuria, jolla katetaan äkilliset menot. Vanhemmilta tulee joskus vielä perintöäkin, joten ei tarvitse miettiä tuleeko eläkkeellä toimeen. En näe pointtia sen suuremmalla säästämisellä tässä tilanteessa.

Minä säästin päästäkseni työelämän oravanpyörästä 30 vuotta aikaisemmin pois.

Jokainen tekee tietysti omat valintansa elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Sijoittaminen ei todellakaan ole noin riskitöntä autuutta kuin mammat tässä väittävät.

Ja te ett tajua lähtökohtaa. Kun elää rikkaan elämän täynnä ihania kokemuksia, ne yksistään tekevät onnelliseksi jatkossakin. Kun on kerran juonut 500 euron sampanjaa, muistaa koko elämänsä miltä se maistui.

Ja huom. samaan aikaan kun teidän ”sijoituksenne” tuottavat korkoa, sampanjan hinta nousee koko ajan ja mammojen makuaisti huononee koko ajan.

Vanhana ei vaan nauti asioista enää niin paljon kuin nuorempana. Esim sampanjasta. Kun sitä ei voi jakaa ihanan rakastetun kera. Kun se on jaettava vain sokean kissan kanssa.

Mulla on sekä varaa juoda sampanjaa että sijoittaa. Itseasiassa omaa sampanjaa koska olen sijoittanut yhtiöön joka sitä  tuottaa.  Sijoittaminen ja säästäminen kun  ei tarkoita sitä että   pihistelee kaikessa. Se tarkoittaa sitä  että valikoi ja  käyttää rahaa harkiten ja harvemmin.

Tätä sinä et tajua. Kakun syöminen ja säästäminen onnistuu kyllä, kunhan pienempi kakku  riittää.

Vierailija kirjoitti:

Sanonta tarkoittaa sitä että meillä kaikilla on päivässä 24 tuntia. Jos pihistelet, et voi nauttia muusta kuin pihistelystä. Jos nautit, et voi säästää. Liian vaikeaa av-ämmille?

Ilmeisesti se on osalle mahdoton yhtälö  mutta se ei kuitenkaan oikeuta sinua ämmittelemään ketään tällä palstalla. Suosittelen että sinä satsaat itseesi ja menet kurssille opettelemaan käytöstapoja.

Vierailija kirjoitti:

Minä en säästä. Sillä tiedän että vielä on olemassa yhteiskunnan turvaverkko joka auttaa minua jos paha päivä tulee.

Siinähän istut ja odotat tuntikausia ensiavussa tai kuukausitolkulla leikkausjonossa kun minä olen maksanut itseni terveeksi jo ajat sitten. Älä sitten kirjoittele tuskissasi av:lle ja ihmettele, miksi et saa apua nopeammin.

Vierailija kirjoitti:

Minä en säästä. Sillä tiedän että vielä on olemassa yhteiskunnan turvaverkko joka auttaa minua jos paha päivä tulee.

Jotkut muut maksavat pahat päivät omista rahoistaan mikä mielestäni ei ole viisautta sillä veroja hekin ovat elämässään maksaneet. Ja äänestäneet maata johtamaan ihmiset jotka ovat turvaverkoston luoneet.

Yhteiskunnan tukiverkko on sitä tasoa että ei kiinnosta maata k*sisissa vaipoissa sängynpohjalla ruotimummona.

Kyllä tuossa sanonnassa puhe on siitä että sinä joko syöt kakun tai et syö sitä. Teet valinnan, molempia et voi tehdä, jos sinulle annetaan lautaselle pala kakkua niin sinä sen joko aloitat syömään tai et sitä tee. Jos syöt, sitä palaa ei anneta enää muille, se on jätettä. Jos et ota palaa, sen saa joku toinen. 

Puhe ei ole siitä että otat kakusta palan ja pakastat loput vaan elämässä tekee päätöksiä, joskus se ettei ota kakkupalaa voi olla vaikeaa mutta se on ehkä oikein tai sinulle hyväksi jotenkin toisin. Mutta itse sen valinnan tekee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en säästä. Sillä tiedän että vielä on olemassa yhteiskunnan turvaverkko joka auttaa minua jos paha päivä tulee.

Siinähän istut ja odotat tuntikausia ensiavussa tai kuukausitolkulla leikkausjonossa kun minä olen maksanut itseni terveeksi jo ajat sitten. Älä sitten kirjoittele tuskissasi av:lle ja ihmettele, miksi et saa apua nopeammin.

Ei yksityiset leikkaa hälyytysajojen potilaita. Jos joku ajaa päällesi tai kopautat kallosi kun ajat pyörällä ilman kypärää päädyt tasan sinne ensiapuun.