Mitä mieltä yläkoululaisten "kihloista"?
Veljen tytär meni juuri "kihloihin" poikaystävänsä kanssa.
Ovat seurustelleet puoli vuotta ja ikää kummallakin 14.
Onko kihlaus menettänyt täysin merkityksensä?
Minulle kihlaus on aina tarkoittanut lupausta avioliitosta.
Kihloihin ei mennä kysymällä "mennääks kihloihin"? vaan "tuletko vaimokseni/miehekseni", tai "mennäänkö naimisiin"?.
Ja yleensä kihlojen jälkeen aletaan suunnitella häitä.
Kommentit (16)
Niin kauan noloa kun kysytään mennäänkö kihloihin.
Miksi se olisi noloa? Jokainen eläköön kuten parhaaksi näkee.
Ymmärrän teinejä. He ovat vielä niin ihastuneita ja aidosti kuvittelevat olevansa loppuun asti yhdessä. Antaa nuorison vielä "kihlautua" ja olla onnellisia, kunnes totuus iskee vasten kasvoja.
Jokaisen oma valinta, mutta onhan tuo kiusallista. Varsinkin kun esittelevät ylpeinä sormuksia jotka on ostettu hm:n alelaarista.
Miksei ollut vaihtoehtoa "Jokseenkin hellyyttävää, kuuluu tuohon ikään"?
Tiedän parin joka meni "kihloihin".
Takana seurustelua juuri tuo puoli vuotta ja ikä hädintuskin 14. Faceen oli tietty pakko laittaa päivitys ja status kihloissa.
Mulle tulee aina väkisin mieleen teinien kihloista joku Kontulassa asuva Lissu 15wee jonka poikaystävä on joku bensalenkkari :D
Vanhempien vastuulla ovat tällaiset teinikihlat. Ilmeisesti vanhemmatkin ovat samanlaisia hurupäitä, joten miten lapsilta voisi odottaa fiksumpaa käytöstä? Itselläni on kolme teiniä ja yhdenkään en voisi edes kuvitella tuollaista tekevän ja eivät ole myöskään tehneet.
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee aina väkisin mieleen teinien kihloista joku Kontulassa asuva Lissu 15wee jonka poikaystävä on joku bensalenkkari :D
Minulle taas tulee mieleen joku pikkuvanha paremman perheen pariskunta joka kihlautuu muijan painostuksesta, kun on niin aikuista olla kihloissa.
Ystäväni meni kihloihin kasiluokalla puolen vuoden seurustelun jälkeen. Hankkivat sormukset kaiverruksilla ja kaikki. Siitä oli iso haloo pienen paikkakunnan yläasteella.
Erosivat kaikessa hiljaisuudessa lukion ykkösellä.
Muistan kun itse olin yläasteella ja kaveri päätti kihlautua. Olimme 15. Oli vaikea olla kun tunsin niin suurta myötähäpeää etten kehdannut edes onnitella mutta tiedostin myös käyttäytyväni huonosti itse jos en onnittele. Kaveri vain hehkutti kuinka oli saanut postissa karkkipussin kihlajaislahjaksi tädiltään.
Noh, kaverin kihlaus purkautui parin kuukauden sisällä ja vuoden päästä oli kihloissa jo toisen kanssa. Ei kyllä sekään kestänyt. Olikohan 18 vai 19 kun meni naimisiin ja ehti olla avioliitossa alle vuoden...
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien vastuulla ovat tällaiset teinikihlat. Ilmeisesti vanhemmatkin ovat samanlaisia hurupäitä, joten miten lapsilta voisi odottaa fiksumpaa käytöstä? Itselläni on kolme teiniä ja yhdenkään en voisi edes kuvitella tuollaista tekevän ja eivät ole myöskään tehneet.
Tällä varmasti vaikutusta. Omina teiniaikoinani 10 vuotta sitten muutamat kihlautuivat, ja ainakin ne tytöt oli muutenkin tosi tasapainottomia - kuten heidän vanhempansakin, jotka olivat monin tavoin ongelmaisia. Järkevän mallin ja kasvatuksen saaneet teinit tuskin tekevät tuollaisia päätöksiä.
Älytöntä vanhemmilta antaa lasten sekoilla noin.
Tiedän yhden parin jotka myös laittoivat ilmoituksen teinikihloista faceen. Tytöllä lukee se edelleen statuksessaan, pojalla ei. Poisti sen kuulemma äitinsä käskystä :D
Vain hullut menevät kihloihin puolen vuoden seurustelun jälkeen. Oli teini tai ei