Onko itsetuhoisuus geneettistä?

Ei, mutta masennustaipumus ja alttius monelle muulle mt-ongelmalle on, ja sitä kautta myös itsetuhoisuusriski voi olla joillain suurempi.

itsetuhoisuuteen johtava käytös on lähinnä lähiympäristöstä opittua käytöstä. Kaiken maailman dokailu, sunnittelemattomuus, tuhlailu jne -> elämä menee vituiksi ja joudutaan toimeentulotuelle ellei olla siellä jo neljöttä sukupolvea putkeen -> itsemurha jos hetkeksi tajuaa tilanteensa

Voi olla. Aika moni asia ihmisessä vaeltaa geenien ja solumuistin mukana. Esim. me oireilemme edelleen isovanhempiemme ja iso-isovanhempiemme sotatraumoja. Näistä löytyy paljon kiehtovaa tutkimusta, Googlellakin löydettävissä ensialkuun. Eli voi hyvin selittää sen, miksi hyvältäkin näyttävässä elämässä voi tulla selittämätöntä surua ja itsetuhoisuutta. Toki kaikkea ei voi ulkopuolinen tietää, moni masentunut osaa piilottaa tilanteensa hyvin. 

Geneettisellä perimällä on vaikutusta persoonallisuuteen ja siinä korostuvat tietyt piirteet voivat vaikuttaa myös esim. masennusalttiuteen. Miksi sitten toiset selviytyvät paremmin kuin toiset, riippuu paitsi persoonallisuudesta myös kasvuympäristöstä. Eli kasvuympäristö muokkaa meitä myös. Esim. kiintymyssuhde lapsen ja vanhemman välillä sekä se minkä verran kasvuympäristössä on ns. riskitekijöitä ja suojaavia tekijöitä vaikuttavat ihmisen myöhempään kykyyn selviytyä elämässä. Mitään yksiselitteistä vastausta ei ole, koska asia on hyvin monisyinen. Tutustu kehitys- ja persoonallisuuspsykologiaan mikäli aihe kiinnostaa sinua enemmän. Ihan lyhyesti tuohon ei voi vastata. :)

En kyllä ihan usko tuota että ihminen tekee onnellisissa olosuhteissa itsemurhan tuosta vaan. Masennus ja monet muut mielenterveysongelmat eivät vain aina näy päällepäin.