Introvertit, kadehditteko jotain piirteitä ekstroverteissä? Entä toisinpäin?

Taas näitä ihme kysymyksiä. Mitä kadehdittavaa olisi kummallakaan?

Mä kadehdin sitä, miten jotkut osaa sanoa tismalleen oikeat sanat oikeassa tilanteessa.

Itse joudun pysymään hiljaa, pelkään vain pahentavani asiaa...

Ihmettelin jo ekaluokalla muita oppilaita katsoessa, että tietääköhän nuo olevansa olemassa. Koska ne oli niin rohkeita. Se tapa jolla ne vaikka puhui toisille, viesti sellaista asennetta, ettei välitä itsestään eikä huomioi itseään. Jos tiedätte mitä tarkoitan?

Kadehdin (siis toivoisin itsellekin) siis sitä kykyä, että voi ikään kuin vain unohtaa itsensä ja keskittyä täysillä ympäristöön.

Ei kai ekstrovertius ole sanavalmiutta ja rohkeutta?!?

Vierailija kirjoitti:

Ei kai ekstrovertius ole sanavalmiutta ja rohkeutta?!?

Se tietty tapa jolla jotkut puhuvat kuin eivät välittäisi itsestään. Eli se ei oikeastaan edes vaadi rohkeutta. Pikemminkin pelottomuutta ja sellaista "who cares?" -asennetta. Voiko introvertti olla sellainen? Mä en ainakaan osaa. Olen itselleni kaiken keskipiste.

Ihailen ekstroverteissa kykyä selviytyä tilanteesta kuin tilanteesta verkostojen / vuorovaikutustaitojen avulla. Moraalini sanoo, että se on perseestä, mutta oikeasti, kyllähän se tekisi elämästä paljon helpompaa ja inhimillisempää. Minäkin voin pakottaa itseni siihen, mutta introverttinä siinä on vain yksi iso ongelma: se on ihan hirveän raskasta ja kuluttavaa minulle. Ekstrovertille se on niin luontevaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä kadehdin sitä, miten jotkut osaa sanoa tismalleen oikeat sanat oikeassa tilanteessa.

Itse joudun pysymään hiljaa, pelkään vain pahentavani asiaa...

Tuo nyt ei varsinaisesti liity introversioon tai extroversioon.

Kyllä ihailen ekstroverteissa sitä, että sosiaalisuus on heille niin helppoa ja pystyvät ja jaksavat ylläpitää laajaa tuttavapiiriä. En tiedä kadehdinko suoranaisesti, koskta on introverttiydessäkin jotain hyvää ja itsessäni siihen liittyviä piirteitä, joita myös arvostan. Kaipa kummassakin persoonatyypissa on hyviä puolia, vaikka introverttejä nykykulttuurissa ei sillälailla arvostetakaan.

Introvertti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai ekstrovertius ole sanavalmiutta ja rohkeutta?!?

Se tietty tapa jolla jotkut puhuvat kuin eivät välittäisi itsestään. Eli se ei oikeastaan edes vaadi rohkeutta. Pikemminkin pelottomuutta ja sellaista "who cares?" -asennetta. Voiko introvertti olla sellainen? Mä en ainakaan osaa. Olen itselleni kaiken keskipiste.

Tietenkin voi. Maailma on täynnä introverttejä jotka on sosiaalisesti tosi taitavia ja hyviä esiintymään.

Ujous on ihan eri asia. Extrovertti voi myös olla tosi ujo.

Millaista ekstrovertin ujous on? Miettiikö hän siinä itseään ja on arka tuomaan itseään esille vai pelkääkö ulkoisia asioita "epäitsetietoisesti"?

En. :D

Intro, puolierakko

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai ekstrovertius ole sanavalmiutta ja rohkeutta?!?

Se tietty tapa jolla jotkut puhuvat kuin eivät välittäisi itsestään. Eli se ei oikeastaan edes vaadi rohkeutta. Pikemminkin pelottomuutta ja sellaista "who cares?" -asennetta. Voiko introvertti olla sellainen? Mä en ainakaan osaa. Olen itselleni kaiken keskipiste.

Tietenkin voi. Maailma on täynnä introverttejä jotka on sosiaalisesti tosi taitavia ja hyviä esiintymään.

Ujous on ihan eri asia. Extrovertti voi myös olla tosi ujo.

Näin minäkin ymmärrän nämä piirteet. Ei ole kyse ujoudesta tai rohkeudesta, vaan siitä millaisenä kokee esillä olemisen tai yksinolon.

Kadehdin ekstroverteissa sitä, miten he pystyvät nauttimaan ihmisten seurasta, jaksavat sitä loputtomiin ja vain saavat lisää energiaa. Itse väsyn, vaikka seura olisi kuinka kivaa, ja minun on pakko saada olla välillä yksin.

En koska ekstrot kuvottavat minua