Vierailija

Tällaisesta kärsin siis. Reilu viikko sitten sain toisen lapseni. Esikoinen on reilu 1v4kk. Kaikki on sujunut ihan hyvin. Vauva ja taapero ovat molemmat terveitä, toivuin itsekin fyysisesti hyvin synnytyksestä. Arki rullaa ihan ok, tietenkin on vähän enemmän hommia, kun on nyt lisäksi pieni vauva, mutta eipä tuo vauva nyt niin työläs ainakaan vielä ole. Ei juurikaan itke, syö ja nukkuu enimmäkseen. Viime yönäkin sain ihan kivasti nukuttua. Kaksi kertaa vain heräsin lasten takia.

Mutta miksi minusta tuntuu kuitenkin niin lohduttomalta? Mulla on nyt kaksi ihanaa ja helppoa lasta. Esikoinenkin on ottanut vastaan uuden tulokkaan yllättävän hyvin. Pientä mustaisukkaisuutta on välillä havaittavissa, kun pidän vauvaa paljon sylissä tai kun imetän häntä, mutta pyrin kyllä huomioimaan paljon esikoistakin. Jaksan kyllä touhuta lasten kanssa ja hoidan heidät asianmukaisesti, mutta välillä jotenkin "tajuan" tilanteeni ja purskahdan itkuun. Samoin myös silloin käyn herkästi itkemään, jos joku kysyy, että miten mulla menee. Mutta miksi? Meneehän tämä ohi vai ei kai tämä johda masennukseen? Ainakaan vielä en koe omevani varsinaisedti masentunut, mutta jotenkin huonolta tämä tuntuu. Esikoisesta en ollut näin itkuinen, mutta silloin olin jotenkin muutoin ahdistunut, mutta se omi erilaista kuin nyt. Kellään kokemuksia tällaisesta? Toivon, että menee ohi, koska tämä tekee minut ilottomaksi.

  • ylös 0
  • alas 0

Kommentit (3)

Vierailija

Tuo on ihan normaalia. Ajattele nyt itsekin, vähän yli viikossa kroppasi on ollut raskaana, käynnistänyt synnytyksen, synnyttänyt, aloittanut maidontuotannon - tuo on elimistölle hirveän suuri ponnistus. Hormonitoiminta on muuttunut suuntaan jos toiseen. Jos olo ei kohene tulevina viikkoina, puhu asiasta neuvolassa.

Itse olin esikoisen aikaan alamaissa vaikka vauva oli tyytyväinen ja helppohoitoinen, tosin kova valvomaan. Imetyksen epäonnistuminen masensi. Toisen lapsen synnyttyä ei tuollaista ollut, mutta vauvan ollessa yli puolivuotias putosin kuin pimeään kaivoon, jonne ei näkynyt valon pilkahdustakaan. Synkkää aikaa kesti kuukausia, mutta siitä se helpotti.

Vierailija

Synnytyksen jälkeen on hormoonit vähän sekaisin. Mitä jos hakisit itsellesi tukea ja keskusteluapua, vaikka neuvolasta näin aluksi? Siellä arvioidaan sinun tilanne. Sinulla saattaa olla hieman masentuneisuutta ja siihen on olemassa lääkkeitä/ apua. Kerro voinnistasi ja mielialastasi. Ole rohkea ja pyydä apua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Niin, ehkä tämä on vain hormoneista johtuvaa, toivottavasti. Jospa seuraan viikon tai pari ja jos ei vieläkään tämä lopu, niin sitten otan esille neuvolassa. Jotenkin kävi vain huolettaa, että miten jaksan jatkossa, kun jo nyt vetistelen ja olen alavireinen. Mutta katsotaan. Kai tämäkin voi olla ihan normaalia, vaikka ekalla kerralla ei tällaista ollutkaan. -ap

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla