Häämessut masentavat

... Kun kukaan ei ole "halunnut" mennä kanssani naimisiin (no, enpä taida ole halunnut itsekään mennä kenenkään kanssa naimisiin ... ;-)). Joo, kuulostaa tosi tyhmältä ja vanhanaikaiselta edes ajatella ja tuntea noin, mutta tulee vain sellainen fiilis nyt kun on häämessut ja kukkakaupoissa ihania kimppuja että minä en sitten tule olemaan se morsian ihastuttavien kukkien kanssa ...

Tulee sellainen olo, että minä en ole "kelvannut" kun en ole "päässyt" koskaan kaikkien ihailemaksi ihastuttavaksi morsiameksi. Sinänsä ihan uskomatonta kun huomaan edes kirjoittavani tällaisia, kirjoitettuina vaikuttavat niin hölmöiltä ja lapsellisilta. Mutta kai se yhteiskunnan paine jotenkin sitten alitajuisesti vaikuttaa kun tosiaan huomaan, että noin hölmöjä ajatuksia tulee edes mieleen ....

Varsinkin kun ikää on jo 30+ ja muistan, kun jotkut kaverini alkoivat käydä häämessuilla jo siinä vähän päälle parikymppisenä. Silloin kyllä suhtauduin ajatukseen lähinnä kauhulla ...

Eli tosi hölmöä ja lapsellista, kun itse olen näin halunnut elämäni elää, mutta silti kai sitä aina joskus miettii ratkaisujaan ja tuntee tiettyä haikeutta jos jostain asiasta on luopunut. Että se elämä ei ole mennyt sitä perinteistä rataa, että nuori morsian, sitten nuori äiti, yhteinen kodin rakentaminen ... Enkä oikeastaan ole edes koskaan halunnut tuota koska en ole ajatellut, että minusta olisi siihen, mutta kai se jotenkin normaalista muotista poikkeaminen joskus tuottaa epävarmuutta.