18-24-vuotiailta kaikki omilleen muuttamisen mahdollistavat tuet pois

Onneksi suurin osa tuon ikäisistä käy töissä ja siten maksavat oman elämisensä.

Mutta huomenia sullekin, Ikis.

Onhan tuossa totta se, että Suomessa nuoret muuttaa pois kotoa paljon aikaisemmin kuin monessa muussa maassa. Pitkälti sen mahdollistaa yhteiskunnan tuet. Tuolla välimeren maissa kun yhteiskunta ei rahoita nuorten asumista niin valtaosa pysyy kotona lähemmän kolmekymppisiksi.

Onko tämä sitten hyvä vai huono asia. En minä tiedä. Omalla tavallaan hullua, että miksi yhteiskunnan pitää rahoittaa jotain tällä tavalla "turhaa" asiaa. Voisi vaan todeta, että senkun muutat yksin asumaan, mutta itse hoitat kulusi. Miksi muiden pitäisi olla maksajana nuorison asumisessa?

Toisaalta onko siitä sitten jotain erityistä hyötyä nuorten itsenäistyä varhaisemmassa vaiheessa? Ainakin se helpottaa opiskelua kaukana kodista kun voi helposti muuttaa vaikka toiseen kaupunkiin.

Lukekaapa tuota väkivaltaisen lapsuuden kokeneiden ketjua. Erittäin hyvä, että tukia on jotta kotoa tarvittaessa pääsee pois.

Onnellisista kodeista ei niin kiire usein olekaan muuttaa pois, vaan lähdetään vasta toisen asteennopintojen loppumisen jälkeen.

Itse muutin "omilleni" parikymppisenä opiskelujen perässä.

Tosin asuin kesäisin töiden takia kotona.

Tätä jatkui noin kolmekymppiseksi asti. Nyt olen asunut oikeasti omillani vajaat 20 vuotta.

Itse muutin omilleen 16-vuotiaana, syynä oli opinnot toisella paikkakunnalla. Elin koko opiskeluajan opintotuen, asumistuen, opintolainan ja toimeentulotuen varassa. Kiitos tukien, minulla oli sekä varaa että mahdollisuus opiskella jokin toiseen asteen tutkinto niukin naukin eikä vain tuudittautua pelkkään peruskoulun päättötodistukseen.

Ei herranjestas. Ois kyllä jo välit menneet rikki, jos 25 olisi pitänyt kotona asua.

Meillä lapsi muutti omilleen 15-vuotiaana ja kaksi vuotta teki tiukkaa, mutta kun 17-vuotta täytti niin huhhuh kun elämä helpottui tukien ansiosta.

Muutin pois kotoa 19 -vuotiaana ihan omin rahoin. Hyvin pärjäsin ja pärjään edelleen 7 vuotta myöhemmin.

Okei. Itse menin naimisiin 20-vuotiaana. 18-vuotiaana lähtivät molemmat poikani armeijaan Suomeen ja vuokrasivat asunnon Helsingistä (valtio maksoi vuokran). Samanikäisenä tyttäreni muutti Englantiin opiskelemaan. Armeijasta palattuaan tekivät pojat saman.

Hyvin ovat pärjänneet..

Vierailija kirjoitti:

Lukekaapa tuota väkivaltaisen lapsuuden kokeneiden ketjua. Erittäin hyvä, että tukia on jotta kotoa tarvittaessa pääsee pois.

Onnellisista kodeista ei niin kiire usein olekaan muuttaa pois, vaan lähdetään vasta toisen asteennopintojen loppumisen jälkeen.

Ei tuo ole asumistukien tai opintotuen tarkoitus. Tuollaisessa tilanteessa yhteiskunnan pitää tukea ja auttaa ihan iästä riippumatta. Perheväkivaltaan pitää puuttua muullakin tavalla kuin mahdollistaa lasten paeta kodistaan! Pahimmassa tapauksessa jättää nuoremmat sisarukset vielä sinne jälkeensä.

Ei kai se kotona asuminen yleensä haittaa, jos ei ole vaikeuksia vanhempien ja lasten suhteissa. Jos vanhemmat tai lapset ryyppäävät, käyttävät huumeita tai ovat aggressiivisia, on hyvä syy muuttaa.

Tietysti kouluttautuminen toisella paikkakunnalla on myös hyvä syy muuttaa.

Miten opinnot? Oma poika lähti ammattiopiston asuntolaan 15 vuotiaana. Pitäisikö kotona nököttää armeijaan asti tekemättä mitään ja sitten kouluttautuun.

Itse lähdin kotoa 18 vuotiaana. En olisi jaksanut asua kotona. Silloin niin huonot välit vanhempiin.

Näinhän on monessa muussa maassa. Esimerkiksi Italiassa ja Espanjassa ei ole asumistukia, minkä seurauksena moni joutuu asumaan vanhempiensa luona kolmekymppiseksikin. Tämä vaikeuttaa nuoren itsenäistymistä ja esimerkiksi seurustelusuhteen kehittymistä. Suhteen vakiintuminen kestää, jolloin lapsia saadaan myöhemmin ja vähemmän. On outoa, että samaan aikaan puhutaan nuoruuden pidentämisestä ja painostetaan näitä samoja nuoria "synnytystalkoilla".

Mä muutin 17-vuotiaana omaan kotiin. En ole katunut.

Ap, miten opinnot? Kaikilla paikkakunnilla ei ole amkia, yliopistoa tai amista

Vierailija kirjoitti:

Näinhän on monessa muussa maassa. Esimerkiksi Italiassa ja Espanjassa ei ole asumistukia, minkä seurauksena moni joutuu asumaan vanhempiensa luona kolmekymppiseksikin. Tämä vaikeuttaa nuoren itsenäistymistä ja esimerkiksi seurustelusuhteen kehittymistä. Suhteen vakiintuminen kestää, jolloin lapsia saadaan myöhemmin ja vähemmän. On outoa, että samaan aikaan puhutaan nuoruuden pidentämisestä ja painostetaan näitä samoja nuoria "synnytystalkoilla".

Onhan ne aikuisia ihmisiä nuoret silläkin. Miten kukaan voi haaveilla perheen perustamisesta jos ei pysty edes itseään elättämään ja hankkimaan omaa asuntoa?

Tukien varassa elämisestä on ihan liikaa tullut se normaalitilanne. Kadonnut kokonaan ajatus yksilön omasta vastuusta oman toimeentulonsa suhteen.

imettämistäkin pitäisi jajatkaa 20v asti