Viittä vaille pettäjä :( Auttakaa!
Meillä on miehen kanssa tilanne tämä: mies on pitkällä ulkomaankomennuksella, on ollut neljä vuotta, ja useampi vuosi on vielä edessä. Naimisissa ollaan ja yksi lapsi. Viimeisen kahden vuoden aikana on päässyt kotona käymään päiväseltään noin kerran parissa, kolmessa kuussa, soittelee muutaman kerran viikossa. Viime vuoteen asti jaksoin vielä hyvin, mutta nyt vaan tuntuu että pää laukee. Kaipaan hellyyttä, kaipaan suudelmia, kaipaan seksiä niin että ihan sattuu! Dildot ja oma käsi ei riitä!!! Meidän tilanne ei tule muuttumaan vielä vuosiin, siitä on turha edes keskustella. Rakkautta on molemmin puolin, mutta... Nyt olen ihan tosissani alkanut miettiä että otan " rakastajan" . Viikon verran olen tekstaillut ja soitellut yhden miehen kanssa, jonka tapasin sattumalta ja jonka kanssa on joku merkillinen kemia... Yritän ja yritän että unohtaisin ja jatkaisin kuten ennenkin, mutta en tiedä pystynkö. Tää on kuitenkin munkin ainoa elämä :( Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä?!?!?
Kommentit (16)
mutta miehen työ (ja työpaikka) on sellainen että perässä muuttaminen ei tule kysymykseen, ja mies ei " voi" luopua työstään. Tiesin kyllä tilanteen, kun yhteistä elämää aloittelimme, mutta en osannut odottaa että tästä tulisi mulle NÄIN vaikeeta :((( HYvä mies se kyllä on... ap
miksi ette voi asua yhdessä? yhden vuoden voisin ehkä vielä käsittää, mutta neljä... itselläni on kokemusta, sillä mieheni on ulkomaalainen ja olemme asuneet eri maissa. suhde ei kuitenkaan pitemmän päälle voi toimis niin... valitettavasti...
Mulla vaan on ollut tämä ylevä ajatus, että itse olisin parempi... ap
Vierailija:
Mulla vaan on ollut tämä ylevä ajatus, että itse olisin parempi... ap
jos molemmilla voisi olla joku toinen... ja nähdään noin harvoin... miksi ette eroa?
on pienempi paha panna jonkun rattopojan kanssa kuin ottaa vakirakastaja. rattopojan kanssa homma pysyy pelkkänä seksinä ja tarpeiden tyydyttämisenä, vakirakastajan kanssa tunteet tulee kuvioon väkisinkin ennemmin tai myöhemmin.
jos uskallat niin kysy mieheltäsi mitä mieltä hän olisi jos kävisit huorissa joskus. saattahan olla että miehesi kokee asian samalla tavalla ja on pohtinut huorissa käymistä itsekin.
Jos ette, niin kunnon keskustelu voisi tuoda asiaan uusia näkökulmia, esim. siitä missä menee teillä pettämisen rajat, ja mikä on sallittua ja mikä ei... Ja päteekö samat rajat molemmille.
tuossa tilanteessa hakisin seksiä muualta..
oli palkka työstä mikä tahansa niin ei se VOI olla niin tärkeätä ja välttämätöntä että perhe kärsisi sen vuoksi, monia monia muitakin työpaikkoja on SUOMESSA!
Oli vaikka presidentti niin kyllä olen sitä mieltä että työ pitää jättää jos tuollainen tilanne on ettei edes kovin montaa kertaa näe vuodessa
mutta olisi varmaan hyvä jos keskustelisit miehesi kanssa ensin, siis et pettäisi, vaan menisit ihan luvalla vieraisiin.
Onko miehesi kertonut sinulle harrastavansa seksiä muitten kanssa? vai epäiletkö vain?
Uskon, että molemmat ovat kuitenkin yhtämieltä siitä, että säännöllistä seksiä on saatava, joten eikö olisikin mukavampaa käydä luvalla sitä hakemassa?
Ei jää tunnon tuskia pettämisestä kun asiat on sovittu.
Sanoit ettet voi paljastaa tarkemmin, mutta anna nyt jotain vinkkiä. Mistä työstä ei voi luopua, ja perhe ei voi mennä perässä? Ja noin kauan..?
Palkkasotilas? Vakooja? Vankilassa?
Jos se tuo elämääsi valoa ja onnea. Elät kuitenkin vain tämän kerran ja 4 vuotta on jo ihan liian pitkä aika odottaa toista ihmistä.
Mun tuntumani on että jos mies näkee vaimoaan noin harvoin, hänellä mitä todennäköisimmin on joku hoito tai ehkä kaksikin siellä ulkomailla. Ajattele nyt, ei tuttuja vahtimassa hänen menemisiään eikä kukaan siellä tiedä että hän on perheellinen. Kuinka helppoa hänen onkaan tapailla toista naista.
Jos sitten joudut miehesi palattua tunnustamaan pettäneesi, veikkaan että 90 prosentin varmuudella miehesi vastaa myös itse pettäneensä sinua.
Lähinnä siksi, että pelkään jonkun tunnistavan mut. Miehen kanssa keskustelut aiheesta päättyy aina siihen, että se alkaa tivata että " ethän vaan ikinä pettäis mua?" ...lupia siis tuskin heruu. Mäkin oon sitä mieltä, että perhe menee työn edelle, mutta mies näkee asian vähän eri näkökulmasta. Tilanne siis ei muutu. Mä lupasin naimisiin mennessämme kestää ja jaksaa ja odottaa, siksi mulle erokin tuntuu jotenkin ihan mahdottomalle (isot paineet joka suunnalta, mies, minä, miehen suku, omani...). ap
kotimaahan. Mutta tätäkin siis edessä vielä vuosia.. Sekin pelottaa, että entä jos täällä odotankin turhaan, mies ei tulekaan, tulee ja lähtee taas, tulee eikä mikään enää toimikaan... *Odotanko turhaan sua sittenkin, mitä jos vaan käy niin kuin muillekin... Välimatka piinaa ja painaa mua, kuka päättää ketkä saa onnistua...* ap Kiitos vastauksista!
Otsikon perusteella ajattelin ensin, että olet näitä " ihastuin työkaveriin vaikka kotona on hyvä mies" -tyyppejä, mutta tuo tilanne on kyllä aika piinallinen. Ilmeisesti ette voi lapsen kanssa muuttaa miehen perässä? Mitä mieltä mies on tilanteestanne? Onko työ todella niintärkeä että on valmis riskeeraamaan perheonnensa?