olen tässä miettinyt, miksi ihmeessä entiset koulukiusaajat ja muutenkin epäpätevät hakeutuu hoitoalalle?
mikä heillä on siihen syynä.. kun ei muutakaan keksitty? ei ainakaan empaattisuus tai halua ihmisläheiseen työhön, sen on huomannut jo monessa työpaikassa... hyvin moneen paikkaan keskenään jäävätkin kun tervejärkinen tajuaa lähteä sellaisesta saastaisesta paskanjauhanta ringistä.
Harmittaa kun itse haluaa tehdä työnsä täysillä mutta olen jo harkinnut vaihtavani alaa tämän asian vuoksi. en vain tiedä mitä alkaisi tekemään mihin olisi myös aitoa kiinnostusta..
Kommentit (13)
Jep, monesti just "kun ei muualle päästy." sit tiuskitaan ääni tupakasta menneenä vanhuksille.
Harmittaa.
Joo sitä samaa miettineenä....... Itsellä menee psyyke ja terveys. Ahdistaa usein jo valmiiksi töihin meno.
Mun rinnakkaisluokalla yläasteella oli kaksi kiusaajaa, ne nimitteli aina välitunnilla ja jopa potkivat yhtä ystävääni. Toinen kävi välitunnilla yhtäkkiä kaveriini kiinni hiuksista ja retuutti oikein kunnolla. Nyt tämä retuuttaja opiskelee psykologiksi ja potkija on lastentarhan johtaja. Ihmetyttää kyllä.
Koska hoivaaminen on monella tavalla myös vallankäyttöä, sillä hoivattavahan on jollain tavalla heikossa jamassa, koska on sairas tai vanha.
Vierailija kirjoitti:
Koska hoivaaminen on monella tavalla myös vallankäyttöä, sillä hoivattavahan on jollain tavalla heikossa jamassa, koska on sairas tai vanha.
Sairasta . :(
Koska on valta asemassa hoivattaviin nähden
Vierailija kirjoitti:
Mun rinnakkaisluokalla yläasteella oli kaksi kiusaajaa, ne nimitteli aina välitunnilla ja jopa potkivat yhtä ystävääni. Toinen kävi välitunnilla yhtäkkiä kaveriini kiinni hiuksista ja retuutti oikein kunnolla. Nyt tämä retuuttaja opiskelee psykologiksi ja potkija on lastentarhan johtaja. Ihmetyttää kyllä.
Mitä ihmeellistä siinä on? Tuskin säkään olet enää semmoinen mitä olit yläasteella. Ihmiset kasvavat ja fiksuuntuvat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun rinnakkaisluokalla yläasteella oli kaksi kiusaajaa, ne nimitteli aina välitunnilla ja jopa potkivat yhtä ystävääni. Toinen kävi välitunnilla yhtäkkiä kaveriini kiinni hiuksista ja retuutti oikein kunnolla. Nyt tämä retuuttaja opiskelee psykologiksi ja potkija on lastentarhan johtaja. Ihmetyttää kyllä.
Mitä ihmeellistä siinä on? Tuskin säkään olet enää semmoinen mitä olit yläasteella. Ihmiset kasvavat ja fiksuuntuvat
Tuota... Eipä ne jotkut fiksuunnu yhtään. Samaa työpaikkakiusaamista on TODELLA PALJON hoitoalalla ja vieläpä samoilta ihmisiltä. Esittävät muka parempaa kuin ovatkaan..
Totta on. Mun yläasteikäinen kiusaajani on neuvolan tätinä nyt. Arvatkaapa haluanko mennä hänelle?
En ole itse koulukiusaaja ollut, mutta kapinallinen nuori olin, oikea kauhukakara/teinihirviö.
Hakeuduin hoitoalalle, niihin aikoihin kun ymmärsin, että olen itse ollut ihan idiootti. Kai sitä jotenkin haluaa antaa hyvää ihmisille, kun on ollut niin julmetun hankala nuorena. Halu auttaa on kova.
Mutta paljon on näitä tällasiakin hoitoalalla, jotka ei tosiaan ole mitään oppinut itsestään tai muista...kyllä itsekin ihmettelen miksi he tällä alalla toimivat, olisi sitä muitakin aloja, vaikka vaan amiksen puolellakin.
surettaa kyllä kun opiskelin alalle johon olin halunnut ja kun pääsin töihin niin se töissäkäyminen on itselle kauheaa painajaista näitten "kiusaajien" takia. olen myös valitettavasti harkinnut alanvaihtoa, vaikka tää se unelma-ammatti aina oli.
En edes hakeudu hoitoalalle, koska tiedän jo etukäteen, ettei psyykeeni kestä kiusattuna oloa. Olen liian herkkä ja empaattinen. Tiedän jo useita alanvaihtajia jotka ovat hakeutuneet ihan toisiin tehtäviin.
No koulukiusaajat eivät liki koskaan ole penaalin terävimpiä kyniä, joten eikö hoitoala ole silloin aika todennäköinen vaihtoehto