Todellinen rakkaus ei perustu mihinkään ulkoisiin asioihin, materiaan tai siihen mitä ego haluaa

Sielua ei ole olemassa. Karua ja yksinkertaista.

Just näin! Eikä se myöskään perustu mihinkään yhteiseen historiaan, tai johonkin pirun tahtoon rakastaa...mitä moni hokee. Tosi rakkautta ei voi valita.

Miksi kaikki ihmiset eivät ole oikeutettuja rakkauteen? :(

Ihanaa ajatella noin, Mutta valitettavasti kyseessä on evoluution luoma vietti, jonka vallassa ihminen on taipuva tekoihin, jotka ovat yksilölle muuten epäedullisia paitsi lisääntymismielessä.

Turha väittää, että on olemassa vain yksi ja oikea, joka pitää vain löytää, tai että rantojen pussikaljamieheen on yhtä helppo rakastua, kuin varakkaampaan liikemieheen.

Pohjimmiltaan on kysymys hormonien aiheuttamasta huumaavasta tilasta jonka tarkoitus on saada ihminen koukkuun, eli siis kiintymään toiseen ihmiseen riittävän pitkäksi aikaa niin että voidaan lisääntyä ja taata jälkipolvelle mahdollisuus selviytyä seuraavaan sukupolveen. Rakkaus kestää 7 vuotta, lieke se aika joka minimissään aika, jonka lapset tarvitsevat kummatkin vanhempansa.

Ei mitään täydellistä ja pysyvää rakkautta ole olemassakaan. Joidenkin harvojen välillä voi olla kestävä vetovoima joka pysyy yllä vuosikymmeniä. Usein silloinkin huonompia jaksoja mukana. Elämä on aina jotenkin vajavaista. Aina voi haaveillä jostain täydellisestä rakkaudesta tietysti. Ja aina löytyy jotain opettajia, jotka saarnaavat jostain sellaisesta. 

Miten epätäydelliset ihmiset voisivatkaan rakastaa täydellisesti?

Ainoa tosi Rakkaus tulee Jumalalta, joka ON Rakkaus!

No ego ohjaa ihmisen toimintaa kyllä voimakkaasti, johtuen ihan evoluutiosta ja siitä että ihminen pyrkii selviytymään. Ns. ego on evoluution tuotos ja jos ei ole liian voimakas, niin ei pelkästään mitenkään haitallinen asia. Joissakin uskonnoissa (esim. buddhalaisuus) koko ego pyritään häivyttämään. Tämä ei ole mielestäni välttämättä täysin terve asenne myöskään normaalin elämän kannalta. Ehkä jossain luostarissa voi onnistua.

Rakkautta ei ole olemassa. Se on keksitty, jotta naiiveja ihmisiä voisi kusettaa taas yhdellä uudella tavalla.

On olemassa eri asteista kiintymystä ja sitten on pariutumisvietti.

Otsikosta olen täysin samaa mieltä. Jatkokommentin ongelma on se, että sielujen yhteyden pystyy helposti kuvittelemaan ihastumis- ja rakastumisvaiheessa. Mielikuvitus täydentää helposti ne kohdat, mitkä ei ihan ole kirkkaina vielä toisessa ihmisessä.

Myös 6:n kanssa samaa mieltä, Jumala on tosi rakkaus, ainoa joka täydellisesti rakastaa. Meidän aina vajavainen rakkaus on vain heijastusta Hänen rakkaudestaan. Mutta mekin voidaan yrittää rakastaa kuten Jeesus,  valmiina antamaan henkemme toisten edestä <3 Ja on rakkaus myös kärsimystä välillä, tekoja ennenkaikkea. 

Herttaista. Vielä täytyisi jostain löytää se sielu. - Ensi minun sieluttoman omani ja ehkä sitten vielä joskus se toinenkin rakastettava sielu. Sitten voimme ottaa yhteyden toisiimme laittamalla sähköpostia toisillimme, eiku siis oliko se telepatian kautta, haloo kuuluko?  haloo?

Ihan herttainen, mutta ei realistinen näkemys.

Vierailija kirjoitti:

Herttaista. Vielä täytyisi jostain löytää se sielu. - Ensi minun sieluttoman omani ja ehkä sitten vielä joskus se toinenkin rakastettava sielu. Sitten voimme ottaa yhteyden toisiimme laittamalla sähköpostia toisillimme, eiku siis oliko se telepatian kautta, haloo kuuluko?  haloo?

Jokainen voi ottaa MDMA:ta tai Ecstasya ja kokea voimakkaan yhteyden ja "rakkauden" toisiin ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään täydellistä ja pysyvää rakkautta ole olemassakaan. Joidenkin harvojen välillä voi olla kestävä vetovoima joka pysyy yllä vuosikymmeniä. Usein silloinkin huonompia jaksoja mukana. Elämä on aina jotenkin vajavaista. Aina voi haaveillä jostain täydellisestä rakkaudesta tietysti. Ja aina löytyy jotain opettajia, jotka saarnaavat jostain sellaisesta. 

Täysin samaa mieltä tästä. Mä olin vuosia yksin, mutta viimein löysin sen rakkauden, josta olin aina haaveillut. Mutta sitten menetin sen, ihan vain, koska me ihmiset olemme vajavaisia. Samalla käsitykseni rakkaudesta muuttui huomattavasti vähemmän vaativaan suuntaan. Jopa ns. sielunkumppanin kanssa rakkaus voi olla epätäydellistä ja loppua. Me ihmiset teemme virheitä.

Suhtaudun varauksella näihin "jo 30 vuotta yhdessä ja edelleen umpirakastuneita" -kertomuksiin. En kiellä, etteikö se olisi mahdollista, mutta onhan se harvinaista. Ihmisellä on myös taipumus kaunistella muistojaan ja lakaista maton alle epämiellyttävät asiat.

Jatkossa aion tavoitella realistista rakkautta enkä romanttista unelmaa. Elämä tuntuu aivan liian lyhyeltä sen täydellisen rakkauden etsimiseen, ja varsinkaan kun senkään käytännön toimivuudesta ei ole takeita.