Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suurin huijaus ikinä: opiskelu ja kova työ palkitaan
12.01.2018 |
Sitten kun valmistuu maisteriksi vitosen keskiarvolla tavoiteajassa, käykin ilmi, että olisi pitänyt vielä kaiken lisäksi verkostoitua, opiskella viestintää, ohjelmointia ja taloushallintoa oman alan lisäksi sekä tehdä 15 vuotta oman alan töitä 23-vuotiaaksi mennessä.
Huijattu olo. Olisi pitänyt mennä suoraan amikseen jollekin työllistävälle alalle.
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Jep. Kadun ihan helvetisti, että menin lukioon ja sieltä korkeakouluun. Dippainssin papereilla voi pyyhkiä pyllyn. Olis pitäny mennä amiskaan ja alkaa vaikka putkimieheks. Valinta meni tällä kertaa perseelleen.
Joo, no seuraavassa elässä osaatki sit valita oikein, jos nyt yhtään lohduttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Kadun ihan helvetisti, että menin lukioon ja sieltä korkeakouluun. Dippainssin papereilla voi pyyhkiä pyllyn. Olis pitäny mennä amiskaan ja alkaa vaikka putkimieheks. Valinta meni tällä kertaa perseelleen.
Luet DI:n papereilla itsesi aika nopeasti putkimieheksi. Saat oikeastaan kaiken muun paitsi itse työtön liittyvän homman hyväksi luettua.
Itse opiskeluhan ei ole sitä kovaa työtä vaan koko homman helpoin osuus. Kaikki on tarjoiltu valmiiksi, senkun käyt tunneille ja teet miten neuvotaan.
Se oikeasti kova työ on saada jo opintojen aikana kunnon harjoittelupaikat, siinä on jo sarkaa.
No mitä vittua mun pitäis nyt tehdä?
T. Keväällä valmistuva lukiolainen
Missä yliopistossa on kirkkoslaavi oppiaineena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep. Mun työelämästä ymmärtämättömät duunarivanhemmat _kielsivät_ multa työnteon nuorena ja kannustivat opintoihin. Todella, siis todella vaikeaa ollut saada niitä töitä. Heidän neuvojensa kuuntelu pilasi paljon ja kaikkea ei saa takaisin. Harjoittelupaikkoja ei ole valmistuneille jne. Töissä kuitenkin, mutta koulutukseenn ähden todella huono palkka.
Vierailija kirjoitti:
No mitä vittua mun pitäis nyt tehdä?
T. Keväällä valmistuva lukiolainen
Parhaasi. Vietä välivuosi jos voit, jonka aikana koeta löytää edes hanttihommia tai jos rahkeet ja kieli riittää, yritä päästä ulkomaille. Anna itsellesi aikaa ja mahdollisuutta löytää se ala tai koulutus, jonka kanssa koet pärjääväsi. Olettaen, että olet alle 30-vuotias, tutustu paikallisiin Nuorten Ohjaamoihin. Nämä, jos mitkä ovat niitä loistavia apupaikkoja nuorille! Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
90-luvulta asti tämä huijaus on ollut käynnissä. Kun 70 - 80 -luvulta asti on toitotettu miten koulutus kannattaa. Ei vaan kukaan taifa edelleenkään nuorille kertoa, että koulutus ei takaa mitään. Ap on aivan oikeassa.
Näinhän se on. Olen itse duunariperheestä kotoisin ja vanhemmat olivat varmaan onnesta soikeina, kun pääsin oikein ylioppilaaksi. Sitten mummot ja tädit kilvan jännäsivät, päästäänkö me serkukset ihan yliopistoon asti. Mummokin oikein 1910-luvulla syntyneenä maatalon emäntänä jakeli vinkkejä, että vaikeinta on päästä sisään, mutta sitten onkin kaikki selvää. Juu, minustakin tuli oikein maisterisnainen, päivääkään en ole niitä töitä tehnyt. Kun innosta hehkuen pääsin yliopistoon, oli eka tutustumistilaisuus ja odottelin sivuainevalintavinkkejä jne., niin opettajat hölisivät siitä, kuinka missäkin yliopistossa on painotettu alalla joko rakenteen tai toiminnan tutkimusta. Mitään, siis todella mitään, ohjausta opinnoissa ja työhön suuntautumisessa ei ollut. Tämä 1990-luvun puolivälissä. Myönnän ihan suosiolla, että olen arka ja joissain asioissa varmaan aika tyhmä ja aloitekyvytön, en mikään sutjakka verkostoituja, mutta villi veikkaukseni on, että meitä oli ja on muitakin. Toivottavasti meno on nykyisin muuttunut.
Joo se on tämä "verkostoituminen". Akilleen kantapää monelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri näin! Itselläni on kaksi tutkintoa ja hemmetisti työkokemusta. Silti pelkkiä pätkätöitä tarjolla ja monta kuukautta vuodesta täysin työttömänä -ja rahattomana. Näin se ahkeruus palkitaan..
T: Aineenopettaja
Vierailija kirjoitti:
90-luvulta asti tämä huijaus on ollut käynnissä. Kun 70 - 80 -luvulta asti on toitotettu miten koulutus kannattaa. Ei vaan kukaan taifa edelleenkään nuorille kertoa, että koulutus ei takaa mitään. Ap on aivan oikeassa.
Ap on mikälie epäonnistuja.
Koulutuksella pääsee pitkälle elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mitä vittua mun pitäis nyt tehdä?
T. Keväällä valmistuva lukiolainen
Pese suu saippualla ja jätä v -sanat pois sanavarastostasi.
Mun vanhemmat panostivat kielitaitoon. Asuttiin lapsuus ruotsinkielisellä alueella, kävin tarhan ruotsiksi ja kieltä ylläpidetään koko ajan.
Kesät vietettiin Saksassa ja Venäjällä vuoron perään, kummatkin vanhemmat opettajia.
Siskoni teki loistavia kauppoja venäläisten kanssa asunnonvälittäjänä. Osti provikoilla yksiöitä, otti puolalaisia työmiehiä remppaamaan ja 15 v kestäneen työurajan jälkeen vuokraa asuntojaan.
Puhun suomea, ruotsia, venäjää ja saksaa. Aina erotun joukosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Nykynuoret onneksi varmaan tajuaa tämän.
Keskivertoalan keskivertomaisterilla ei tee työelämässä mitään, ellei sillä ole suhteita joilla työllistyä. Toisaalta, onhan opiskelijaelämä ollut kivaa. Ei kaikkea voi saada.
Millään koulutuksella ei tee nykypäivänä mitään jos ei ole suhteita.
On duunarialoja, joilla rukoillaan työntekijöitä töihin. Kun teet hommasi hyvin, saat aina töitä.
Meillä ahkera työnteko palkitaan yleensä lisätöillä.
Toivon että paskasi jumittuu perseesesi ja kuihtuu suolistoosi.
Ei kannata lyödä hanskoja tiskiin, kyllä vielä vuosienkin jälkeen voi löytää oman alan töitä. Nim. kokemusta on.
Alue: Aihe vapaa
Voihan sitä tuudittautua tuohon marttyyrimentaliteettiin mutta ei se auta ketään. Usein sen ekan hyvän paikan eteen joutuu tekemään ihan perkeleesti hommia. Ja se eka myös määrittelee paljon mihin suuntaan ura lähtee.
Itse hain graduvaiheessa yli puoli vuotta työpaikkaa. Oli tosi raskasta kyllä ja välillä itseluottamus ihan pohjamudissa. Silti yritin parantaa koko ajan, käytin liiton uraneuvontaa hyödyksi jne. Lopulta ainut paikka oli rupupalkattu harjoittelijahomma ja sen vuoksi muutin vielä kalliiseen Helsinkiin. Mutta se kannatti ja siitä ura lähti kiitoon.
Ai niin ja olin itse pahimman luokan marttyyri aiemmin. Ajattelin että kukaan ei palkkaa nuorta naista jne. Mut sit luovuin näistä tarinoista ja päätin että ainakin teen kaikkeni.