Lue keskustelun säännöt.
Onko sinulla ollut 30-kriisiä ja miten se ilmeni?
Kommentit (8)
Olo oli kun taas teinivuosina. En tiennytkään enää mitä halusin, bailasin armottomasti, vaikka siis olin sitä tehnyt myös nuoruusvuosina.
Etsin uutta suuntaa elämääni, halusin lapsen, halusin vaikka mitään. Oli jotenkin pysähtynyt olo ja halusin siihen kipeästi muutoksen.
Toivottavasti mulle ei tule enää mitään yhtä pahaa neljän- tai viidenkympin kriisiä. En haluaisi enää kokea moista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä rytäkässä viskasin ääliöexäni kartanolle. Se olisi kyllä pitänyt tehdä jo aiemminkin.
tuntunut mun mielestä niin kammottavalta, kuin jotkut sanoo. Mutta toki siinä vaiheessa tulee mietittyä että mitä on ehtinyt saavuttaa elämässään ja mitkä mahdollisuudet on ehkä jo takanapäin. Esim. jos ei ole miestä tai perhettä, niin ne asiat nousee siinä vaiheessa usein pintaan. Tai se että olet huonossa työpaikassa yms. Mutta sinänsä ikänähän 30 ei ole vielä mitään!
Mulla oli just samanlaista, ihan kuin mun näppiksestä! Sitä halusi kai vielä " viimeisen kerran" irrotella, pistää pakan sekaisin... ennen kuin ' jämähtää' lopullisesti siihen työ+perhe-kuvioon (joka on siis ihan onnellinen, mutta silti). Mulla kuviossa oli parisuhteen kyseenalaistamista, työn vaihto, uusia harrastuksia, bailaamista. Oli muka niin latteaa se elämä sillä hetkellä, vaikka se oikeasti oli kaikkea muuta - nyt en ymmärrä enää yhtään mistä mulle sellaiset fiilikset tuli!! Mäkin toivon todella, että neljän- ja viidenkympin kriisit jäisi väliin sekä itseltäni että mieheltä!
Vierailija:
Olo oli kun taas teinivuosina. En tiennytkään enää mitä halusin, bailasin armottomasti, vaikka siis olin sitä tehnyt myös nuoruusvuosina.
Etsin uutta suuntaa elämääni, halusin lapsen, halusin vaikka mitään. Oli jotenkin pysähtynyt olo ja halusin siihen kipeästi muutoksen.Toivottavasti mulle ei tule enää mitään yhtä pahaa neljän- tai viidenkympin kriisiä. En haluaisi enää kokea moista.
perheen perustamispaineet jne. Nyt oon jo reilusti yli kolmekymppinen, eikä tossa 30v kieppeillä ollut mitään kriisiä. Eka lapsi syntyi ton " kriisin" jälkeen 26-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla ei silti ollut ees kunnon murkkuikääkään...
vuosi 30:n jälkeen. Tekisi mieli pistää kaikki uusiksi. Vuosia ennen 30-vuotispäivää podin vauvakuumetta ja olin valmis perheen perustamiseen. Nyt mies haluaa palavasti lasta ja minä olen epäilevällä kannalla.
Olin muutenkin hakusessa ja murrosvaiheessa elämässä.