Lue keskustelun säännöt.
Onko joku käynyt puhumassa papille, oliko apua? Muita vinkkejä mistä saisi empaattisen kuuntelijan itselleen.
11.01.2018 |
Tilanne on se, että kavereiden/tuttujen/läheisten kesken minä olen yleensä se kuunteleva korva. Kaverit höpöttävät paljon itsestään ja kiva heidän juttujaan onkin kuunnella, mutta harvalla riittää vastavuoroisuutta kuunnella minun asioita. Kuitenkin mulla on kaksi luottoystävää, jotka kuuntelevat, mutta nyt on toisella hirveästi omia murheita ja toinen todella kiireinen, niin en viitsisi rasittaa heitäkään. Arjessa tilanne on se, että mulla on paljon läheisiä, jotka kaipaavat apuani, empatiani ja kuunteluani ja todella harvoin saan itse purkaa sydäntäni kenellekään. Nyt sitä kaipaisin, mitä tahoa suosittelette?
Kommentit (4)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin pitkiä keskusteluja erään papin ja nuorisopastorin kanssa omaan elämääni liittyvistä paineista ja ongelmista. Avauduin ja kerroin asioita, joita ei kukaan muu tiennyt. Odotin rohkaisua, neuvoja ja kannustusta. Pian sain kuulla, että kummatkin vaihtavat paikkakuntaa, eikä mahdollisuutta keskusteluapuun enää ole. Putosin tyhjän päälle. Tunsin itseni hylätyksi ja tyhjäksi, suorastaan sinisilmäiseksi idiootiksi. En ikinä enää keskustele yhdenkään pappi-ihmisen kanssa mistään, enkä uskoudu kenellekkään omista asioistan/ ongelmistani. Ei ne välitä. Luottamus meni. Täydellistä ajanhukkaa ja masentavaa mitätöintiä. Ei kannata.
Juu oon käyny meidän korkeakoulun opiskelijapastorin juttusilla paristi juttelemassa silloisista ihmissuhdeongelmista, oli hyvä kokemus. Sielunhoitajiahan he lopulta ammatiltaan ovat, mutta toki riippuu papista miten natsaa.
Olen käynyt tosi mukavan nuoren naispapin kanssa juttelemassa omista ongelmistani. Auttoi kyllä.