Onko kenelläkään ihmissuhdetta, joka on kuin parisuhde, vaikka ei sitä ole?

Luulin että näitä olisi vaikka kuinka paljon. Mutta ehkä luulin väärin.

Minulla tämä eroaa muista kaverisuhteista siinä, että ollaan niin monessa roolissa tekemisissä keskenämme. Ja toinen juttu on tuo, että riidellään, rauhoitutaan ja sitten sovitaan. Muiden kavereiden kanssa ollaan tavatessa kohteliaita ja sivistyneitä.

Ap

Sinulla on elämäsi ensimmäinen aito, kommunikatiivinen ihmissuhde

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on elämäsi ensimmäinen aito, kommunikatiivinen ihmissuhde

Oikeastiko?

Kommunikoinnin vaikeudestahan ne riidat kyllä syntyvät. Mutta kyllä se yhteys sitten lopulta löytyy, kun näyttää siltä, että molemmat aina kuitenkin haluaa myös takaisin sopuun.

Ap

Miksi teillä ei ole parisuhdetta?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sellainen ystävyyssuhde. Ei ole ennen ollut tuollaista, mutta niin vain 45-vuotiaana kokee jotain uutta.

Eli tämä ihmissuhde on kuin parisuhde siinä mielessä, että jutellaan arkisia asioita, puidaan ongelmia, ollaan tekemisissä eri yhteyksissä töiden, vapaa-ajan, harrastusten, yhteisten tuttujen, jne puitteissa. Riidellään ja sovitaan. Joskus puhutaan paljon ja joskus vähän. Voidaan puhua kaikesta ja luottamusta on.

Ja parisuhde tämä ei ole, sillä meillä ei ole seksiä eikä mitään muutakaan siltä suunnalta. Enkä minä ole sellainen nainen, jonka hän haluaa, eikä hän ole sellainen mies, jonka minä haluan. Monen mielestä ei ehkä mitään ihmeellistä tässä koko jutussa, mutta minulle uutta.

Olisi kiva kuulla muidenkin kokemuksia aiheesta.

Juu sillä lailla oli, että oli ystävä, jonka kanssa ei harrastettu seksiä, mutta hoidettiin kaikki läheisyys, oltiin kainalokkain, pussailtiin, halittiin, pidettiin huolta. Tehtiin kaikkea kivaa. Toki ollaan molemmat naisia, ja minä sitten tässä tykästyin liikaa, ja sepä sitten pilasi koko ystävyyden. Vähän eri juttu mut kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi teillä ei ole parisuhdetta?

Heillähän on. Mies ja nainen ei voi olla vain kavereita, sänkyyn mennään jossain vaiheessa kuitenkin.

On. Meillä ei ole seksiä, ei koskaan tule olemaan emmekä ikinä kuuna päivänä tule seurustelemaan. Silti olemme kuin pariskunta, kähisemme ja sanailemme kuin vanha pari, hän kiukuttelee minulle välillä ja tuntuu olevan toisinaan hieman mustis. Kiehnäämme välillä myös jotenkin kummallisesti - kylki kyljessä. Mutta vaikka tuossa joku väitti, että mies ja nainen eivät voi olla vaan kavereita, niin seksiä meidän välillemme ei koskaan tule. Sitä paitsi minulla on montakin mieskaveria, jotka ovat vaan kavereita, ystäviä jopa. Ihan ilman seksiä. Muutama ollut jo parikymmentä vuotta ja ylikin. 

Mulla oli sellainen ystävyyssuhde lähes kymmenen vuotta, mutta loppui sitten, kun mies löysi oikean parisuhteen. Ollaan toki väleissä edelleen, mutta aika harvakseltaan ollaan yhteydessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sellainen ystävyyssuhde. Ei ole ennen ollut tuollaista, mutta niin vain 45-vuotiaana kokee jotain uutta.

Eli tämä ihmissuhde on kuin parisuhde siinä mielessä, että jutellaan arkisia asioita, puidaan ongelmia, ollaan tekemisissä eri yhteyksissä töiden, vapaa-ajan, harrastusten, yhteisten tuttujen, jne puitteissa. Riidellään ja sovitaan. Joskus puhutaan paljon ja joskus vähän. Voidaan puhua kaikesta ja luottamusta on.

Ja parisuhde tämä ei ole, sillä meillä ei ole seksiä eikä mitään muutakaan siltä suunnalta. Enkä minä ole sellainen nainen, jonka hän haluaa, eikä hän ole sellainen mies, jonka minä haluan. Monen mielestä ei ehkä mitään ihmeellistä tässä koko jutussa, mutta minulle uutta.

Olisi kiva kuulla muidenkin kokemuksia aiheesta.

Juu sillä lailla oli, että oli ystävä, jonka kanssa ei harrastettu seksiä, mutta hoidettiin kaikki läheisyys, oltiin kainalokkain, pussailtiin, halittiin, pidettiin huolta. Tehtiin kaikkea kivaa. Toki ollaan molemmat naisia, ja minä sitten tässä tykästyin liikaa, ja sepä sitten pilasi koko ystävyyden. Vähän eri juttu mut kuitenkin.

Eri juttu, mutta kiva kuulla kuitenkin. Sopi tähän ihan hyvin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

 olemme kuin pariskunta, kähisemme ja sanailemme kuin vanha pari, hän kiukuttelee minulle välillä ja tuntuu olevan toisinaan hieman mustis. Kiehnäämme välillä myös jotenkin kummallisesti - kylki kyljessä.  

Meilläkin on tuota kiukuttelua joskus ja kiehnäämistäkin. Ja omia juttuja, joita muut eivät tiedä. Ja välillä ihan vain hiljaisuutta, kun kumpikaan ei jaksa sanoa mitään. Eikä se haittaa ollenkaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli sellainen ystävyyssuhde lähes kymmenen vuotta, mutta loppui sitten, kun mies löysi oikean parisuhteen. Ollaan toki väleissä edelleen, mutta aika harvakseltaan ollaan yhteydessä.

Pahoin pelkään, että tämä on meilläkin joskus edessä. Se on vain pakko hyväksyä, vaikka suren sitä jo etukäteen. Tullaan kyllä olemaan tekemisissä, mutta parisuhteen löydyttyä se muuttuu ihan toisenlaiseksi, kun tulee se toinen, johon mies luottaa, joka saa tietää kaikki asiat, jonka kanssa asiat sen jälkeen jaetaan.

Ap

Oon ajautunut tollaseen, mutta haluan koko ajan eroon. Ollaan pelkästään kuin sisarukset. Hän taas kuvittelee että seurustellaan vaikka ei ole koskaan ollut seksiä. Not. Enkä kyllä antaisikaan vaikka pyytäisi. Ei ole mies makuuni ees. Harmi että moni luulee meidän olevan pari. Ei tulla koskaan olemaankaan.

Tuohan on kuin seurustelusuhden ilman seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Tuohan on kuin seurustelusuhden ilman seksiä.

Melkeinpä näin. Olen itsekin miettinyt, että tätä voisi lähes kutsua platoniseksi rakkaussuhteeksi.

Ap

Olen kokenut saman. Loppui kun mies löysi sen oikean ja meni naimisiin. Minulle jäi jotenkin käytetty olo. (Siis tosiaan mitään seksiä tai siihen viittaavaakaan ei ollut.)

Koen tuota hetkittäin eri miesten kanssa. Joidenkin kanssa vain tulee älyttömän hyvin toimeen.

Yleensä se on vain kaverillista, joskus mukana on viatonta flirttiä.

Kerran eräs mies sai hetkeksi hormonit huutamaan,vaikkei ollut mikään Adonis millään mittarilla (enkä olisi kertonut hänelle mistään hinnasta).

Yhteen fani-idoli-kaverisuhteeseen liittyy myös harsonohut romanttinen aspekti. Tälle jo tutuksi tulleelle pienten piirien suosikille voin myös sanoa rehellisesti päin naamaa oman mielipiteeni. Eihän hänkään ole aina pelkkää päivänpaistetta. T. Toinen N. 45.

Noin kait siinä käy jos kaksi aseksuaalia seurustelee. Vai onko jompi kumpi tai kumpikin toisen mielestä jotenkin fyysisesti vastenmielinen? 

Vierailija kirjoitti:

Koen tuota hetkittäin eri miesten kanssa. Joidenkin kanssa vain tulee älyttömän hyvin toimeen.

Yleensä se on vain kaverillista, joskus mukana on viatonta flirttiä.

Kerran eräs mies sai hetkeksi hormonit huutamaan,vaikkei ollut mikään Adonis millään mittarilla (enkä olisi kertonut hänelle mistään hinnasta).

Yhteen fani-idoli-kaverisuhteeseen liittyy myös harsonohut romanttinen aspekti. Tälle jo tutuksi tulleelle pienten piirien suosikille voin myös sanoa rehellisesti päin naamaa oman mielipiteeni. Eihän hänkään ole aina pelkkää päivänpaistetta. T. Toinen N. 45.

Lisäisin vielä että nuoruuden suureen rakkauteen liittyi hyvin vahvasti tuo ystävyyden aspekti, kähinöineen päivineen. Ja ainakin minun kohdallani kyse oli pitkään ystävyydestä. Kaikkea tapahtui ja olen onnellinen nykysuhteessani, välillä ajatuskin hänestä on yhdentekevä. Mutta yhä tavatessamme olemme vanhoja ystäviä. Kähinöineen päivineen.

Vierailija kirjoitti:

Noin kait siinä käy jos kaksi aseksuaalia seurustelee. Vai onko jompi kumpi tai kumpikin toisen mielestä jotenkin fyysisesti vastenmielinen? 

Ei taida kumpikaan myöntää olevansa aseksuaali. Eikä kyllä sellaisestakaan ole tietoa, että kumpikaan pitäisi toista fyysisesti vastenmielisenä. Vaikka ei siitä puhetta ole ollut, joten onhan se tietysti mahdollista. Mutta ei ole minusta vaikuttanut siltä. Tai mistä sitä tietää. En mene vannomaan.

Ap