Työurasi kohokohta?

Eläkkeelle jääminen!

Vastaus riippuu siitä, kuka kysyy.

Jos tuota kysytään työhaastattelussa, se on joku mahdollisimman kovatasoinen haettavan työn työnkuvaan mahdollisimman ensisijaisesti kuuluva juttu.

Jos sitä kysyy kolleega kahvipöydässä, se on mun viimeinen oma kirja tai vaihtoehtoisesti käynnissä oleva rahoitusprojekti.

Jos sitä kysyy puoliso kotona, se on se, että selvisin sittenkin voittajana kiusaavasta esimiehestä

Jos sitä kysyy joku naistenlehti, en vastaa.

Se kun otin loparit vakiduunista ja perustin oman yrityksen.

Se kun irtisanouduin ja sain paremman duunin

Ylennyksen saaminen, koska on osoitus siitä, että on onnistunut työssä ja työnantaja luottaa, arvostaa ja haluaa sitoutua.

Vaikea kysymys, koska se oma, aito kohokohta voi olla sellainen, mikä muiden mielestä on jotenkin vähäpätöinen tai naurettava. Tuntuu, että tuollaiseen kysymykseen pitäisi vastata joku yleisesti hienona pidetty saavutus. Vaikka joku mahtavan projektin läpivieminen, yleneminen, tutkimusjulkaisu kansainvälisessä tiedelehdessä tms.

Vierailija kirjoitti:

Vastaus riippuu siitä, kuka kysyy.

Jos tuota kysytään työhaastattelussa, se on joku mahdollisimman kovatasoinen haettavan työn työnkuvaan mahdollisimman ensisijaisesti kuuluva juttu.

Jos sitä kysyy kolleega kahvipöydässä, se on mun viimeinen oma kirja tai vaihtoehtoisesti käynnissä oleva rahoitusprojekti.

Jos sitä kysyy puoliso kotona, se on se, että selvisin sittenkin voittajana kiusaavasta esimiehestä

Jos sitä kysyy joku naistenlehti, en vastaa.

Ko sultti kysyi työhaastattelussa. Toimistotyö kyseessä. Ei asiantuntijuutta.

Kusin sammuneen pomon päälle pikkujouluissa.

Tuskin noin vastaisitte oikeasti. Eli vakavasti. Mitä vastaisitte? Minusta kysymys oli typerä kun se hiljan haastattelussa esitettiin. Ap

Sain pomolta (nainen) peppua firman juhlissa.

Pitkä sairasloma.

Tuon kysymyksen vastaus kertoo paljon ihmisestä. Siitä paljastuu heti, jos et oo motivoitunut työntekijä. Haastattelussa kertoisin jostain hyvinhoitamastani projektista/ylennyksestä/tilanteesta jossa minua kiiteltiin.

Pyytämätön palkankorotus! Ja mielestäni myös se että olen onnistunut junailemaan asiat niin että periaatteessa pystyisin oman ansiotyön ohessa pyörittämään jotain muutakin bisnestä, kirjoittaa vaikka kirjaa tai vastaavaa. Usein töitä riittää vain 80 % ajasta.

Kohokohta oli hetki, jolloin minut otettiin töihin.

Tämän jälkeen alkoi alamäki.

Palkkapäivä kerran kuussa vetää suupielet hymyyn, ja lievittää tietokoneen ääressä haaskattujen tuntien aiheuttamaa henkistä tuskaa.