Tiedätkö tyypin "en osta ikinä vaatetta" - onpa rasittava!

Joo, mun serkku. Minimalismi on kolahtanut oikein kunnolla ja mielellään paasaa elämäntyylistään muillekin. Itselläkään ei mitään kaaosta ole kotona, mutta vaatteita ja muuta kuitenkin enemmän kuin hänellä, ja aina jaksaa hämmästellä "sitä tavaran määrää", vaikka kaikki on ihan ojennuksessa ja paikallaan. Sitten kuitenkin peraa aina vaatteitani ja kysyy olenko laittamassa mitä kirpparille jne... :D On niin siistiä kun ei osta mitään, mutta tavaroiden lisääntyminen kerjäämällä ei ole ongelma eikä mikään. Ja mikä numero jouluna, kuinka hienoa kuinka kukaan ei tule saamaan häneltä yhtään lahjaa. Mukaan lukien hänen lapsensa, jotka jo peruskouluiän ohittaineita, mutta sanoivat silti suoraan että olisi kiva saada lahjoja. Kyllä he silminnähden ilahtuivat paketeista, joita toin (tarpeellisia, ei mitään rihkamaa, mutta kääreissä kuitenkin).

Mä en osta ikinä vaatteita. Tai jos ostan niin en ainakaan yli 20e maksavia, mää palelen ja kärsin vaan.

Ei mua kyllä yhtään liikuta se paljonko sä laitat omiisi, mutta yritän kai tyhmyyttäni harrastaa jotain keskustelua aiheesta, kun en merkeistä ja laadusta tiedä, eikä ole varaa.

Yritän nyt muistaa jos jonkun kanssa tulee keskustelua vaatteista etten sano mitään.

Meillä mies ei osta ikinä mitään. Myöskään minä en saisi ostaa. Hakee armeijan ylijäämää jos tarvii takin tai housut. Hän tulee toimeen mainiosti sillä kauhtuneella villapaidalla joten miksi minä tuhlaan? Siksipä hänellä on oikeus sitten uusiin kalastusvälineisiin ym. kun ei kerran tuhlaa. Minulla ei ole oikeutta mihinkään tuollaiseen.

Ja meikit ja rasvat ja shampoo, mitä tuhlausta! Hienoa sinistä ja reksonaa, kyllä pärjää!

Kyse ei ole oikeastaan hänen tavastaan elää tai minimalismista, vaan hänen käytöksestään. Siitä, että kaikki mitä mieleen juolahtaa pitää sanoa ääneen..

Ja toisaalta myös sinusta eli siitä miten elämme kivassa kuplassa, jossa kaikki ovat samaa mieltä ja jos joku häiritsee kuplaamme väärällä mielipiteellä tai muulla me ärsyynnymme ja haluamme poistaa hänet kuplastamme. Nopeasti.

mulla oli yksi kaveri, joka aina elämäntilanteen mukaan oli joko "tiedostava" tai "kuluttava". Kun oli sinkkukausi, niin kyllä kelpasi shoppailla biletoppeja, sitten kun oli jonkun kanssa parisuhteessa, muuttui "ekotiedostajaksi" :D

En itsekään ole mikään himoshoppaaja, mutta tuntui ikävältä, jos mainitsin kaverilleni (ja tällä oli ekovaihe menossa), että joo, tämä on uusi paita, niin tuli sitten paheksuvaa maiskutusta ja mainintaa, kuinka hän itse ei ole varmaan vuoteen ostanut mitään uutta. Mitäs siihen sitten voi vastata, muuta kuin "jaaha".

En osta juuri mitään, mutta kun ostan ostan laatua, enkä silloin katso hintaa vaan kestävyyttä. Luulenpa että isoin osa muistakin minimalisteista sijoittaa rahansa hyvään laatuun. Jos ostaa kuraa niin ostaa turhaan ja silloin vasta joutuukin ostamaan.

Minä ostan vaatteita, usein tarpeeseen, joskus ihan vaan siitä ilosta, että pidän jostakin. Mutta en koskaan kerro muille ihmisille ostaneeni uutta, saati että mainitsisin hintoja. Ei minusta kuulu hyviin tapoihin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies ei osta ikinä mitään. Myöskään minä en saisi ostaa. Hakee armeijan ylijäämää jos tarvii takin tai housut. Hän tulee toimeen mainiosti sillä kauhtuneella villapaidalla joten miksi minä tuhlaan? Siksipä hänellä on oikeus sitten uusiin kalastusvälineisiin ym. kun ei kerran tuhlaa. Minulla ei ole oikeutta mihinkään tuollaiseen.

Ja meikit ja rasvat ja shampoo, mitä tuhlausta! Hienoa sinistä ja reksonaa, kyllä pärjää!

Miksi annat hänen päättää?

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies ei osta ikinä mitään. Myöskään minä en saisi ostaa. Hakee armeijan ylijäämää jos tarvii takin tai housut. Hän tulee toimeen mainiosti sillä kauhtuneella villapaidalla joten miksi minä tuhlaan? Siksipä hänellä on oikeus sitten uusiin kalastusvälineisiin ym. kun ei kerran tuhlaa. Minulla ei ole oikeutta mihinkään tuollaiseen.

Ja meikit ja rasvat ja shampoo, mitä tuhlausta! Hienoa sinistä ja reksonaa, kyllä pärjää!

Ja tässä näemme jälleen kerran meillämiehen -.- voi jumalauta MEILLÄMIES MEILLÄMIES MEILLÄMIES.

Alushousuja, sukkia ja rintaliivejä ei niin vain mistään kirppikseltä haetakaan (kun ei niitä ole). Olisi syytä ostaa uutena. Kamalaa tuhlausta, kun ei samat alkkarit mene yli 10 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Joo, mun serkku. Minimalismi on kolahtanut oikein kunnolla ja mielellään paasaa elämäntyylistään muillekin. Itselläkään ei mitään kaaosta ole kotona, mutta vaatteita ja muuta kuitenkin enemmän kuin hänellä, ja aina jaksaa hämmästellä "sitä tavaran määrää", vaikka kaikki on ihan ojennuksessa ja paikallaan. Sitten kuitenkin peraa aina vaatteitani ja kysyy olenko laittamassa mitä kirpparille jne... :D On niin siistiä kun ei osta mitään, mutta tavaroiden lisääntyminen kerjäämällä ei ole ongelma eikä mikään. Ja mikä numero jouluna, kuinka hienoa kuinka kukaan ei tule saamaan häneltä yhtään lahjaa. Mukaan lukien hänen lapsensa, jotka jo peruskouluiän ohittaineita, mutta sanoivat silti suoraan että olisi kiva saada lahjoja. Kyllä he silminnähden ilahtuivat paketeista, joita toin (tarpeellisia, ei mitään rihkamaa, mutta kääreissä kuitenkin).

Älä enää jatkossa päästä tuollaista lokkia vaatekaapeillesi, aivan törkeää käytöstä! 

Niin, ihminen pärjää yllättävän vähällä. Minä olen nainen, ja hienosininen ja rexona riittävät minullekin. Lisäksi öljyä naamaan ja karitevoita käsiin.

Mulla taas on käly, joka pyörittelee silmiään kun en tajua ihastella hänen merkkivaatteitaan ja varsinkaan niiden hintaa. En tosiaan tajua mitä järkeä on tuhlata tonni käsilaukkuun, ja myös sanon sen kun kerjää kateellisia kehuja. Aika yksinkertainen tapaus muutenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Mä en osta ikinä vaatteita. Tai jos ostan niin en ainakaan yli 20e maksavia, mää palelen ja kärsin vaan.

Ei mua kyllä yhtään liikuta se paljonko sä laitat omiisi, mutta yritän kai tyhmyyttäni harrastaa jotain keskustelua aiheesta, kun en merkeistä ja laadusta tiedä, eikä ole varaa.

Yritän nyt muistaa jos jonkun kanssa tulee keskustelua vaatteista etten sano mitään.

Minusta em. kommentti on esimerkki joidenkin ihmisten marttyyriasenteesta. Kiillotetaan vain omaa sädekehää olemalla juuri tuolla tavalla piiloaggressiivisia. Usein valitettavasti sama asenne tulee ilmi myös kaikessa muussa kanssakäymisessä, jossa vastapuoli sattuu olemaan eri linjoilla marttyyrin kanssa.

Yksi tuollainen lähipiirissä. Aina kauhistellaan miten "taas" on uusia vaatteita, vaikka kyse olisi vain jostain, mitä hän ei itse ole ennen nähnyt. Ei sillä, että minun vaateostokseni hänelle kuuluisivat. Tämä ihminen kylläkin ostelee hirvittävät määrät rojua mielellään, mutta hän on sillä lailla parempi ihminen, ettei ikinä osta itselleen mitään vaan kaikille muille ja jos muut ostavat itselleen niin sehän on täysin tuomittavaa, sillä kaikille pitäisi kelvata juuri hänen ostamansa tai vähintäänkin ne kaapissa 20 vuotta säilytetyt.

Vierailija kirjoitti:

Mulla taas on käly, joka pyörittelee silmiään kun en tajua ihastella hänen merkkivaatteitaan ja varsinkaan niiden hintaa. En tosiaan tajua mitä järkeä on tuhlata tonni käsilaukkuun, ja myös sanon sen kun kerjää kateellisia kehuja. Aika yksinkertainen tapaus muutenkin. 

No et sinäkään ehkä kovin hyvin käyttäydy. Jos kaverisi kertoo, että hänellä on uusi laukku niin on kohteliasta ja hyvien tapojen mukaista sanoa esim. "voi sepä hauskaa" tai "onpa se nätti". Ei sitä tarvitse ylistää tai huokailla, vaan sanoa noin ja se on siinä. Toiselle jää hyvä mieli. Jos tuhahdat tai osoitat ilmein, että hänen laukkunsa on sinulle kasa kakkaa niin ei ole ihme jos pyöräyttää silmiään.

Kyllä vaatteet pitää löytää alennusmyynnistä tai edullisesti. Takkiin voi vähän sijoittaakin, kunhan maksaa alle satasen. Ja kunhan ei osta joka vuosi takkia.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies ei osta ikinä mitään. Myöskään minä en saisi ostaa. Hakee armeijan ylijäämää jos tarvii takin tai housut. Hän tulee toimeen mainiosti sillä kauhtuneella villapaidalla joten miksi minä tuhlaan? Siksipä hänellä on oikeus sitten uusiin kalastusvälineisiin ym. kun ei kerran tuhlaa. Minulla ei ole oikeutta mihinkään tuollaiseen.

Ja meikit ja rasvat ja shampoo, mitä tuhlausta! Hienoa sinistä ja reksonaa, kyllä pärjää!

Tuossa tapauksessa kannattaisi pitää omat rahat. Voisit sinäkin ostaa mitä haluat. Ymmärrän miestäsi, koska hän säästää vaatekuluissa ja tietenkin voi käyttää säästämänsä summan johonkin muuhun. Jos sinäkin säästäisit vaatemenoissa kuten miehesi, sinullakin olisi mahdollisuus johonkin tuollaiseen. Kun on omat rahat, kumpikin voi päättää, mistä omista menoistaan säästää ja mihin haluaa käyttää rahaa.

Onko kukaan muu törmännyt äiteihin, jotka ovat aina naukumassa kuinka he ostavat vain lapsille uusia vaatteita ja itselle kelpaa ne vanhat verkkarit? Mä tunnen näitä useamman. Jokunen vuosi sitten olin tutkimassa marketin alennuskenkien tarjontaa, kun vanhat olivat täysin hajalla. Paikalle sattui eräs tuttava ja taas alkoi se sama narina. Melkein jo tunsin huonoa omatuntoa, kun kehtasin kuluttaa 30 euroa ja hän ei IKINÄ osta mitään.

Huomaan, että olen ollut viime aikoina "mä en osta ikinä mitään" tyyppi. Tämä johtuu jotenkin siitä, että olen ollut työtön hieman pidempään nyt. Olen myös jonkin verran matkustanut sinä aikana. Koen huonoa omaatuntoa jollakin tavalla ja suustani on alkanut putkahtamaan noita lauseita joissa kerron kuinka en juurikaan ostele mitään... ettei kukaan alkaisi ihmetellä kuinka minulla on varaa matkustaa, vaikka olen työtön... Toisaalta ikäni takia olen jo ehtinyt aika paljon säästää... mutta silti tulee noita puolustelevia vähättelyjä sanottua ikään kuin ettei toiselle tulisi paha mieli... asun omistusasunnossa, ei ole omaa velkaa jne. Jotkut ihmiset alkavat puhua ja ovatkin puhuneet kuinka muka olen perintörahoilla tai vanhempien ostamana saanut asuntoni, vaikka asia ei todellakaan ole niin....