Lue keskustelun säännöt.
Naapuri ei edelleenkään tervehdi.
09.01.2018 |
Ollaan asuttu samassa talossa jo monta vuotta eikä ole koskaan tervehtinyt. Aika usein kuitenkin nähdään ja kiusallista tulla vastaan kun toinen ei ole huomaavinaankaan.
En minä sen suurempaa sosiaalisuutta vaatisi enkä ole kovin sosiaalinen itsekään, mutta kuitenkin minusta aika outoa, kun kaikki muut tässä pienessä talossa tervehtivät.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Hän on kuin majavanvartija muumeissa
Kenen majavaa hän vartioi ? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sillä on sosiaalisten tilanteiden pelkoa, ja ääni pettäisi jos suunsa yrittäisi avata. Tai ehkä se ei edes tunnista, jonkin sortin kasvosokeus/tai ei koskaan ajattele niin tarkkaan naapureiden naamoja.
Olet ehkä hankala häirikkönaapuri eikä hän voi sietää sinua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vaikka sinä olet joskus näkymätön mutta et tiedosta sitä?
Jos seinän takana asuu ja näkee asuntoon omilla avaimillaan monen vuoden ajan aina menevän niin ei ole kasvosokeuskaan syy olla tervehtimättä. Ja vaikka olisi minkälaista pelkoa niin voisi sitä edes nyökätä, jos ei ääni kulje.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet ehkä hankala häirikkönaapuri eikä hän voi sietää sinua?
Tämä. Minä en ainakaan tervehdi mekastajia enkä edes katso päin, koska tekee lähinnä mieli lyödä heitä turpaan, kun ei ikinä saa olla kotonaan rauhassa.
Meidän taloyhtiössä rouva ei tervehdi, ja mies tervehti siten, että jos mikroskoopilla olisi
katsonut, olisi huomannut pienen nyökkäyksen.
Itse en pisä tuota edes tervehtimisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No et voi pakottaa ketään..syitä voi olla monia, miksi sitä mietit..hm
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos seinän takana asuu ja näkee asuntoon omilla avaimillaan monen vuoden ajan aina menevän niin ei ole kasvosokeuskaan syy olla tervehtimättä. Ja vaikka olisi minkälaista pelkoa niin voisi sitä edes nyökätä, jos ei ääni kulje.
Tajuatko mitä se pelko pahimmillaan aiheuttaa? Pienikin kommunikointi esim. juuri naapurin kanssa voi jäädä ahdistamaan viikoiksi. Jos pitää valita sen välillä olenko epäkohtelias vai kärsinkö päiväkausia ahdistusoireista sanottuani hei jotenkin "väärin" (kyllä, sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivä voi kokea sanoneensa sen väärin), minä ainakin valitsen yhtään epäröimättä epäkohteliaisuuden. Kun elämä on muutenkin kohtuuttoman raskasta ja rappukäytävään meneminenkin on pelottava ponnistus, jota varten pitää erikseen kerätä voimia, niin siinä ei kauheasti riitä ajatusta naapurin mahdolliselle mielensäpahoittamiselle.
Vierailija kirjoitti:
Olet ehkä hankala häirikkönaapuri eikä hän voi sietää sinua?
Ei käsittääkseni tervehdi muutakaan tässä talossa. Enkä olisi keneltäkään kuullut että olisin häirikkönaapuri, toki lapset joskus pitävät vähän ääntä.
Mikä kummallisinta, hän on palveluammatissa töissä, kerran törmäsin, ja näin asiakkaille juttelevan ihan normaalin oloisesti. Tämä tervehtimättömyys koskee siis kai vain meitä naapureita. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tervehditkö itse? Hymy, katsekontakti, kädenheilautus, nyökkäys, iloinen "morjens!"
Minä tosin olen tässä omassa taloyhtiössä ottanut tavaksi, että moikkaan, jos tulee katsekontakti, muussa tapauksessa kuljen ohi häiritsemättä naapuria moikkailulla. Onhan se ihan mukavaa, muttei mikään pakollinen juttu. Lähinnä olen huomannut ahdistuvani (minulla on keskivaikea masennus), jos saan ponnistettua itseltäni tuon iloisen tervehdyksen ja vastapuoli ignoteeraa. Huonona päivänä voi mennä päivä pilalle tuon takia, vaikkeivat naapurit toki voi sitä tietää, etten ole mielenterveydeltäni normaali ja tasapainoinen, että en minä heitä siitä syytä, että saatan reagoida turhan voimakkaasti ja pahoittaa mieleni noinkin mitättömistä asioista.
Mutta tosiaan, ei sen tervehtimisen pitäisi olla supervaikeaa, jossei ole esim. paha sosiaalisten tilanteiden pelko.
Siinä kohtaa huolestuisin, jos muut naapurit tervehtisivät toisiaan, mutta eivät minua.
Eräs naapureistani ei varmaan vieläkään tervehtisi minua jos en olisi aloittanut itse tervehtimään häntä...
Joo mullakin kokemusta tuosta. Ensin Olin se naapuri joka ei tervehtinyt ( halusin olla näkymätön, halusin eristää itseni muista ja olla omissa oloissani) jos olisin tervehtinyt, olisin todennäköisesti pian joutunut keskustelu yhteyteen naapurin kanssa ja sitten pian koko taloyhtiö tietäisi asiani. Näin ajattelin nuorena. Nykyään tervehdin aina ja voin aloittaa jopa keskustelut mutta keskustelen vain säästä, mutta en Ala avautumaan liikaa. Haluan säilyttää yksityisyyteni mutta olla silti kohtelias.
Minäkään en tervehdi jos vastaan kävellään sivulle tai alaspäin katsoen.
Vanha sanonta "tyhjän saa pyytämättäkin ".
Mulla aivan sama tervehtiikö kuka, tai ei tervehdi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ehkä hankala häirikkönaapuri eikä hän voi sietää sinua?
Ei käsittääkseni tervehdi muutakaan tässä talossa. Enkä olisi keneltäkään kuullut että olisin häirikkönaapuri, toki lapset joskus pitävät vähän ääntä.
Mikä kummallisinta, hän on palveluammatissa töissä, kerran törmäsin, ja näin asiakkaille juttelevan ihan normaalin oloisesti. Tämä tervehtimättömyys koskee siis kai vain meitä naapureita. Ap.
Kaikki lapsiperheet ovat häirikkönaapureita, halusivat tai eivät.
Ihminen kommunikoi 90% muuten kuin sanoin. Ilmeillä, kehonkielellä.
Hän on kuin majavanvartija muumeissa